BOOM! Nyt jakoon meikäläisen kovimmat ässät ja jokerikortit! Miten olen kehittynyt vuodesta toiseen niin nopeaa ja loukkaantumisista sekä sairasteluista huolimatta? Toki osa asioista selittyy genetiikalla ja aiemmalla treenitaustalla, mutta itsestään sitä pitkän tähtäimen tulosta ei tule, jos asioita ei tehdä oikein ja laadukkaasti nykyhetkessä. Suurimmalle osalle nämä taitavat olla itsestäänselvyyksiä, mutta ikävä kyllä läheskään kaikilla tai edes joka toisella nämä eivät tunnu olevan käytössä. Mikäänhän ei pelitä, jos ei niitä oikeasti toteuta.
Luepa osiot siis ajatuksella, ja pohdi toteutuvatko nämä kohdallasi, sillä nämä eivät vaadi ihmeitä tai keneltäkään kovin kummoisia siirtoja, vaan lähinnä enemmän sitä sen tärkeimmän elimen eli päänupin käyttöä. Enkä todellakaan sano, että olen malliesimerkki kaikesta, mutta tiettyjä periaatteita noudattamalla kehitystä on tuntunut vain puskevan jatkuvalla syötöllä, ja tulokset ehkä puhuvatkin sitten puolestaan. Itselläni ei ainakaan ole ollut valittamista haalimastani kehityksestä, heh. 😀

6 KULTAISTA TREENIPERIAATETTANI

1. LAATU ENNEN MÄÄRÄÄ

Oikeasti treenatessa vähemmällä saa usein enemmän, ja liika on aina liikaa. Yksittäinen treeni ei ole mielestäni hyvä silloin, kun lopussa mikään evä ei tahdo liikkua ja koneisto on ihan piipussa. Kehittävä ärsyke saadaan usein jo aika paljon vähemmällä, ja tietyn pisteen yli mentäessä vain kuormitetaan turhaan palautumiskapasiteettiä eikä todellakaan edistetä yhtään enempää sitä kehittymistä. Myös hieman isompaa kuvaa katsellessa viikottainen treenimäärä on ihan fiksua pitää kohtuullisena. Keho ei kerkeä palautua, jos viikko on tupattu aivan täyteen kovatehoisia treenejä. Lepopäiviä vaaditaan, ja esimerkiksi lihasmassan puolesta omakin pihvi on taottu “vain” neljällä salitreenillä viikossa tässä vuosien varrella.
Vedin tuossa juuri Actimelin aamusessiossa treenipoppoolle loikkatreenin, ja ennen treeniä kummastelin kovin, kun jengi totesi olevansa valmiiksi peloissaan, mitä tuleman pitää. Treenin lopussa yhdessä käydyssä keskustelussa selvisi syy tähän pelkoon, sillä monilla jokainen tähän mennessä tehty loikkatreeni oli vedetty aina ihan yli kestonsa ja sarjamääriensä puolesta sekä ilman riittäviä palautustaukoja. Ei ihme, että jengiä pelotti. Oli kuulemma positiivinen yllätys, kun kaikilla olikin hyvä fiilis treenin jälkeen, ja kukaan ei kuollut. Kaikki tunsivat kuitenkin tehneensä tehokkaasti, laadukkaasti ja oppineensa uutta. Jep.

2. KUN TEHDÄÄN NIIN TEHDÄÄN KUNNOLLA

Tämä ei tarkoita itselläni koko treenin kestävää syvässä kuplassa nyhväämistä ja hävyttömän hurjaa beastmodea salilla, jossa murisen eläimellisesti jokaiselle minua vähänkään lähestyvälle treenisielulle. Ei todellakaan. Voin hyvinkin näpeerätä sarjatauoilla puhelinta tai heittää suorastaan hulvatonta läppää kanssatreenaajien kanssa. Siinä vaiheessa, kun sarja lähtee, niin se sitten tehdään sekä laitetaan pulinat sikseen ja fokus illan Netflix-valinnoista oikeasti siihen suoritukseen.
Lisäksi, jos ihan aikuisten oikeasti tiedän jo etukäteen, että tämän päivän treenistä tulee huono, niin skippaan reteästi treenin ja teen sen huomenna paremmin levänneenä. Treeni tehdään aina itseään varten, ja jos tietty suoritus tai sarja pitää joka tapauksessa tehdä, niin parempi se on silloin tehdä kunnolla, eikä vain siksi, että voisi heittää rastin ruutuun, että tein mitä paperissa luki. En vain ymmärrä löysäilyä ja hutilointia, ja jos tekee, niin saman tien sen voi tehdä sitten hyvin ja kitisemättä tai on tekemättä ollenkaan. That’s it.

