Se, mikä ei somessa näy

Mua vähän nauratti eilen, kun postasin illalla mun instagramin stooreihin kuvan iltasmoothiestani. Oli mansikoita, mustikoita, manteleita ja banskua, kauniisti kerroksittain blenderissä. Ja perään toinen kuva valmiista silkkisestä tummanpunaisesta smoothiesta, valmiina nautittavaksi. ah.

Ei, ei tuo smoothiekuva naurattanut, vaan se, kun illalla menin nukkumaan ja mietin, mitä kaikkea muuta olin illalla suuhuni pistänyt. Somen kautta saattoi saada sellaisen kuvan, että se smoothie oli mun iltapalani. Mutta kun ei ollut.

Mietin, miltähän kuvissa olisivat näyttäneet neljä leipää voilla, juustolla ja kalkkunaleikkeellä, yksi rinkeli ja kaksi suklaakuorrutteista riisikakkua ja kaksi kuppia teetä. Ai niin, ja rivi Fazerin sinistä. Ne kun olivat myös osa mun eilistä iltapalaa.

Ruma jää herkästi somen ulkopuolelle

En yritä fuulata ketään, mutta en myöskään postaa jokaista suupalaani someen. Joskus, kun onnistun loihtimaan jonkin kivan näköisen ja vielä terveellisen ruuan, on siitä hauska postata. Mutta tuo mun eilinen iltapalani nyt sattui olemaan kaukana tuosta. Paitsi tietysti smoothie. En halua harhauttaa ihmisiä uskomaan, että syön todella sataprosenttisen terveellisesti. En syö, enkä haluakaan. Herkutkin kuuluvat mun elämään. Mutta ei mielellään joka päivä. 80/20 on hyvä sääntö.

Mun mielestä someen on kiva postata kauniita kuvia, mutta toisaalta, silloin kaikki “ruma” ja vähemmän hehkeä jää ulkopuolelle. Minä seuraan mielelläni somessa ihmisiä, joiden elämä ei ole pelkkää kiiltokuvaa ja kauneutta. Realismi on kiinnostavaa ja samastuttavaa. Siksi en itsekään mieti, onko minulla meikkiä, kun höpötän stooreissa päivän kulusta, tai onko naamani kirkkaan punainen treenien jälkeen.

Onko se sitten seuraajien aliarvioimista, ettei postaa lapsilta varastettuja patukoita ja palaveripullia? Ei minusta. Joskus toki postailen kuvia noistakin, mutta ajattelen, että josko kasvissosekeittoreseptini tai smoothiekulhoni innostaa jotain toista terveellisiin valintoihin, niin hyvä.

Sun äiti on tollanen fitness

Tyttäreltäni oli ihan tosissaan jokin aika sitten kysytty, että syökö sun äiti koskaan karkkia, kun se on tollanen “fitness”. Tämä aihe on perheessämme sisäinen vitsi. Lapset nimittäin tietävät ja ovat nähneet, minkälainen herkkupeppu olen. Aina, kun herkuttelen, tyytyy tytär toteamaan lakonisesti, että “siinä on meidän perheen oikea fitness-persoona”. Ja sitten me kaikki nauramme. Haluan näyttää lapsillekin esimerkkiä, että myös herkut kuuluvat osaksi normaalia ruokavaliota, eikä ruoka-asioissa meillä kauheasti nipoteta.

Somessa ei tosiaan näy kaikki. Ei rinkeli-illalliset, eikä ne huonot hetket, jolloin puhisen kotona tekemättömien töiden äärellä tai, kun olen pahalla tuulella. Somessa ei näy sekainen kämppä ja pyykkivuoret. Somessa ei näy pelot ja huolet.

Iltapalan leipävuoren voisin joskus kuvata, sitten kun sellainen seuravaavaksi kohdalle sattuu. Ehkä se viestisi siitäkin, että täytyy syödä, jotta jaksaa. Tärkein viesti taitaa olla kuitenkin se, että some on täynnä hyvin valikoitua sisältöä. Herkät hetket ja perheen kanssa vietetty aika ovat sellaisia, joita minä en mielelläni jaa. Ne haluan elää täysillä itse. Sen sijaan postailen innoissani, arkea, treenejä, ruokavinkkejä, sattumuksia ja inspiraatiota.

Mitä sinä katselet somesta mieluiten? Kauniita kuvia vai arjen realismia?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Uuden lajin tai harrastuksen aloittaminen aikuisiällä