Anna Saivosalmi
Anna Saivosalmi

Train together, stay together? – pitkän parisuhteen pelastus on yhteinen harrastus

Mitä pidempään olemme mieheni kanssa olleet yhdessä, sitä tärkeämmäksi ovat tulleet yhteinen tekeminen ja yhteiset harrastukset. Olivatpa ne sitten kävelylenkkejä, ruuanlaittoa tai joogaa.

fullsizerender-32
Kaksikymmentä vuotta kimpassa

Olen aina ihaillut pareja, jotka tekevät asioita yhdessä. Isäni ja äitini ovat olleet naimisissa yli neljäkymmentä vuotta. Vaikka heillä on ollut omat työnsä, elämänsä, harrastuksensa ja myös vaikeutensa, on heillä aina ollut yhteinen harrastus: pitkät kävelylenkit. Nykyään, lähes seitsemänkymppisinä, he käyvät kuntokeskuksen sisäpyöräilytunneilla ja isäni on äitini suosituksesta lähtenyt mukaan myös viikottaiselle joogatunnille.

fullsizerender-37

fullsizerender-44

Itse olen ollut naimisissa saman miehen kanssa kohta 12 vuotta. Kuukauden päästä yhteisiä vuosia on takana jo parikymmentä(!) Jo suhteemme alussa, meitä yhdisti halu liikkua. Parikymppisinä opiskelijoina harjoittelimme yhdessä jonkun verran kuntosalilla ja kävimme juoksemassa.

fullsizerender-38
Vihdoin on aikaa liikkua yhdessä

Pikkulapsiaikana harrastimme olosuhteiden pakosta usein vuoronperään. Joskus toinen pääsi lähtemään omiin treeneihinsä vasta siinä vaiheessa, kun lapset oli saatu nukkumaan. Yhteinen aika oli muutenkin kortilla, mutta jos sitä järjestyi, lähdimme mieluummin yhdessä salille kuin leffaan tai ravintolaan. Mutta nyt, lasten kasvettua, olemme yhä enemmän voineet harrastaa ja tehdä asioita ihan kaksistaan. Ja tästähän on riemu ratkennut. On mahtavaa, kun voi kohdata toisen ihmisen taas miehenä, puolisona ja uusissa ympyröissä.

fullsizerender-43

fullsizerender-45
Pitkät kävelylenkit ovat meidän juttu

Jos kummallakin puolisolla on oma työnsä, omat harrastuksensa ja kaverinsa, on tärkeää pohtia miten löytää yhteistä aikaa, jotain, mikä yhdistää muutenkin kuin vanhempina. Kahdenkeskiset kävelylenkkimme ovat parasta parisuhdeaikaa. Kumpikaan ei ole silloin tietokoneella tai kännykällä. Juteltua saa, puolueettomalla maaperällä ja kiireettömästi, vaikka mistä. Samalla tulee ulkoiltua, yleensä reilun tunnin kerrallaan, useamman kerran viikossa.

Huomaan, että vaihdan oman juoksulenkkini välillä mieluusti yhteiseen pitkään kävelylenkkiin. Arki on kiireistä, mutta kävellessä on aikaa puhua niin arkisista kuin syvällisemmistäkin asioista. Kotona monesti kaikki puuhailevat omiaan, tai toisinaan talo on täynnä väkeä, esim lasten kavereita. Silloin ei ole helppoa aidosti kuunnella toista tai avata keskustelua mieltä painavasta aiheesta. Toisin on, kun lähdetään yhdessä ulos.

fullsizerender-34

fullsizerender-36
Lenkillä voi jutella mistä vain

Toinen meille yhteinen harrastus on jooga. Joogata voi missä ja milloin vain. Matot vierekkäin olkkarin lattialle tai pihalle ja netistä joogavideo pyörimään. Luksusta on päästä joogatunnille yhdessä. Mies kokeili joogaa ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten hakien apua selkävaivoihinsa. Itse olin joogannut jo pidempään, mutta melko epäsäännöllisesti. Miehen mukana singahdin itsekin taas säännöllisempään joogaamiseen.

fullsizerender-39
Kesällä joogasimme pihalla

Uuden lajin aloittaminen yhdessä, toi samaa fiilistä suhteeseen, kuin alkuajan huuma. Tärkeämpää, kuin joogaharjoitus, on yhdessäolo. Tunne siitä, että teemme jotain samaa, keskitymme yhteiseen. Se lisää luottamusta ja myönteisiä tunteita toista kohtaan. Ajatukset eivät harhaile. Mieli rauhoittuu. Palkintona on hyvä olo.

fullsizerender-41

Joogaa kohtaan on edelleen olemassa ennakkoluuloja ja moni ystäväni on sanonut, ettei saisi missään tilanteessa raahattua miestään joogatunnille. Moni mies on kuitenkin joogassa käytyään havahtunut siihen, miten monipuolisesta ja vaativastakin lajista on kysymys. Mitäpä jos kumpikin puoliso saisi ehdottaa lajia tai tekemistä, joita sitten käytäisiin kokeilemassa, ilman ennakkoluuloja? Mitä sitten, jos vaikka käsky käy nyrkkeilysalille ensimmäistä kertaa elämässä?  Vai onko ehkä jokin yhteinen tekeminen, josta nautitte yhdessä silloin kun tapasitte, unohtunut? Voisiko siihen taas palata?

fullsizerender-32

Train together, stay togehter. Tämä lausahdus pitää, ainakin meidän kohdalla, paikkaansa. Yhdessä treenaaminen ja touhuaminen on paitsi hauskaa, mutta lujittaa myös parisuhdetta. Tavoitteista voi tulla yhteisiä ja jopa leikillinen kilpailuasetelma voi olla pelkästään hyväksi. Omia harrastuksia on toki hyvä olla, mutta meille yhteinen tekeminen, muu kuin lasten kautta, on tuonut pitkään parisuhteeseen lisää tyytyväisyyttä.

Liikutteko yhdessä puolisoidenne kanssa vai onko teillä muita yhteisiä harrastuksia? Teettekö paljon asioita yhdessä?

<3 Anna

fullsizerender-33

Kommentit (13)

  1. Elina

    Heippa Anna!

    Olipa mukava lämminhenkinen artikkeli: ) ja kivat yhteiset kuvat: )olette muuten toistenne näköiset: )!!

    Itselläni ja rakkaalla aviomiehelläni takana yhteiset 25 vuotta. .hui kamala mihin tuo aika menee! ?!
    Yhdessä harrastamme kaikenlaista piiitkistä kävelylenkeistä (kaksi kärpästä yhdellä iskulla) yhteisiin salitreeneihin. Silloin tulee väkisinkin lähdetyksi vaikka ei aina millään hotsittaisi.

    1. annasaivosalmi

      Kiitos! Pitääkin tuolle miehelle kertoa, että on alkanut muistuttaa parempaa puoliskoaan 😉 Sitä se pitkä suhde teettää. Samaa mieltä olen, että aika on mennyt tosi nopeasti. Teille on vuosia kerääntynyt kunnioitettava määrä. Onnittelut siitä! Tosi hyvä pointti tuo motivaationäkökulma. On totta, että toinen tsemppaa lähtemään silloinkin, kun itseä ei niin huvittaisi. Ihanaa syksynjatkoa sulle ja tosi kiva, kun kävit kommentoimassa. T. Anna

    2. Irmelikuikka

      Ihana kirjoitus. <3 Meillä pyörii parhaillaan elämämme ruuhkavuodet on ekaluokkalainen, 2v ja räyhäikäinen aktiivinen palveluskoira ja 2vuorotyöt. Välillä tuntuu ettei tästä hengissä selviä. Enemmänkin olisi kiva juurikin puuhailla yhdessä ja lujittaa suhdetta tämän läpsystä vaihto arjen keskellä!

      1. annasaivosalmi

        Kiitos! Mä ymmärrän ja muistankin hyvin tuon ajan. Ja tiedän myös, ettei yhtään auta, jos sanon, että se helpottaa. Niin moni suhde kaatuu just tohon vaiheeseen, kun elämä on yhtä selviämistä. Kannattaa jaksaa luottaa siihen, että aikaa tulee vielä. Meillä se kävi yhtäkkiä. Huomattiin, että ollaan enemmän kahdestaan, kuin vuosiin. Se tilanne, kun lapset on pieniä, ei ole parisuhteelle välttämättä kulta-aikaa, mutta mä olen tosi onnellinen, että ollaan edelleen yhdessä ja voi katsoa taaksepäin, että me selvittiin siitä yhdessä. Toisen ihmisen on löytänyt ihan uudestaan ja yhdessätekeminen on sitä parasta. Voimia arkeen! T. Anna

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *