Olen lomalla – Voiko noinkin tehdä?

Olen nukkunut joulukuussa huonosti. Yleensä tämä on merkki siitä, että olen stressaantunut jostain. Käyn ylikierroksilla. Myönnetään: Syksy on ollut työntäyteinen, hyvin työntäyteinen. Lisäksi perheessämme on tapahtumassa isohkoja muutoksia, jotka tulevat vaikuttamaan vuoden alusta arkeemme monin tavoin, jopa ehkäpä sen täysin mullistavasti. Useamman tekijän summa on saanut päässäni raksuttamaan, vähän liikaakin.

Olin odottanut edellisviikon itsenäisyyspäivän neljän päivän minilomaa innolla, muta sunnuntai-iltana huomasin, että palautumisen sijaan olin nukkunut liian vähän ja väkertänyt töitä senkin edestä. Olin korjannut viime jakson kokeita, käynyt läpi opiskelijoiden palautuksia, kirjoittanut ja kuvannut, sekä säätänyt meilien kanssa. En ollut saanut irtauduttua töistä, päinvastoin.

Koulussakin olen huomannut, että monet opettajat ovat aina näin ennen joulua jaksamisensa äärirajoilla. Moni puhisee ja huokailee, ja laskee päiviä lomaan. Saan itse tehdä työkseni sitä, mistä nautin, mutta huomaan olevani kyllä aika loppu. Ehkä huolestuttavinta on se, että kun vapaapäivä tai -hetki koittaisi, en osaakaan olla ja nauttia ja rentoutua, vaan huomaan silloinkin murehtivani töitä tai suorittavani jotain muita askareita.

Voiko noinkin tehdä?

Sain noin viikko sitten viestin eräältä ystävältä ja työkumppaniltani: “Olen lomalla 16.12-7.1. Pyrin olemaan poissa meileistä loman ajan, joten hoidathan työhön liittyvät asiat kanssani viimeistään 15.12.”

Ensimmäinen ajatukseni oli: Wau! Kolmen viikon loma! Tämä ihminen, joka on tunnettu kovasta työtahdistaan ja ahkeruudestaan, meinaa todella pitää kunnon joulubreikin. Päällimmäinen tunteeni oli ihastus. Voiko noinkin tehdä? Pitäisikö minunkin?!

Toinen ajatukseni oli arvostus siitä, että hän hyvin avoimesti ilmaisee verkostolleen, että nyt olen lomalla, pliis, älkää häiritkö työasioilla. Hänellä ei ole tarve korostaa muille, että yrittäjä ei lomapäiviä näe, ja että kiirettä pitää joulunakin. Päinvastoin! Hän on huhkinut koko vuoden ja aikatauluttanut oikein, ja nyt on breikin vuoro. On vain fiksua ilmoittaa tämä myös työverkostolleen. Jospa se johtaisi siihen, että hän saa todella lomallaan lomailla.

Arvostan!

“En ole lomalla, vaan tavoitettavissa 24/7”

En ole koskaan laittanut meileihini ns. automaattista lomaviestiä tyyliin: “Olen lomalla, enkä lue meilejäni. Palaan silloin ja silloin.” – En koskaan! Olen näin itse asettanut itseni tavoitettavaksi koska ja milloin vain. Olen viestinyt, että hoidan hommat, vaikka sitten joulupäivänä. En ole tehnyt selväksi itselleni, tai muille, työ- ja vapaa-ajan rajoja. Ystäväni ja kollegani viestin luettuani suorastaan häpesin itseäni.

Minun pitäisi ajatella enemmän itseäni ja läheisiäni. En kai minä nyt saa irtauduttua töistä, jos päivystän jatkuvasti meilien äärellä, enkä millään lailla viesti ympäristöön, että hei: olen lomalla! Lomalla!

Ongelmani syyt saattavat olla myös muualla. Syksyn työputken jälkeen töistä  tuntuu olevan todella vaikea irrottautua. Putki jää ikäänkuin päälle. Takaraivossa jäytää, että pitäisi sitä ja tätä, eikä “vain oleminen” tunnu oikeutetulta. Rentoutuminen on jähmeää. Minusta tämä on huolestuttavaa.

Usein esimerkiksi kesälomilla tarvitsen maisemanvaihdoksen, jotta pääsen irti töistä. Lähdemme mökille tai matkalle, jossa konetta ei tule jatkuvasti hakattua. Mutta eikö juuri kodin pitäisi olla se paikka, jossa pitäisi voida rentoutua ja irrottautua töistä?

Omaloma alkaa

Työ on iso osa identiteettiäni. Nautin töistäni todella paljon ja olen onnekas, että saan olla unelmatyössäni. Silti nyt tuntuu vahvasti siltä, että tarvitsen tauon.

Minä aion siis tässä ja nyt ilmoittaa, että olen lomalla 21.12.- 6.1. En aio tehdä mitään, joka tuntuu velvollisuudelta tai pakolta. Puhdistan pääni “pitäisi sitä ja tätä” -moodista. Viritän meileihini lomavastauksen ja koetan pysyä poissa sähköpostista. Blogiin kirjoittelen, jos se minusta tuntuu mukavalta ja minulla on asiaa. Somea päivittelen samalla mentaliteetilla, mutta muuten koetan olla tuijottamatta erilaisia ruutuja joka hetki.

Minä arvostan ystävääni, joka julistaa rehdisti olevansa lomalla. Kyky irrottautua ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Kiitos, että herätit minun ymmärtämään, että työkin on vain työtä.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Näin treenaan nyt

Tuu myös instaan: @ansaivo