NAINEN. SYÖ JUMANKEKKA SITÄ HIILARIA!
Hiilarit veks ja proteiinia sisään! Sillä kuulkaas pärjää ja hiilarihan tunnetusti turvottaa ja lihottaa pelkästään sitä lautasella katselemalla. Hiilarikammo on edelleen olemassa, vaikka terminä se on jo menneen talven lumia eikä laisinkaan enää mediaseksikästä. Kehopositiivisuus ja me too kiilasivat ohitse takavasemmalta, joten asia on jo käsitelty. Right? No ei lähelläkään.
Välillä kyllä tuntuu, että pyöritän täällä sitä samaa levyä. Syökää hiilaria. Syökää riittävästi. Älkää kytätkö sitä vaakaa. Nainen saa painaa ja sitä rataa. No eihän se kerrasta saati kolmesta aina perille mene, ja kertaus on opintojen äiti. Kertausta nähtävästi aina vaaditaan säännöllisin väliajoin, sillä edelleen samat ilmiöt tuntuvat aiheuttavan ongelmia ja haasteita etenkin naispuolisten ihmisten keskuudessa.
Syödään mieluummin herkuiksi lisänä proteiinipatukkaa tai muita proteiinilla höystettyjä herkkuja yli äyräiden. Ei sillä väliä, vaikka proteiinin saanti on jo tapissaan, mutta mieluummin sitä protskua ylimitoin kuin sitä kammottavaa hiilaria, joka saletisti lihottaa ja turvottaa. Ainut vaan, että se hiilari on juuri se, joka voisi varastoitua kehoon hyötykäyttöön lihaksiin energianlähteeksi. Liikaa mussuttettu proteiini kun pamahtaa juuri sinne vyötäisille rasvakudokseksi, eli vihkoon meni.
Hiilaristakin tuntuvat isolle osalle kelpaavan vain ne spartalaiset lähteet, eli mielellään kauraa, kasviksia, marjoja ja perunaa. Leipä (ja varsinkin vaalea sellainen) on täysi mahdottomuus, koska neljästä leivästä nainen kuulemma lihoaa taatusti. Otetaanpä vähän reality checkejä tähän väliin.
1) Tuli se hiilari sitten banaanista, kaurapuurosta, hunajasta, perunasta, höttösämpylästä, irtokarkeista tai pöytäsokerista, niin fakta on se, että KAIKKI hiilarit päätyvät lopulta glukoosiksi verenkiertoon. Toki eroja eri lähteiden välillä syntyy siitä, kuinka tasaisesti ja nopeasti veren glukoosipitoisuus kohoaa. Jos syöt saman määrän hiilihydraattia Makuunin mättösäkistä kuin metsästä poimituista mustikoista ja kaurapuurosta, niin yhtä “läskiksi” pistit joka tapauksessa. Toki sillä erotuksella, että irttarimäjäyksestä tuskin saat kuituja ja muita suojaravinteita, mutta jos syöt muuten monipuolisesti ja lautaseltasi löytyy pitkin päivää ja viikkoa ravintorikkaita ainesosia, niin karkkipussi ei tee sinusta tikittävää diabetes-aikapommia ja lyllertävää manaattia.
2) Neljä palaa leipää ei lihota ketään. Neljässä siivussa leipää on suurin piirtein saman verran hiilihydraattia (n.48 grammaa) kuin 60 grammassa riisiä (kuivapainolta). Vaikka söisit neljä siivua leipää neljästi päivässä, niin hiilareita saat tästä vajaa 200 grammaa. Kaloressa tämä 200 grammaa hiilaria on vain 800 kilokaloria.
3) Lisätty sokeri on aina lisättyä sokeria. Se kakun valmistuksessa mukaan hujautettu hunaja ja agavesiirappi on sitä lisättyä sokeria siinä missä siitä kilon paperipussista piirakkataikinaan kaadettu valkoinen sokerikin. Toki edelleenkin kyljessä voi tulla tällöin muita hyödyllisiä mikroravinteita, mutta niitä voi (ja kannattaakin) syödä myös muillakin aterioilla. Kaiken ei tarvitse eikä kuulukaan olla optimoitua.