3. SUUNNITELMA, PUNAINEN LANKA & PITKÄJÄNTEISYYS

Jos haluaa kehitystä, niin nämä kolme asiaa ovat pirskutin tärkeitä. Mikäli tavoitteenasi on vain hyvä olo ja fiilistely, niin asian merkitys toki laskee. Jos kokonaisuuden hallinta tai suunnittelman luominen on hakusessa, niin en voi muuta kuin lämmöllä suositella sitä ammattitaitoista valmentajaa edes lyhyemmän jakson ajaksi projektipäällikön roolia toimittamaan. Tämä on itselläni ollut ihan ykkönen aikoinaan, että olen vauhtiin alkuun ja vähän pidemmällekin päässyt.
Suunnitelmaa pitää myös siis oikeasti noudattaa, eikä lähteä heti ensimmäisen epäilyn hetkenä kikkailemaan ihan omiaan. Tietty maalaisjärjellä ja fiksusta syystä, kuten huomattavan heikosta palautumisesta tai ylirasituksesta johtuen, voi olla syytä antaa hieman liekaa ja joustovaraa, mutta liikaa ei kannata lähteä höntyilemään heti jos tuntuu, ettei homma pelaa.
Pitää myös muistaa, että tulokset tehdään aina pitkällä aikajänteellä eikä hetkessä. “Kaikki mulle heti nyt” ei tavoitteellisessa treenaamisessa vain toimi. Itseäni ei muutenkaan houkuta kovinkaan pitkään asiat, jotka voidaan saavuttaa heti ja helposti. Tähtään aina ajatuksissani pitkälle ja visioin, mitä haluan joskus olla tai saavuttaa. Treenin ja kehityksen kannalta se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joudun luopumaan tietyistä asioista toistaiseksi, jotta voin saada jotain vielä suurempana pottina takaisin myöhemmin. Esimerkiksi välillä minun on syötävä yli kulutuksen ja kerättävä kehoon myös hieman enemmän rasvaa, jotta saan aineenvaihduntaani buustattua, kehoa palautumaan ja kehitystä tahkottua mahdollisimman tehokkaasti. Ja tästä päästäänkin näppärästi kohtaan neljä…

4. PERUSTEET ISKUUN JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ KEHIIN!

Älä ihan totta yritä oikaista. Se kolahtaa aina omaan nilkkaan. Perusteet on oikeasti oltava kunnossa, sillä jos treenitekniikat prakaavat, tukilihasten pito uupuu, aineenvaihdunta on tukossa tai kehon toiminnallisuus ja liikeradat menevät jatkuvasti alaspäin, niin näin heikoille pilareille ei rautaista rakennelmaa saa pistettyä pystyyn. Ihan totta. Liian nopeasti tuloksia hamuillessa jää usein nuolemaan vain näppejään.
Isoin periaatteeni urheilussa sekä urheilijana että valmentajana on aina ollut, että perusteet on pistettävä niin hyvään iskuun kuin mahdollista. Aivan lukemattoman monta kertaa on suorastaan naurattanut ääneen, kuinka huikeuta tuloksia nimenomaan sillä “askeleen taaksepäin ottamalla” on saatu aikaan, ja ihan järisyttävän nopeaan. Oli sitten kyse taidoista, tekniikoista, ominaisuuksista, aineenvaihdunnasta tai rasvaprosentista. Maltti on valttia ja perusteet parhautta!

5. SYÖDÄ PITÄÄ. IHAN OIKEASTI.

Syö. Syö Syö. Vaikka otsikko kielii vahvasti treeniperiaatteista, niin tässä yhteydessä ei voi missään nimessä sivuttaa sapuskapuolta, joka näyttelee tässä aivan pirskatin tärkeää roolia. Kehittyminen vaatii palautumista, ja palautuminen vaatii riittävästi ravintoa. Treenitehot ovat myös hyvin paljon kiinni käytettävissä olevasta bensiinin määrästä (lue: murkina) sekä palautumisen tilasta. Ravinnon puute vaikuttaa myös ihan totta sinne psyykkeeseen ja mielialaan, ja ei se treenikään jaksa loputtomiin asti innostaa liian pienillä purtavilla mentäessä. Oikeasti harmittaa, kuinka moni porskuttaa edelleen jatkuvasti etenkin minimaalisilla hiilareilla, ja blokkaa omaa kehitystään, jolloin suurinosa siitä fyysisestä duunista ja treeniin investoidusta ajasta on aika tyhjän kanssa. Plah.
Jos etenkin hiilarista kaipailet vähän lisälukemista, niin tsekkaapa toki nämä tekstini:

• Miten päästä eroon kitukaloreista ja säästöliekistä?
• Luuletko syöväsi tarpeeksi hiilihydraatteja?
• Kuinka paljon hiilaria pitäisi syödä?

6. KUUNTELE ITSEÄSI JA KÄYTÄ PÄÄTÄSI

Jos minusta tuntuu siltä, että pää alkaa laahaamaan perässä, niin pyrin reagoimaan siihen heti. Kun treeni alkaa maistumaan puulta, niin otan hyvällä tunnolla joko pienen treenitauon tai muokkaan treenisuunnitelmaa sen mukaan, mikä sillä hetkellä eniten motivoisi. Treenin on oltava oikeasti sellaista, jota itse tykkää tehdä, eikä kaikkien tarvitse pörrätä samassa muotissa. Mikäli vintti ei ole ole meiningeissä mukana, niin sillä ei pitkälle pötkitä, ja tapoja kehittyä on monenlaisia.
Kroppa osaa myös antaa oikeasti päteviä signaaleja, jos niitä osaa ja haluaa tulkita oikein. Välillä se pieni ylimääräinen kevennys tai täyslepo tekee ihan oikeasti hyvää, ja ne kovimmat tuloksethan tehdään aina isoa kokonaiskuvaa katsoessa. Todella jumista tai kipuilevaa kehon osaa ei kannata väkisin runtata, ja aina löytyy vaihtoehtoja. Maalaisjärki ja pelisilmä ovat mielestäni erittäin kovaa valuuttaa treenipuolella, sillä tulokset syntyvät pitkällä aikajänteellä, ja tässä kokonaisuudessa kuukausi tai parikin on loppupeleissä todella lyhyt ajanjakso.
Jos joudut keventämään tai pysymään poissa treenin parista, niin maailma saati tuloksesi eivät tähän oikeasti kaadu. Kukaan treenaaja tai urheilija ei tule selviämään matkastaan ilman kommervenkkejä, joten niiden kanssa on vain elettävä ja pelattava niillä korteilla, mitä sillä hetkellä kädessä on. Jos jokaisen urheilijan ja treenaajan tulokset tuhoutuisivat aina pakkolepojen, sairasteluiden tai loukkaantumisten kohdalla, niin eihän tässä maailmassa oli yhtään hyväkuntoista tai hurjalla suorituskyvyllä varustettua ihmistä.

Tässä näin jakoon omia ajatuksiani kehitykseni taustatekijöistä. Voipi toki olla, että eteenpäin olisi pyyhälletty ilman noitakin tai toisilla periaatteella vieläkin pidemmälle, mutta tyytyväinen olen ainakin hommaan näillä eväillä. Jos kiinnostaa syventyä asiaan vielä paremmin videomatskun merkeissä, niin kurkkaapa tubesta viime keväänä ulos pukkaamani “Treeni ja ravintofilosofiani kulmakivet“-pätkä, jossa höpistään osittain tästä samasta aiheesta, mutta suuta aukoessa hommassa päästään usein pikkuisen syvemmälle. 😉

Kurkkaa myös:
Miksi paino nousee, kun syö hiilareita?
& Myyttejä lihaksista – Pitääkö paikkaansa?

Edellinen juttuni:
Pirteän tytön syndrooma

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen