Biologinen normaalipaino, hyvinvointipaino, Set point – onko meidät ohjelmoitu tietyn painoisiksi?

Vanhoja kuvia selaillessani aloin miettiä, onko ns. biologisen normaalipainon tai hyvinvointipainon ajatuksessa eli ns. Set point -teoriassa perää. Päätin ottaa asiasta selvää. Tämä Set point -teoria tarkoittaa siis sitä, että meillä kullakin olisi ns. biologinen normaalipainoalueemme (huom alue, ei tietty kiloluku!), johon keho hakeutuu ja, jossa kroppa ja mieli toimivat optimaalisimmin. Tämä kyseinen painoalue olisi myös se, jossa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellytykset olisivat parhaat.

Tähän, geneettisesti säädeltyyn tilaan keho hakeutuu, jos luonnolliset nälän ja kylläisyyden tunteesta kertovat signaalit toimivat ja niitä tulkitaan oikein. Tässä painossa uni, hormonitoiminta, aineenvaihdunta ja ruuansulatus toimivat, eikä ruoka ole tärkeimpänä asiana mielessä. Ihminen voi tässä painossa hyvin, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Moni meistä tuntuu tuskailevan niitä viittä viimeistä, tai kesän aikana kertynyttä kiloa, haluten ne pikaisesti pois vyötäröltä. Entäpä jos ne kyseiset kilot ovatkin osa biologista normaalipainoamme? Meidän käsityksemme ihannepainosta muodostuu usein ulkoisten mallien perusteella ja vertailemalla. Ovatko nämä vertailukohdat ja ihanteet sittenkin ristiriidassa biologisen normaalipainomme kanssa? Ja siksi laihduttamisesta olisikin tässä tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä. On syytä muistaa, että saman kokoisten ihmisten biologinen normaalipaino voi olla erilainen, aivan kuten eri ikäistenkin ihmisten.

Muutaman kilon pudotus voi tuntua hyvältä ajatukselta, mutta ei välttämättä sovikaan sinun biologiselle normaalipainollesi. Oma biologinen normaalipaino ei välttämättä tunnu tai näytä samalta kuin oma ihannepaino, ja tämä voi johtaa hallitsemattomiin laihdutusyrityksiin ja vääristää syömiskäyttäytymistä sekä haavoittaa kehonkuvaa.

Olen itse painanut koko aikuisikäni lähes saman verran. Parikymppisenä yritin laihduttaa ja menin selkeästi oman hyvinvointipainoni alapuolelle. Seuraukset näkyivät niin mielialassa kuin unen häiriintymisessäkin. Keho kamppaili kaikin tavoin painonpudotusta vastaan ja ruoka pyöri jatkuvasti mielessä. Uskon, että paluu omaan hyvinvointipainoon tasapainotti suhdettani ruokaan: syöminen on rentoa ja siihen kuuluu myös herkkuhetkiä silloin tällöin.

Raskausaikana painoni toki nousi, mutta raskausaikainen aktiivisuus ja synnytysten jälkeinen liikunnan jatkaminen, sekä terveellinen ruokavalio, toivat nopeasti kehon taas omalle hyvinvointipainoalueelle. Ja siinähän se on pysynyt, kunhan huolehtii kohtuullisesta määrästä liikuntaa ja terveellisestä syömisestä.

Tutkimusten mukaan hyvinvointipainon uhat tulevat ulkoa: epäterveellinen ruokavalio sotkee kehon oman nälän- ja kylläisyydensäätelyjärjestelmän, länsimaiset dieettikäsitykset (mm. vähäkalorinen dieetti) voivat johtaa laihtumiseen, mutta myös aineenvaihdunnan hidastumiseen. Joillain myös ahmimiseen ja sitäkautta lihomiseen.  Ruuan helppo saatavuus ja epäsäännöllinen syöminen huijaavat elimistöä haluamaan ruokaa, kylläisenäkin. Tiedetään esim., että lihavilla hypotalamus aivoissa ei reagoi kylläisyydestä kertovaan leptiinihormoniin samoin kuin normaalipainoisilla. Ja näin syöminen jatkuu, vaikka keho olisi jo kylläinen. Lisää aiheesta mm. täällä

Biologisen normaalipainon, ns. Set point- teorian ajatus voi tuntua hullulta tilanteessa, jossa länsimaissa on yhä enemmän liikalihavia. Epäterveelliset elämäntavat, ylensyönti ja sitä kautta lihominen saattaa huijata kehoa nostamaan ns. biologisen normaalipainon rajaa. Meidät on biologisesti ohjelmoitu keräämään vararavintoa, jos ruokaa on saatavilla. Elintapoja muuttamalla kehon biologisen normaalipainon aluetta voi kuitenkin laskea. Mutta tämä tulisi tehdä hitaasti ja maltilla, ei pikakuureilla, joihin elimistö ei ehdi mukaan.

On näyttöä, että geenit ja hormonaaliset tekijät vaikuttavat painoomme monin tavoin. Lihavuudesta ei voi kuitenkaan täysin geenejään syyttää. Mielenkiintoista on ollut esim tutkimus adoptiolapsista. Heidän painonsa korreloi vahvemmin biologisten vanhempien painon kuin kasvattivanhempiensa painon kanssa, joiden kanssa he kuitenkin ovat varttuneet (ja syöneet).

Perimä ei yksin määrää painoa, vaan elintavoilla on merkitystä. Kehomme keino säädellä syömistä on monimutkainen ja hieno prosessi, jonka voi helposti johtaa harhaan epäterveillä ruokailutottumuksilla. Kaiken a ja o olisi oman hyvinvointipainonsa löytäminen.

Jos oma biologinen normaalipainosi ei sovi omasta mielestäsi vallitseviin kauneuskäsityksiin, mutta olet  normaalipainon rajoissa, on käsitystä omasta kehosta ja sen kelpaavuudesta syytä muuttaa, eikä alkaa pudottaa painoa vallitsevien normien mukaiseksi. Oma hyvinvointipaino takaa parhaimman toimintakyvyn, hyvän olon sekä tuo terveempää suhdetta syömiseen. Se vaalii pitkäaikaista hyvinvointia, joka on huomattavasti tärkeämpää, kuin ne muutama pudotettu kilo, oman biologisen normaalipainon alle mennen.

Mitä mieltä olette biologisen normaalipainon -teoriasta? Onko teillä oman kokemuksenne mukaan ns. hyvinvointipaino? Vaikuttavatko ulkoiset vertailukohteet kehonkuvaanne? Entä siihen, miltä oma “Set point” tässä kontekstissa näyttää?

<3 Anna

Tutkimus aiheesta (englanniksi): Is there evidence for set point that regulates human body weight?