Unitutkimus ja sen tulokset

Moi!

Sain tällä viikolla tulokset unitutkimuksesta, joka minulle tehtiin marraskuussa. Kerron nyt, miten unitutkimus, eli laaja unipolygrafia sujui, ja millaiset tulokset sain tutkimuksesta. Olen aikaisemminkin kertonut blogissani uniongelmistani, ja linkit aikaisempiin kirjoituksiini löydät tämän jutun lopusta.

Puhuttuani uniongelmistani terveyskeskuksessa yli 15 vuoden ajan pääsin vihdoin ja viimein unitutkimukseen. Jyväskylässä siihen ei ollut mahdollisuutta, mutta lääkärini keksi laittaa lähetepyynnön Tampereen yliopistollisen sairaalan uniklinikalle, jonne sain kutsukirjeen. Oli ihanaa tavata lääkäri, joka vihdoin ja viimein otti hoitaakseen ongelmani. Ja oli harmillista kuulla, ettei kyseinen lääkäri ole enää töissä terveyskeskuksessani, nyyh!

Unitutkimus

Pakkasin siis muutama viikko sitten laukkuni ja hyppäsin bussiin, jolla pääsi Jyväskylästä kätevästi suoraan aivan Tampereen yliopistollisen sairaalan viereen. Jännitin tutkimukseen menoa, sairaalassa nukkumista ja tutkimuksen onnistumista. Olin ajatellut kysyä, olisiko laitteiden kanssa mahdollista nukkua hotellissa, jossa ehkä nukkuisin paremmin, mutta kutsukirjeessä luki, että nukkumiseni myös videoitaisiin, joten en ruvennut selvittelemään asiaa. No, perillä minuun kiinnitettiin valtava määrä erilaisia piuhoja, ja piuhat olivat kiinni sängyn vieressä olevassa laitteessa. En siis päässyt käymään edes vessassa ilman hoitajan apua, joten hotelliin meneminen tuskin olisi onnistunut. 😀

Tällainen sänky oli minua vastassa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Saavuin uniklinikalle kuuden maissa illalla. Täyttelin muutaman esitietolomakkeen, jonka jälkeen hoitaja aloitti piuhojen kiinnittelyn. Pääni alueelle piirrettiin punaisella tussilla merkkejä, joihin kiinnitettiin piuhoja pastalla. Hoitaja oli tosi sympaattinen, ja tuntui yllättävän rentouttavalta, kun piuhoja kiinnitettiin ja hiuksia hipelöitiin. Ajattelin, että ehkä pystyn sittenkin rentoutumaan ja nukkumaan. Ja onneksi minulla oli oma huone!

Ensimmäiset piuhat kiinni! Nauratti ottaa selfieitä huoneessa ollessa. Mietin, näkivätkö hoitajat huvittavan toimintani videoyhteyden välityksellä. 😀

Ensimmäisten piuhojen kiinnitysten jälkeen sain katsella televisiota ja syödä iltapalaa, ja yhdeksältä oli vuorossa loppujen piuhojen kiinnittelyt. Piuhoja tuli myös nilkkoihin, ja ne piti pujottaa pyjaman housujen läpi vyötärölle. Olin sitten valinnut mukaani tiukimmat pyjamahousut, mitä minulta löytyy, ja piuhojen pujottaminen niiden läpi oli melkoinen operaatio, joka sai aikaan tuskan hien. 😀

Huoneeni seinällä oli ihana illan ja aamun ohjelma. Nauratti. Tuntui kuin olisin tullut leirille. 😀

Katselin vielä hetkisen televisiota ja yritin puoli yhdentoista maissa mennä nukkumaan. No, eihän siitä mitään tullut, vaikka olin ottanut normaalin annoksen väsyttävää lääkettä. Pyörin ja hyörin piuhojeni kanssa, ja sairaalan ominaishaju ällötti. En päässyt näkemään, mitä kello oli, mutta noin yhden maissa yöllä olin täysin hereillä ja jouduin kutsumaan hoitajan paikalle ja ottamaan avuksi myös toisen unilääkkeen. Sen jälkeen nukuin vajaa kuusi tuntia ja heräsin seitsemältä aamulla. Yö ei sujunut ihan ”normaalisti”, koska yleensä kyllä nukahdan, mutta herään yöllä yhden ja viiden välillä. Nyt puolestani pyörin sängyssä noin yhteen ja nukuin sitten loppuyön.

Univarustukseni.
Tässä olen kiinni piuhoissa. Liikkumavarani oli siis noin metrin verran. Pelkäsin koko yön, että kiskon piuhat irti. 😀

Pääsin aamulla suihkuun pesemään pastat hiuksista pois, ja ne olivatkin tiukassa. Raaputin valkoista pastaa päästäni vielä seuraavanakin päivänä, vaikka olin pessyt hiukset kahteen kertaan. 😀

Aamiaisen jälkeen lähdin väsyneenä kohti kotia. Vajaan kuuden tunnin yöunet eivät ole minulle riittävät, eikä vähäunisiin öihin vuosienkaan jälkeen totu, vaikka niin voisi luulla. Vähäunisen yön jälkeen olen aina vain väsynyt.

Unitutkimuksen tulokset

Sain unitutkimuksen tulokset tällä viikolla. Tutkimus oli teknisesti onnistunut, ja unen määrä ja rakenne vastasivat tarkasti omaa kokemustani yön kulusta. Tutkimuksessa ei löytynyt unettomuuttani selittäviä syitä. Tutkimuksessa ei löytynyt unenaikaista hengityshäiriötä, ei raajaliikehäiriöitä, eikä bruksismiin viittaavaa. Ei sitten mitään. Unen rakennekin oli suhteellisen normaali – tosin nukuin yön kahden lääkkeen avulla.

