MITÄ SYÖN PÄIVÄSSÄ? Su & Ma

Mitä syön päivässä-postaus loooooong time no see! Miltä näyttivät parin ihan satunnaisen päivän safkailut allekirjoittaneella, ja millaista murua sujahti rinnan alle?

Tämän ei ole tarkoitus tosiaankaan olla mikään esimerkillinen “näin pitäisi syödä”, vaan ihan huoleton katsaus, miltä meitsin lautasten sisältö saattaa pitää sisällään täydellisen epätäydellisenä. Muutenkaan kahden päivän safkoja tarkastelemalla ei nyt suoraan pääse kokonaiskuvaan kovinkaan hyvin kiinni, sillä itselläkin päivittäinen safka voi vaihdella ihan hurjastikin, kun mitään “kaavaa” tai “ruokavaliota” mulla ei ole.

Eli hypätään pidemittä löpinöittä kirjaimellisesti sinne astialle, eli millaiselta näyttivät viime sunnuntai ja maanantai murkinoiden osalta. Hiiops!

SUNNUNTAI

AAMUPALA

Tuhti puolen litran smoothie, jossa banaani, kaurahiutaleita, puolukoita, avokadoa, jugurttia ja maustamatonta heraproteiinia. Ehkä noin 90% aamuista lähtee käyntiin kunnon smoothiella. Kahvi ei ole hetkeen aamuisin edes maistunut.

LOUNAS

Aijjettä! Sunnuntaina anopin valmiiseen pöytään. Jauhelihakeittoa (2 lautasellista) ja lämmintä ruisleipää levitteellä ja juustolla. Jälkkäriksi vanhan liiton hedelmärahkaa (tätäkin santsiannos, omnom) sekä apen käsin pyöräyttämät cappuchinot kylkeen. Toimi!

VÄLIPALA

Vähän piristystä iltapäivään verigreipillä. Hirveä nälkä kun ei ollut, mutta jotain teki mieli läppärihommien välissä. Mä meinaan rrrrakastan verigreippejä! Tämän kyljessä kuppi teetä työhuoneessa töiden äärellä.

PÄIVÄLLINEN

Eilisen päivän uunilohta, lohkoperunoita ja uunikasviksia. Kylkeen salaattia ja jugurttiin tehty vaalea dippi menoa juoksuttamaan. Kuvassa potut jäivät vähän salaatin alle piiloon, eli noilla näkyvillä olevilla parilla tikulla ei sentään pärjätty, heh.

Psst. Vinkkinä, että tuo tän hetken hypetetty Frex-perunalajike on muuten ihan törkeän hyvää.

ILTAPALA

3 ruispalaa (Ruispala Ohut herkku) avokadolla ja Herbamarella, proteiinivanukas, omenaa ja mutustelukasviksia.

MAANANTAI

AAMUPALA

Aivan järjettömän huonojen yöunien jälkeen miehen mulle yllärinä eteen kantama aamupalalätty, jossa Fastin Protein Pancake mixiä tuunattu banaanilla ja marjoilla. Tuo pannarimix on muuten oikeasti tosi maistuva (miehen lemppari), eikä edes mikään kumilätty vaan freesi kaurapohjainen kiva pieni arjen piristys.

LOUNAS

Thai & Laosin lounasbuffasta murua rinnan alle. Tämän lautasen tyhjentämisen jälkeen santsiannos kasvispuolelta, ja itse tykkäänkin suosia lounasbuffeteja, joissa hyvä valikoima kasviksia. Saa hyvin rehukiintiötä täyteen monipuolisuuden lisääntyessä, ja niistä jää aina vähän freesimpi fiilis mättömäjäysten sijaan (toki joskus niitäkin, not gonna lie). Perään kahvit sitten kotosalla.

VÄLIPALA

Verigreippi again. Jotenkin piristää kivasti läppärillä istumista saada jotain raikasta ja kirpsakkaa.

VÄLIPALA 2

Ennen treeniä Tampereen Kauppahallista haettua Ohanan tuoretta leipää levitteellä ja juustolla sekä kylkeen rahka ja pari retiisiä.

“ILTAPALA”

Italianpataa, pari leipää juustolla, kasviksia ja lasi piimää. Syön monesti vähän tuhdimman iltapalan ihan siitäkin syystä, että usein treenit ajoittuvat mulla illalle, ja pienemmällä iltapalalla en kyllä sen jälkeen pärjäisi. Ja tuona iltana rakastuin piimään (kun mies oli sitä pitkästä aikaa ostanut), ja sitä on mennyt nyt useampana päivänä.

Summa summarum: Lihan määrä oli ehkä yliedustettuna normaaleihin päiviin. Muutoin ehkä aikalailla osuva poikkileikkaus siihen, mitä päivän aikana saattaa suuhun usein sujahtaa. Toki mulla variaatiota on aivan hurjasti päivien välillä, ja nyt tosiaan ihan jokainen arkipäivä ei käydä ulkona lounaalla syömässä. Kaloreista ei hajuakaan (tai voisin mä tästä sivistyneen arvion heittää jäljestä päin), ja syön sen verran, mitä nälkä on ja vireystila sekä treenitehot vinkkailee.