4) Kuten jo aiemmin todettu, niin hiilihydraatti pystyy varastoitumaan nopeaksi energianlähteeksi lihaksiisi. Proteiini ja rasva taas varastoituessaan pamahtaa ensisijaisesti laardiksi sinne alleihin ja hanuriin. Proteiini extraherkkuna hiilarin sijaan on lähes aina huomattavasti typerämpi vaihtoehto. Eri asia, jos et saa ravinnostasi tarpeeksi proteiinia, tai korvaat välipalan protskupatukalla samalla palvellen kolottavaa herkkuhammastasi. Se ei kuitenkaan tee sinusta parempaa ihmistä, jos mussutat santsiannoksina itsetehtyä proteiinismoothieta kanasalaatin jälkkäriksi.
5) Ja kyllä. Maitotuotteissa (sekä niissä kasviversioissa, kuten kauramaidoissa) on sokeria. Nouuu! Tämän perustelun vuoksi niitä ei kuitenkaan kannata välttää. Sokeria saat joka tapauksessa vaikket sitä haluaisikaan.
6) Niistä taivaan portit aukeisevista puhtaista lähteistä popsitut hiilarit voivat tuoda monelle hankaluuksia liian vähäisen energiansaannin puolesta. Etenkin urheilijoilla ja kovaa treenaavilla tämä suhteellinen energiavaje on “puhtaan ruuan” kohdalla totista totta aiheuttaen mm. alipalautumista, uniongelmia, sairasteluputkia ja kehittymisen sakkaamista. Mieluummin kieltäydytään jäätelöstä kuin siirryttäisiin pois aliravitsemuksen parista.
Kun hiilaria pitäisi saada ja paljon palautumiseen, kehittymiseen ja ihan yleiseen jaksamiseen, niin sitä riittävää määrää ei moni pysty hiilariköykäisestä kaurapuurosta ja perunasta mussuttamaan. Yhdessä desissä kaurahiutaleita kun on vain reilu 20g hiilihydraattia, niin aika monta kattilallista puuroa saa kovaa kuluttava treenaaja (tai sunnuntaijumppaajakin) syödä, että saa riittävästi murua rinnan alle. Monelle naiselle kun tuo yhden desin kaurahiutalesatsi puuroksi keitettynä voi olla tiukka saada annoskooltaan alas.
Tämä ei siis ollut mikään oodi pullalle saati valkoiselle sokerille. En minäkään sitä ensisijaisesti ruokaympyrässäni suosi, enkä näitä kenenkään kehota kiduksiinsa tästä lähtein pussikaupalla imevän. Ei kuitenkaan ikinä tee ihmiselle haittaa pysähtyä miettimään motiivejaan, toimintamallejaan ja uskomustensa totuusperiä. Aivan liikaa ravintopohjaista huuhaata on liikkeellä, ja siinä informaation ristitulessa menee pää jos toinenkin sekaisin. Ristikkäisten halujen sekä tietolähteiden sekamelska aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, ja kun on kyse niinkin ihanasta ja arkistesta nautinnollisesta asiasta kuin ruoka, on tämä todella sääli.
Rentoutta kehiin ja faktoja tiskiin. Hiilari tekee ihmiselle hyvää, ja sitä usein tarvitaan ihan myös siihen normaalin energiansaannin saavuttamiseen. Liian vähäinen hiilarin saanti johtaa monilla naisilla hidastuneeseen aineenvaihduntaan, uniongelmiin, kiukkuisuuteen, heikkoon mielialaan, hikoilemattomuuteen, sairasteluun, tipahtaneeseen treenimotivaatioon, sakkaaviin tuloksiin, puhdin hiipumiseen, hormonaalisiin ongelmiin sekä moneen muuhun. Pliis naiset. Syökää sitä hiilaria. Se tekee teille hyvää. <3
Hiilarin täyteistä juhannusta joka tuuttiin!
