Anna Saivosalmi
Anna Saivosalmi

80:20 -sääntö ei päde vain syömiseen!

Monesti kuulee puhuttavan siitä, että jos ruokailut ovat 80 -prosenttisesti kunnossa, niin ei ole väliä, mitä tuo loppu 20 prosenttia pitää sisällään. 80:20 -sääntö on toimiva ohjenuora terveelliseen syömiseen. Itse tunnustan kallistuvani kuitenkin tällä hetkellä enemmän 70:30 -linjalle. 70% terveellistä, laadukasta ja monipuolista ruokaa ja 30% sitten jotain muuta 🙂

Mutta liikuntaan pätee itseasiassa aivan sama 80:20 -ajatus. 

Moni istumatyötä tekevä ajattelee, että kunhan käyn muutaman kerran viikossa salilla/jumpassa/treeneissä/juoksemassa, niin sillähän nuo liikunnat hoituvat. Mutta, kun eivät hoidu.

Paljon itseäni puhuttelevan ajatuksen luin Aki Hintsan kirjasta Voittamisen anatomia. ”Liikuntaa harrastamaton, mutta fyysisempää työtä tekevä(esim tarjoilija), saattaa elää itseasiassa terveempää elämää, kuin monta kertaa viikossa liikkuva, mutta muuten istumatyötä tekevä lajitoverinsa.”

Avainsana on arkiaktiivisuus.

80:20 ja liikunta

80:20 sääntö kannattaa soveltaa myös liikuntaan, ei vain syömiseen. 80 prosenttia, siis valtaosa liikunnasta tulisi olla arkiliikuntaa tai arkiaktiivisuutta, sitä päivittäistä pientä liikettä: kävellen/pyörällä töihin, kauppaan, rappusissa, päiväkotiin tai salille. Yhtähyvin aktiivisuutta voi ylläpitää myös seisomalla/taukoilemalla työpäivän aikana tai muuten touhuilemalla, siivoilemalla tai vaikkapa leikkimällä tai ulkoilemalla lasten kanssa.

20 prosenttia liikkumisesta voisi tulla ns. kunnon treenistä: ohjatusta liikunnasta, juoksusta, saliharjoittelusta jne. Tämä ajatus tukee arkisen pienen liikkeen merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ja kannustaa myös siihen, ettemme uuvuta ja riko itseämme liiallisella treenaamisella.

Yksi auto on siunaus

Meidän perheessämme on vain yksi auto ja usein se on käytössä lasten harrastuskuskauksia varten. Silloin, kun en itse ole kuskivuorossa, mutta haluan samaan aikaan päästä vaikkapa salille, on minun taitettava matka muilla keinoin, kuin autolla.

Talven loska- ja sadekeleillä olen välillä purnannut lähtiessäni tarpomaan reilun kolmen kilometrin matkaa TFW-turkuun, jossa käyn pari kertaa viikossa treenaamassa.

Viime viikolla aloin kuitenkin pohtia tarkemmin tuota yhteensä noin 7 kilometrin salimatkaa, jonka taitan useimmiten kävellen tai pyörällä. Juoksuohjelmani mukaan yhdensuuntainen reissu kulutti lähes 250 Kcal, joten tämä tekee sievoisen määrän kulutettua energiaa vaikkapa viikon aikana. Samalla saan raitista ilmaa. Kerrytän päivääni myös todella mukavasti arkista aktiivisuutta, kuin jos hyppäisin auton rattiin.

Minusta 80:20 sääntö on myös todella armollinen. Kaiken liikunnan ei todellakaan tarvitse olla kunnon hikitreenirääkkiä, vaan kevyempikin liike riittää.

Paradoksaalista, mutta totta: istun itse paljon työssäni. Vaikka olen liikunta-alalla, tapahtuu valtaosa työstäni koneen ääressä. Poden usein huonoa omaa-tuntoa, jos olen istunut selkä köyryssä liian kauan työpöytäni ääressä.

Yritän pitää huolta, että nousen säännöllisesti ylös taukoilemaan ja touhuamaan, ja toimitan kaikki juoksevat asiat mahdollisuuksien mukaan kävellen. Myös pieni 10 minuutin happihyppely kesken työpäivän maksaa itsensä takaisin parempina työtehoina ja virkeämpänä mielenä. Yritän pitää 80:20 -säännön mielessäni.

Tavoitteena tänä vuonna 80:20 sekä syömisten että liikkumisen suhteen!

<3 Anna

Lue myös Iltalehden artikkeli, jossa kerron, miten itse liikuin, kun lapset olivat pieniä, eikä aikaa todellakaan ollut.

