Elämän- ja ajanhallinnan ABC – naurettavan simppelit keinoni

Miten mahduttaa päiviinsä ja viikkoihinsa ne asiat, joita oikeasti haluaa tehdä? Miten saada paljon hyvää aikaiseksi ja koota elämän ajoittainen kaaos hallintaan? Miten ehtiä tehdä töitä, liikkua, hoitaa lapset, harrastaa, lukea, tehdä ruokaa ja rentoutua? Näitä asioita minulta kysytään usein.

Kärsin aiemmin siitä, että kaikki aika tuntui menevän sen murehtimiseen, etten ehdi tehdä elämässä niitä asioita, joita haluaisin tehdä. Jatkuvasti muutoksessa olevaa elämää ja arkea tuntui olevan mahdoton hallita. Enää näin ei ole. Listasin omat oivallukseni.

Suunnitelmallisuus tai spontaanius

Sekä liiasta suunnitelmallisuudesta että spontaaniudesta voi olla joskus haittaa, mutta itse olen hyötynyt molemmista ominaisuuksista ja päättänyt napata niistä parhaat puolet. Suunnittelen viikkoni pääpiirteissään etukäteen. Esimerkiksi liikunnat päätän mahdollisuuksien mukaan jo aikaisessa vaiheessa. Silloin ne ovat kalenterissa ja myös muiden perheenjäsenten tiedossa. Liikkumaan tulee silloin lähdettyä, eikä koko viikko mene sen jahkailuun, että pitäisi lähteä lenkille.

Spontaanius taas on ominaisuus, joka saa minut ponkaisemaan yllättäin ylös sohvalta, kun huomaan, että minulla on juuri sopivasti (12min) aikaa tehdä nopea kotitreeni. Spontaanius saa minut lähtemään extempore lounaalle lukioystävän kanssa tai hylkäämään kaikki aikaisemmat treenisuunnitelmani ja lähtemään lasten kanssa luistelemaan tai järjestämään tanssikilpailu olohuoneessa. Spontaanius tuo usein kiireiseenkin elämääni rentoutta ja fiilistä siitä, että mikä tahansa on vielä mahdollista.

Selkeät ja tarpeeksi lyhyet To do –listat

Rakastan Todo-listoja. Teen sellaisen ihan joka päivä. Itseasiassa tämä on välttämättömyys, jotta muistan hoitaa kaikki juoksevat asiat. Toisaalta nämä listat ovat keinoni ulkoistaa epämääräiset stressaavat asiat siistiksi sanalistaksi paperille. Siinä ne ovat helpommin hahmotettavissa ja ”pitäis sitä pitäis tätä” – ajatukset saavat oikeat mittasuhteet. Päivän päätteeksi koen suurta tyydytystä, kun kaikki listan kohdat on ronskisti yliviivattu. Usein pyrin hoitamaan listan valmiiksi jo ennen puoltapäivää.

Ennen todo-listoja, minulla oli huono tapa lykätä asioiden, kuten laskujen maksun  hoitamista tarpeettoman pitkään ja nämä roikkuvat asiat aiheuttivat ahdistusta ja kuormittivat. Listojen avulla olen saanut mieleni järjestykseen ja aikani riittämään paremmin mielekkäille asioille.

Jumittamisen ja jahkaamisen välttäminen

Kaikki jumittavat joskus sohvalla, somessa tai jossain muualla, kuin paeten todellisuutta vai ehkäpä sittenkin todellista laatu-aikaa? Annan itseni välillä jumittaa ja jahkailla ihan luvan kanssa, mutta olen myös yrittänyt oppia tunnistamaan, milloin esimerkiksi some-roikkuminen vie turhaan aikaa joltain mielekkäämmältä toiminnalta.

Jahkaaminen ja jumittaminen jähmettää monesti ajatukseni ja kehoni, siksi pyrin pysymään liikkeessä. Pistän somekanavat kiinni ja siirrän huomioni tekemiseen, joka tuo minut tähän hetkeen. Kännykällä roikkumiseen saa helposti tuhratttua päivästä tunteja. Itse ajattelen, että tämän ajan voisi käyttää paremminkin.

Motivaatio

Pohdin säännöllisesti sitä, mikä on elämässäni tärkeintä. Mitä ovat asiat, joihin haluan aikani tässä elämässä kuluttaa? Kun tiedostan nuo itselleni tärkeät arvot, on minulle itsestään selvää, että nämä asiat ovat myös niitä, joihin haluan satsata. Ne ovat asioita, joihin löydän sisäistä paloa ja motivaatiota. Jos liikunnan jälkeinen olo palkitsee ihan kympillä, löytyy liikunnalle motivaatiota vaikka kello kuudelta aamulla, tai lapsen harrastuksen aikana, vaikka se olisikin ainoa koko päivästä löytyvä vapaa aika.

Aikaansaaminen ei varmastikaan ole itseisarvo sinänsä, mutta minun elämäntyyliini se sopii. Tykkään touhuta ja käyttää aikani tehokkaasti. On niin paljon asioita, joista nautin, että silti joudun tinkimäänkin tekemisistäni. Koetan hyväksyä sen, ettei kaikkea ehdi tai voi tehdä, ainakaan itse. Aika on rajallista. Olen hyvä ulkoistamaan asioita, jotka eivät minulta suju (kuten siivoaminen). Olen opetellut priorisoimaan ja sanomaan myös ei. Palaan oman elämänhallintani ABC-asemalle aina tasaisin väliajoin ja tarkistan missä mennään.

Aikaan saa, kun antaa ajalle sille kuuluvan arvon. Elämää ei voi täysin hallita, mutta keskittymällä olennaiseen ja löytämällä ne juuri itselle parhaiten toimivat tavat, voi hallinnan tunnetta kasvattaa ja tulla vakuuttuneemmaksi siitä, että oman elämän langat ovat meidän jokaisen omissa käsissä.

<3 Anna

Lue myös edelliset postaukseni Pähkinöiden syönnistäni, äitiydestä sekä arkiviikostani