Vilkaise myös:
Uni ja palautuminen – Parempaa unta safkalla!
& Milloin karjalanpaistista tuli likaista?
Edellinen juttuni:
Hiuksista paras irti – Lifehackit hiuksille!
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Sä oot Piia täyttä rautaa, totta joka sana! <3 Mä voisin vaikka elää kaurapuurolla, päivässä saattaa mennä kolmekin annosta eikä tee ees tiukkaa (eikä kyllästytä). Mun mielestä varsinkin nuorten naisten hiilarikammo voi olla peräisin myös somesta, oon nähnyt liikaa youtubessa/ blogeissa ruokapäiväkirjoja yms. jossa hiilarit on jätetty kokonaan pois.
Kiitos Elina! Veikkaisin kanssa, että jossain vaiheessa trendiksi tuli jakaa niitä melko askeettisia erittäin vähähiilarisia ruokakuvia/ruokapäiväkirjoja, ja näitä lähdettiin kopioimaan kulovalkean lailla. Varmasti “syitä” hiilarikammoon on monia, mutta uskoisin myös, että sosiaalisella medialla (ja perinteisellä medialla) on ollut tässä oma ässänsä hihassa joko synnyttämisessä tai vahvistamisessa.
PS. Puuro on kyllä hyvää! <3
Tästä asiasta ei varmasti voi koskaan puhua liikaa. Kun rajoitin energiansaantini minimiin, menetin samalla huumorintajuni, elämäniloni ja positiivisuuteni. Toisten jutut ei paljoa kiinnostanut ja päässä pyöri vain omat ruoka- ja treenijutut. Kun vihdoin uskalsin lisätä niitä hiilareita ja ylipäätään kaloreita koneeseen, sain takaisin oman nauravan persoonani ja päähän tuli ajateltavaksi tärkeämpiäkin asioita kuin makro- ja kalorijakauman optimaalinen saavuttaminen. Kroppaan alkoi vihdoin tarttua sitä lihasta ja jopa vatsalihasten näkyvyys parani, jota ihmettelen suuresti. Isot kiitokset kuuluu sinulle, sillä näitä postauksia lukiessani alkoi pääkopassa hiljalleen muutos. Tajusin, että se kumpu tulee syödä täyteen joka aterialla ja neljä leipäpalaa ei tarkoita “cheat mealia”. Ruuan kanssa pelleilyllä (mm. todella monien ruoka-aineiden karsimisella) saa paljon haittaa aikaan myös suolelle. Ennen en koskaan oireillut viljoista tai maitotuotteista, mutta niitä takaisin ottaessa oli todellakin hirveitä kramppeja ja tuskailuja. Eniten harmittaa se, etten ole pystynyt syömään pullaa vuosiin, sillä siitä vasta tuskahiki ja kourimiset alkaa, hahha. Mutta anyways, todellakin jatka tästä asiasta toitottamista vaikka blogiurasi loppuun saakka, sillä toivon muidenkin kokevan samanlaisen valaistumisen riittävän ruuan tärkeydestä! <3
Kiitos sulle aivan mielettömästä kommentista ja tarinasi jakamisesta! Uskaltaisin väittää, että et ole todellakaan ainut, joka on mennyt samaa reittiä syömisen kanssa ensin sinne rajoitettuun ja ehdottomaan ja sieltä sitten silmät avautuneena takaisin. Riittävä ja tarpeeksi monipuolinen ruoka on kaiken a ja o, sekä myös se, että itsellä on oikeasti henkisesti hyvä olla sen ravinnon kanssa. Tapoja on monia, ja jokaisen tulisi löytää se omansa, mutta liian rajoitettu energiansaanti liian pitkään on tuskin kenellekään hyvä.