Kotoa käsin pääasiassa töitä tehdessä kuitenkin ollaan huomattu, että lounaalla käyminen piristää kuitenkin päiviä aikalailla, kun on joku syy käydä ihmisten ilmoilla töiden välissä. Lisäksi Tampereella on ihan hirveesti kivoja lounasmestoja, ja just tänään mietittiin, että edelleen on ihan älyttömän monta lounaspaikkaa ja raflaa bucket listillä testaamatta.

Tarvitaanko hifistelyä?

Liittymättä nyt yhtään omaan syömiseeni, niin aihepiiristä heräsi kuitenkin ajatuksia (ylläri multa, hah). Näin omasta näkökulmasta mitä enemmän on ravitsemukseen sekä psyykkiseen hyvinvointiin tullut oikeasti kouluttautumisen kautta perehdyttyä, niin sitä enemmän olen tullut siihen lopputulokseen, että ravintohifistelyt, erikoiskikkailut ja kaikenmaailman säännöt syömisessä eivät tuo kovinkaan suurta lisäarvoa. Usein nämä voivat jopa kääntyä itseään vastaan, kun psykologinen joustavuus ja kehon signaalien kuunteleminen valuu ohjenuorien, numeroiden ja “optimoinnin” varjossa viemäriin.

Hifistely voi sopia joillekin, tiettyihin tarkoituksiin, yleensä yksilöllisesti rakennettuna (ja seurattuna) ja usein väliaikaiseen käyttöön, mutta ruokaympyrän koostaminen paperilapun, lukujen ja numeroiden ympärille ilman riittävää joustoa ei vaan suurimmalla osalla tule koskaan toimimaan. Niin monien rajujen pikadieettien ja “sporttisten ruokavalioiden” jälkiä tässä on tullut nähtyä, että oikeasti puistattaa. Tässä postauksessa muutamia esimerkkejä tästä laajasta sopasta.

Entä se ulkonäkö?

Ja vaikkei nyt sattuneesta syystä tuo sixpäkki allekirjoittaneella ole marraskuun jälkeen ollut näkyvissä, niin aivan samalla tyylillä rennosti, riittävästi ja monipuolisesti syöden oli myös vatsapalikatkin esillä ympäri vuoden. Ei dieettejä, ei laskemista, ei sääntöjä vaan semitavoitteellista treeniä pilke silmäkulmassa ja hyvällä fiiliksellä syöden.

Nähnyt saman toimivan myös monella muullakin, kun tähän on vain antanut mahdollisuuden, ja voi kuinka moni onkaan yllättynyt, miten simppeliä se loppupeleissä on, kun ne olennaisimmat asiat sieltä ruokaympyrästä oivaltaa. Ja tämän ulkonäköaspektin nostin pöydälle ihan siksi, koska sehän ihan oikeasti jengiä kiinnostaa ja usein ajaa säätämään epätoivoisia ja radiakaalejakin ratkaisuita ravintopuolella. Eikä se väärin ole kannustimena terveellisempään ravintoympyrään, mutta usein käsitys terveellisestä ruuasta on höystetty mitä ihmeellisimmillä sääntökirjoilla.

Pakko vielä todeta aasinsillan kautta sekin, että se sporttinen kroppa on aivan muuta kuin sixpäkki. Vaikka se nyt tuntuu ihmisillä olevan se ykkösjuttu huolimatta siitä, että omat voimatasot ovat usean vuoden salitreenaamisen jälkeen edelleen lähes aloittelijan tasolla, liikkuvuus äärimmäisen rajoittunutta ja keskivartalon pito huutaa poissaolollaan. Eikä tämä huolestuta juuri ketään asianomaista, vaan päässä pyörii edelleen vain se näkymätön sixpäkki. Eli jospa osattaisiin joskus vilkaista sinne perusteiden ja oikeasti urheilullisen treenaamisen puolelle (salitreeniäkin voi tehdä monella tapaa), niin kummasti sitä alkaisi jotain kropassa ja ulkonäössä tapahtuakin. 😉

Reebok-mutsitrikoot: *TÄÄLTÄ

Ja kyllä. Itsekin olen syönyt aikoinaan paperilapun mukaan kilpaurheilua ajatellen. En edelleenkään katso tätä aikaa itselläni huonolla tai paheksuen, ja itselläkin tämä ruokavalio kehittyi ja kypsyi koko ajan matkan varrella joustavuudellaan, kun oppia ja ymmärrystä tuli lisää. Muuten ei olisi pää pysynyt mukana, jos olisin mennyt vuodesta toiseen täsmälleen samalla, eikä joustovaraa tai oppimista olisi matkan varrella päässyt tapahtumaan. Tai sitä ei olisi annettu. Ja vaikka kilpaurheilu vaihtui lopulta “vain” tavoitteelliseksi treenaamiseksi, niin homma on kulkenut edelleen aivan saakelin hyvin ilman minkäänlaista laskentaa tai määriteltyä ruokavaliota. Ellei toisaalta jopa paremminkin.

Sori. Lähti laukalle pelkkä mun safkapostaus, mutta mitäpä muuta voi nähtävästi multa odottaa. 😀

Juuri sun näköisesti makoisaa viikon puoltaväliä!

TSEKKAA MYÖS:
9 x Pinttyneitä ajatusmalleja ruuasta ja ravinnosta

EDELLINEN JUTTUNI:
Kuluneen viikon treenit + äitiysfyssari

VALMENNUKSET:
Prove by Piia-valmennukset