Arvelinkin etukäteen, ettei unitutkimuksesta välttämättä löydy uniongelmiani selittävää tekijää. Se on yksi syy siihen, miksi en ole aikaisemmin käynyt kalliissa tutkimuksessa yksityisellä uniklinikalla (varsinkin kun Jyväskylässä ei ole uniklinikkaa).

Unipoliklinikka suositteli minulle oman terveyskeskukseni kautta lähetettä psykoterapiaan, jossa kognitiivis-behavioraalisten menetelmien avulla hoidettaisiin unettomuuden hoitoa. Soitinkin heti terveysasemalle lääkäriajan varaamiseksi, mutta joulukuun ajat olivat jo varattuja, eikä tammikuun aikoja voinut vielä varata. Asiat etenevät jälleen kerran pitkissä kantimissa. Epäilen kyllä, onko terveyskeskuksen kautta mahdollista päästä psykoterpiaan. Olen nimittäin jo kertaalleen saanut Jyväskylän julkisen terveyshuollon psykiatrian polilta kielteisen vastauksen lääkärin lähetteeseen ratkoa sitä kautta uniongelmia.

Olen oma-aloitteisesti käynyt uniongelmieni takia Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen klinikalla reilun puolen vuoden ajan (seitsemän kertaa), mutta en saanut silloin käynneistä apua unettomuuteen. Keskityimme käynneillä rentoutusharjoituksiin ja tein harjoituksia tunnollisesti – ilman vaikutusta. Vaikka en aikaisemmin saanutkaan psykologin käynneistä apua, haluaisin vielä kokeilla unettomuuteen perehtyneen pyskoterapeutin ohjauksessa kognitiivis-behavioraalista terapiaa unettomuuteen. Toivon, että pääsen siihen julkisen terveydenhuollon kautta. Yksityisellä se on niin pirun kallista.

Itse koen, että uniongelmani alkoivat noin parikymmentä vuotta sitten ylikuormitustilasta, jolloin uni häiriintyi, ja sen jälkeen ongelma kroonistui. Uskon, että ongelmasta eroon pääseminen ei ole mahdotonta, mutta koska ongelma on jatkunut jo pitkään, ei siitä eroon pääseminen tapahdu ihan yhdessä yössä. Haluan kuitenkin oppia nukkumaan ja olen itse valmis tekemään asian eteen töitä. Olen tällä hetkellä yhdeksän kuukautta opintovapaalla, ja yksi syy siihen on uuden oppimisen lisäksi se, että saisin kuormitusta purettua ja sitä kautta korjattua unta. Syksyn osalta suunnitelma on mennyt mönkään, sillä opintojen ohella on muutettu ja laitettu meidän rakennusprojekti käyntiin. Hommia on siis piisannut, eikä uni ole tullut ilman lääkkeitä. Onneksi kuitenkin olen opintovapaalla, sillä olisin varmasti hermoraunio, jos olisin kaiken tämän keskellä ollut töissä. 😀

Jos tätä lukee joku, joka on kärsinyt samasta ongelmasta kuin mä ja löytänyt siihen avun, niin olisin kiitollinen kommenteista.

Tässä vielä lupaamani linkit aikaisempiin kirjoituksiini koskien unettomuutta:

Sweet dreams vuodelta 2012

Kun uni ei tule vuodelta 2013

Kroonisesti uneton vuodelta 2018

Unettomuutta ja uupumusta vuodelta 2019

Mukavaa sunnuntai-iltaa, tulevaa viikkoa, ja hyviä unia kaikille kohtalotovereille! <3

Terkuin, Kirsi

Kommentit (4)
  1. Itsellä pieleen mennyt unipolygrafia. Myöhemmin Helsingin uniklinikalta viikon ajan seurantaranneke (näyttää aktiivisuusrannekkeelta), jota käytettiin normaalissa arjessa unipäiväkirjan kanssa ja lähetettiin takaisin. Tietysti se ei ole niin tarkka kuin varsinainen sairaalassa suoritettu tutkimus, mutta minulla riittävän tarkka muiden tutkimusten tueksi. (Tutkinnan kohteena ei ollut unettomuus vaan narkolepsia ja rannekkeella poistettiin tarve uusia univalve- ja univiivetutkimukset)

    1. kirsinkuntopiiri
      9.12.2019, 13:49

      Kiitos kommentista! 😊

  2. Voi, minäkin totisesti haluaisin kuulla jos joku on saanut avun tähän.. Kärsin juuri samantyyppisestä unettomuudesta kuin sinä ja pahenee vaan 🙁 Unitutkimuksetkin menisivät varmaan samaa rataa kuin sulla, toki täällä ei taida edes päästä niihin. Elämä on yhtä selviytymistaistelua tämän kammottavan vaivan kanssa 🙁 Mitä lääkettä käytät? Mukavaa joulun odotusta kaikesta huolimatta!

    1. kirsinkuntopiiri
      10.12.2019, 15:12

      Ikävä kuulla, että sama vaiva on riesana. 😥 Tiedän, että se vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen.

      Mulla on kokeiltu suunnilleen kaikki tarjolla olevat lääkkeet. Nyt mulla on ollut pienellä annostuksella mirtatsapiini ja tarvittaessa lisänä tenox. Ne on välillä toimineet, mutta nyt vaan on taas sellainen ajanjakso, että nekään ei meinaa toimia. 😥 Ja mirtatsapiinin mukana on tullut 10 kg lisää painoa, joista suurin osa on tarttunut vyötärölle, jee jee…

      Sain instassa rohkaisevan kommentin uniryhmän toimivuudesta ja nyt selvittelen, löytyisikö Jyväskylästä jotain kautta sellainen. 😊

      Tsemppiä sulle! ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *