Kirsin Kuntopiiri
Kirsin Kuntopiiri

Milloin terveellinen ruokavalio muuttuu epäterveelliseksi?

Yhteistyössä: Lean In Five Weeks

Olen viime viikkoina pohtinut paljon ravintoon ja painonpudotukseen liittyviä asioita. Olen pohtinut mm. sitä, milloin terveellinen ruokavalio muuttuu epäterveelliseksi? Milloin syömisestä tulee liian kontrolloitua? Milloin ruoka ja siihen liittyvät ajatukset saavat liian ison roolin elämässä?

Ajatusvirta lähti liikkeelle, kun kolmannella Lean In Five Weeks haasteviikolla vietettiin ensimmäistä ”vapaasyöntipäivää”. Muuten haasteessa syödään tietyn punaisen langan mukaan, mutta kolmosviikolla tulee päivä, jolloin syödään ihan mitä vaan. Mietin, mitä minun tekisi mieli, eikä mieleen tullut mitään erityisiä mielitekoja. Koska aurinko paistoi, paikka ratkaisi! Halusin ulos aurinkoon ravintolalaivan terassille Jyväsjärven rantaan. Tsekkasin etukäteen ravintolan ruokalistan, ja hampurilainen kanafilepihvillä ja bataattiranskalaisilla kuulosti hyvältä. Ravintolaan päästessämme leikittelin kuitenkin ajatuksella salaatin tilaamisesta. Tuntui ”paheelliselta” tilata hampurilainen. Pähkäilin myös, tilaisinko suunnittelemani viinilasin, vai sittenkin vain vettä? Havahduin siihen, miten helppoa minun olisi lähteä kontrolloimaan syömistä liikaa. Kuulin kuitenkin mielessäni Tomi Kokon sanat siitä, että RD (reward day, eli ns. vapaasyöntipäivä) on erittäin tärkeä, eikä sitä saa skipata. Niinpä tilasin suunnitelmani mukaan hampurilaisen ja viiniä. Vielä niitä nautiskellessa omatunto kolkutteli. Olin hieman hämmentynyt – olenhan herkkusuu ja viinin ystävä. Tässähän joutuukin kunnon ajatteluhommiin, tuumasin.

Ravintorikas ruokakin voi olla hyvää. Olen oppinut nauttiman myös vihersmoothiesta. Siitä tulee superhyvä olo, ja maistuukin hyvälle.

Törmäsin samoihin ajatuksiin eräässä päivän mittaisessa koulutuksessa. Mietin jo etukäteen, olisiko minulle tilaisuudessa mitään sopivaa syötävää, mutta löytyihän sitä, ja hyvällä omalla tunnolla kasasin herkullisen aterian välittämättä siitä, oliko kastikkeessa käytetty jauhoja taikka sokeria. Jes – rentoa syömistä niin kuin kuuluukin! Samaisessa koulutuksessa silmääni pisti kuitenkin erittäin hoikka nuori nainen, joka ei syönyt päivän aikana yhtään mitään – joi vain pelkkää kahvia. Kyselin kauttarantain, noudattiko hän jotain erityisruokavaliota, ja hän kertoikin noudattavansa niin maidotonta, viljatonta, riisitöntä, perunatonta, sokeritonta kuin lihatontakin ruokavaliota. Ja taisi siinä olla muutama muukin asia vielä. Pöydästä ei ilmeisesti löytynyt hänelle mitään sopivaa (vaikka kasviksiakin oli tarjolla). Niinpä kahvi sai kelvata niin aamiaisella, lounaalla, välipalalla kuin illallisellakin. Minua jäi vaivaamaan, etten sen kummemmin osannut tarttua asiaan. Lisäksi pohdin, miten yleisiä ruokaan liittyvät rajoitteet ja haasteet nykyisin ovat. Minulle ruuan kuuluu olla nautinto, eikä elämää rajoittava tekijä.

Pohdin myös, miksi itselleni olisi helppoa lähteä kontrolloimaan syömistä liikaa. Se johtuu varmasti osittain siitä, että olen luonteeltani kontrolloivaa tyyppiä. Haluan pitää kaikki langat käsissäni, ja ruoka voisi olla yksi asia elämässä lisää, mikä olisi tiukan kontrollini alla. Usein asiakkaideni kanssa keskustelemme siitä, että elämäntapamuutoksessa ruokavalion muuttaminen on yksi haasteellisimpia asioita. Se kun kulkee niin vahvasti mielen kanssa käsi kädessä. Syömiskäyttäytyminen on usein paljon laajempi ja monimutkaisempi asia kuin yksinkertainen iltapäiväpullan muuttaminen vaikkapa vihersmoothieksi. Jos vertaa ruokavaliota treeneihin, vievät treenit päivästä vain tunnin aikaa, jos sitäkään, kun taas ruokavalio kulkee mukana aamusta iltaan. Ei ihme, että ruokavalion muuttamien on työlästä. Usein ruokavaliomuutoksessa joutuu käymään itsensä kanssa monenlaista keskustelua. Keskustelu on kuitenkin tärkeää käydä, sillä usein vasta sen kautta pääsee pysyviin muutoksiin.

Viime viikonloppuna söin pitsaa. En kokenut siitä huonoa omaatuntoa. Herkutkin mahtuvat terveelliseen arkeen.

Kun työstän asiakkaideni kanssa ruokavalioita, en tee kenellekään valmiita ruokavalioita, koska uskon, ettei sellainen toimi pidemmän päälle. Myös Lean In Five Weeks –haaste on rakennettu siten, ettei siinä anneta valmista ruokavaliota, vaan suuntaviivat, joita jokainen toteuttaa omalla tavallaan. Haasteessa on rohkaistu avoimin mielin kokeilemaan uutta, mutta samalla ohjeistettu, että jokainen saa ottaa omaan käyttöönsä juuri itselle sopivat asiat ja että on tärkeää kuulostella omaa kehoa ja oloa. Erittäin, erittäin tärkeä asia. Ruokavalionhan pitäisi tukea hyvinvointia, eikä toisinpäin.

Nykyiset ristiriitaiset tiedot ravinnosta eivät tee syömisestä yhtään helpompaa. Yksi tutkimus toteaa jonkin ruoka-aineen epäterveelliseksi, toinen tutkimus kumoaa sen. Eri ruoka-aineita on milloin demonisoitu, milloin nostatettu superfoodeiksi. Kaiken hössötyksen keskellä mietiskelen usein, kuinka moni esivanhemmistamme on vältellyt sitä sun tätä? Kuinka moni heistä on popsinut chian siemeniä? Tuskinpa kovinkaan moni. 😉 Ja kuitenkin moni on elänyt pitkän ja terveen elämän. 🙂

Rennon syömisen, nautinnon ja syömisen kontrollin välinen suhde ei ole usein helppoa . Ensimmäinen askel on tiedostaa asia, jotta sitä voi työstää. Itse koitan parhaillani kääntää aivoni sellaiseen moodiin, että en kiellä itseltäni mitään, mutta teen arjessa pääsääntöisesti sellaisia valintoja, mistä tulee hyvä olo. 🙂

Itsensä kuulosteleminen on tärkeää myös treeneissä. Mitä keho kaipaa? Onko se tänään tiukkaa treeniä, vai kenties kevyt kävely tai jooga?

Olen kiitollinen siitä, että sain osallistua Lean In Five Weeks –haasteeseen – se on laittanut monenlaisia ajatusjuoksuja liikkeelle. Olen oppinut itsestäni paljon uutta, ja veikkaan, että olen myös taas piirun verran parempi valmentaja. 🙂

Millaisia ajatuksia tämä herätti sinussa?

Jos aihe kiinnostaa, olen aikaisemmin kirjoitellut samaa aihetta liipaten postauksen Hyvinvoinnin tuhat ja yksi sääntöä.

Terkuin, Kirsi

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *