Kun on aika jättää treenit välistä

Eilen illalla tuijotin läppärin ruutua myöhään. Poikkeuksellista minulle. Kun viimein kömmin sänkyyn huomasin sen heti: otollinen nukahtamishetki oli jo mennyt ohi. Olen pannut merkille, että minulla on selkeästi olemassa optimaalinen hetki painua sänkyyn ja saada unta. Jos tämä hetki hujahtaa ohi, on unen päästä vaikeampi saada kiinni.

Päätin, etten panikoi, ja tein kärsivällisesti kaikki nukahtamista jouduttavat toimenpiteeni. Silti ajatukset täyttivät pään ja pyörin sängyssä. Koetin karkoittaa mielestäni epätoivon ja ahdistuksen tunteet, jotka hiipivät tällaisina iltoina, kun uni ei tule.

Mitä enemmän kello näytti, sitä varmemmaksi tulin

Olin ajatellut treenaavani heti aamusta, ja siksi kello oli soimassa ajoissa, jotta ehtisin hikoilla ennen töitä. Tiistait ovat kohdallani aina pitkiä työpäiviä, jolloin olen illalla töistä kotona vasta puoli kahdeksan jälkeen, ja silloin jaksan enää harvemmin treenata. Siksi liikun mieluusti aamulla. Tai oikeastaan se on ainoa mahdollisuuteni.

Eilen illalla katsoin kelloa vielä kahdeltatoista. Ja sitten puoli yhdeltä. Lopulta tein päätöksen: aamun treeni saa jäädä. Siirsin herätystä hieman eteenpäin ja peruin varaamani aamun treenitunnin. Ymmärsin, ettei muutaman tunnin unilla kannata lähteä haastamaan itseään.

Tiedän unentarpeeni ja kuuntelen sitä

Tarvitsen unta reilusti. Nyt kun lapset ovat jo isompia, eivätkä herättele pitkin yötä, tai viikonloppuaamuisinkaan, nukun vähintään kahdeksan tuntia yössä, myös arkisin. Olen vuosien varrella oppinut tuntemaan itseni, myös nukkujana.

Menen kohtuullisen ajoissa nukkumaan. Kymmenen uutisia en ole katsonut enää vuosiin: olen silloin jo sängyssä. Uni tulee yleensä puoli yhdeltätoista, mutta tämä vaatii sen, että olen rauhoittanut iltani ennen sänkyyn menoa.

En voi treenata kovaa liian myöhään illalla, enkä myöskään keikkua läppärillä ajatustyötä tehden kovin myöhään. Tutut rutiinit valmistavat kehoni ja mieleni nukkumaan. Uni tulee mielikuvaharjoituksen, kasvojen rentouttamisen ja painopeittoon kietoutumisen avulla.

Vaikka aamut ovat parasta treeniaikaani ja olen aamuvirkku, ei huonon yön jälkeen ole mitään järkeä huhkia. Treeneistä ei saa irti samaa, mitä levänneenä saisi. Silloin arvostan enemmän muutamaa minuuttia lisäunta ja rauhallista aamua, jotka saan jättämällä treenit välistä. Tänään olen hörppinyt unisena kahvia keittiössämme ja hengitellyt rauhaa mieleeni, vajaasta yöstä huolimatta.

Vaikka aamutreenaus antaa minulle energiaa koko päiväksi, skippasin treenit silti mieluusti. Huonon yön jälkeen valitsen rauhallisen työmatkakävelyn ulkona. Arkiliike on tällaisten päivien pelastus. Raitis ilma tuo sitäpaitsi virkeyttä väsyneelle.

Stressi näkyy ensimmäisenä unessa

Näköjään loman jälkeinen työn aloitus on saanut ajatukseni pyörimään, ja kehon stressitilaan. Stressaantumisen huomaan yleensä ensimmäisenä juuri unessa. Heräilen aamuyöstä ja nukun huonosti. Silloin annan itselleni mieluusti mahdollisuuden liikkua kevyemmin.

Kävely töihin äänikirjaa kuunnellen ja ulkoilu ovat parhaita keinoja lieventää stressiä. Vaikka mieli tekisi hikitreenin pariin, annan keholle ja mielelle aikaa palautua ja rentoutua. Tällaisina päivinä olen itselleni armollinen.

Myönnän, että yleisesti en skippaa suunnittelemaani treeniä kuin hyvin harvoin. Sairastuminen ja unen puute ovat oikeastaan tärkeimpiä syitä, kun treenit jäävät kohdallani välistä, vaikka olisin ne olen kalenteriin pannut.

Mitkä ovat teillä syitä jättää treenit välistä?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Näin pääsee somevaikuttajaksi – ja näin minusta tuli sellainen.

Tuu instaan: @ansaivo

Kuvat meidän mökiltä viime viikolta. Oli rentouttavaa ja kävin pulahtamassakin!