Sinua saattaa kiinnostaa myös edellinen postaukseni: Täydellistä elämänhallintaa ei ole!

Anna_Keventäjät_maaliskuu_2017-215
Kuva: Jenni Virta

Kommentit (6)

  1. Tanja

    Niin totta! Mun äiti on ihan paras esimerkki, se on koko ajan liikkeessä ja aina ensimmäisenä nousemassa ja hakemassa jos jotain pitää tehdä. Kävelee ja pyöräilee paljon – käy toki paristi viikossa salissa (vaikka mä vähön epäilen mitä siellä tapahtuu ) ja on yli seiskakymppisenä ihan superkunnossa.

    • annasaivosalmi

      Ihana äiti sulla! Täyttä terästä ja tulee vähän oma rakas äiti mieleen. Hän tuli juuri pari päivää sitten kotiin kolmen viikon reissulta pohjoisesta, josssa ”vähän hiihdeltiin” (lue vähintään 15km päivässä). Mutta ihania esikuvia meille.

      Kiitos Tanja kommentista!

      T. Anna

  2. Oona

    Tosi hyvä kirjoitus! Arkiaktiivisuudella on todella suuri merkitys terveyden kannalta pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Ja juuri kuten totesit, omaa aktiivisuutta on erittäin helppo lisätä vaikkapa kulkemalla työmatka kävellen tai pyörällä! Itselläni työmatkapyöräilystä kertyy yhteensä 10 km hyötyliikuntaa ja saan siitä aina hirveästi virtaa ennen töitä ja mukavan piristyksen ja oman hetken vielä töiden jälkeen 🙂 työkaverini ihmettelevät lähes päivittäin, kuinka jaksan vielä näin talvellakin kulkea pyörällä, mutta mielestäni se on vain asenteesta kiinni! Reipasta alkanutta vuotta sinulle Anna! 🙂

  3. Elina Smålannin metsistä

    Heippa Anna!

    Hyvä kirjoitus.

    Itse olen työssäni (konttorimaisemassa) ottanut haasteekseni muistuttaa työkavereitani päivittäin miten tärkeää on jättää tuo ikuinen istuminen vähemmälle.
    Ei muuta kun työpöytä hissillä ylös (paina nappia) ja seiso:
    virkistyt, aineenvaihdunta paranee ja kulutat enemmän kaloreita.
    Viiden tunnin seisominen vastaaa n 5 km lenkkiä noin 470 kaloria,kahdeksan tunnin seisominen n 12 km n 850 kaloria. Niin yksinkertaista se on 🙂

    Hyvää alkanutta vuotta aktivisissa merkeissä 🙂

    T: Elina

  4. Kiloja on tullut. Ja näin ne lähtevät! – Anna Saivosalmi

    […] haluan tarkistaa joka viikko. Kirjoitin arkiaktiivisuuden merkityksestä juuri edellisessä postauksessani. Ja tuota 80:20 -sääntöä pyrin […]

  5. Sanna

    Ihanaa, että joku puhuu näin järkeviä <3 Usein tuntuu, että nykymaailmassa merkitsevät somepäivitykset aktiivisesta elämästä ja hienoista harrastuksista kuin varsinainen liikunnan määrä. Olen päättänyt, että en harrasta liikuntaa. Harrastaminen on jotain, mihin tarvitaan rahaa, aikaa, mittaamista ja hienoja välineitä. Liikunta on elämäntapa ja sillä selvä. Meillä ei ole autoa ja pyrin tekemään lähes kaikki matkat pyörällä, joten pelkkää pyöräilyä tulee viikossa 150 kilometriä. Jos valitsen julkiset kulkuvälineet liikkumiseen, kävelen päivässä 5-10 kilometriä. Salilla käyn 1-3 kertaa viikossa – en siksi, että pitää vaan siksi että se on kivaa. Samoin saatan hoitaa kaverisuhteita sopimalla juoksulenkkitreffit. Viljelemme ja keräilemme osan perheemme ruuasta, joten suuri osa kesäajasta kuluu liikkeessä. Työpaikalla istun vain yhyitä aikoja eli silloin kun on todella pakko. Viikonloppuisin teemme perheen kanssa kivoja asioita: koko päivän metsä- tai pyöräretkiä, melontaa ja boulderointia. Voin erinomaisesti ja sairastan harvoin, kerran juoksin muutaman kuukauden harjoittelulla puolimaratonin ihan vain huvikseni. Uskon, että riittävän aktiivinen elämä riittää – en kaipaa erillistä liikunnan HARRASTAMISTA. Toisin on kuitenkin vaikea jättää omaan arvoonsa puolituttujen kommentit siitä, miten tärkeää minun olisi harrastaa liikuntaa 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *