Anna Saivosalmi
Anna Saivosalmi

Sohvaperunan geenit

Ei ole ehkä käynyt epäselväksi, että rakastan liikkumista. Ja siksi minun onkin ajoittain vaikea ymmärtää, mikseivät kaikki muutkin ole tajunneet tätä ehtymätöntä ilon ja onnen lähdettä: liikettä. Liikunta on ollut minulle aina hyvin tärkeää, mutta iän myötä olen ymmärtänyt, etteivät kaikki suinkaan nauti liikunnasta, saatikka ole liikunnallisia. Onko sohvaperunoilla erilaiset geenit vai mistä tämä johtuu?

Tänään luin lehdestä aivotutkija Minna Huotilaisesta, joka kertoi, ettei ole liikunnan ystävä. Mutta tutkimustensa perustella hän tietää, että aivot tarvitsevat liikuntaa ja siksi hän hoitaa asian pyöräilemällä työmatkat.

Viikonloppuna nautittiin ihanasta säästä – liikkuen. Huppariin ja kenkiin löytyy alekoodi mun instasta.

Liikuntaa vain terveyshyötyjen takia?

Minun on hankala ajatella, että liikkuisin vain, koska tietäisin sen olevan hyväksi terveydelleni. Toki terveydelliset syyt ovat yksi syy siihen, miksi liikun, mutta suuremmat syyt löytyvät muualta: hyvän olon tunne, joka liikunnasta seuraa, sekä sen vaikutus mielialaani. Stressinpoistoon liikunta on paras tietämäni lääke. Eikä pidä unohtaa liikunnan tarjoamaa yhteisöllisyyttä tai toisaalta omaa aikaa.

Asiaa selvitettyäni ymmärsin, että kaikki eivät suinkaan saa liikunnasta samanlaista hyvää oloa, jonka perässä itse juoksen. Tätä on tutkittu mm identtisillä kaksosilla hollannissa, ja huomattiin, että jos toinen kaksosista ei nauttinut liikunnasta, harvemmin nautti toinenkaan. Tästä voisi päätellä, että mieltymys liikuntaan juontaisi jossain määrin geeneihimme. Onko siis olemassa liikkujan ja sohvaperunan geenejä?

Viha/Rakkaus liikuntaan opittua?

Toisaalta en voi olla pohtimatta myös oppimisen merkitystä. Olen kasvanut kodissa, jossa aikuiset liikkuivat ja kannustivat lapsia liikunnallisiin harrastuksiin. Itse ajattelisin, että tämä olisi suurin syy siihen, miksi nautin liikunnasta niin paljon, vielä tänäkin päivänä. Ja kannustan toki myös omia lapsiani liikkeelle.

Voiko inho liikuntaa kohtaan olla opittua? Kammottavat koululiikuntakokemukset voivat tappaa liikunnan ilon, ja liikkumiseen yhdistyy vain negatiivisia tunteita ja muistoja.

Liikuntaa nyt itsekin opettaessani pidän ensisijaisena tavoitteenani liikunnan ilon löytymisen ja lisäämisen. Lukion liikuntatunneillani ei siis juosta Cooperin testejä veren maku suussa, vaan kokeillaan monipuolisesti eri liikuntalajeja.

Oman lempilajin löytyminen saattaa olla ratkaisu liikunnalliseen elämään myös niillä, jotka eivät niin liikkumisesta piittaa. Tanssin pyörteissä tai joogasalin rauhassa voi saada niin myönteisiä kokemuksia, että jopa liikunnan inhoaja unohtaa liikkuvansa.

Toiset meistä ovat liikunnallisempia kuin toiset, mutta liikunnan terveyshyödyt huomioiden, liikkumatta ei kannattaisi jättää vain, koska siitä ei niin tykkää. Toiveenani olisi, että voisin tartuttaa liikunnan kipinää eteenpäin, jotta liikkumisesta tulisi yhä useammalle ilo ja elämäntapa, ei pakkopullaa, joka on vain hoidettava alta pois järkisyistä.

Liikutko sinä liikunnan ilosta vai järkisyistä? Onko lukijoissani teitä, jotka eivät saa liikunnasta hyvää oloa?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Pitkän parisuhteemme salaisuus

Kommentit (11)

  1. VerdeL

    Hienoa Anna, että yrität ymmärtää sohvaperunageenistä. Nämä ymmärtämättömät liikuntaihmiset on yksi syy miksi haluan normiliikunnan parista enimmäkseen pysyä poissa. Minua motivoi eniten tarve ja järki, ei ”liikunnan ilo”. Ajatukset tuovat minulle iloa, keho kulkee siinä mukana. Minua motivoi se, jos saan kehon tukemaan mieleni toimintaa. Ja se mikä liikuntaan motivoi on se, että se vähentää kehon häiritsevyyttä mielen toiminnan suhteen. Krempat ja jäykkyys on häiritsevää meditoinnissa. Minua motivoi juuri tämä tulos että keho ei ilmoittele itsestään mitään, ei itse liikunta.
    Haluan hoitaa liikunnan pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman vähän aikaa käyttäen, koska se on huoltotoimenpide. Ilon saan ihan muualta. Minulle liikunnan ilo olisi teeskentelyä, koska näihin iloliikuntoihin yleensä liittyy mieltä häiritsevä jumputusmusiikki tai aivan liikaa aikaa vievä henkinen sitoutuminen tai puuduttava toisto sekä loputon tavoitteellisuus. Olen löytänyt työmatkapyöräilyn sekä kehonhuoltotunnit. Kummassakaan joku ei vaadi olemaan iloinen ja aseta tavoitteita tai yritä tehdä minusta muuta ihmistä kuin olen, vaan itse toiminnalla on logiikka ja tarkoitus. Tämän haluan että ymmärrettäisiin: kaikki eivät halua muuttua liikunnan rakastajiksi, koska heidän suuret tavoitteensa elämässä on ihan muualla, ja ihmisellä on vain rajallisesti aikaa niitä toteuttaa.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *