80:20 -sääntö ei päde vain syömiseen!

Monesti kuulee puhuttavan siitä, että jos ruokailut ovat 80 -prosenttisesti kunnossa, niin ei ole väliä, mitä tuo loppu 20 prosenttia pitää sisällään. 80:20 -sääntö on toimiva ohjenuora terveelliseen syömiseen. Itse tunnustan kallistuvani kuitenkin tällä hetkellä enemmän 70:30 -linjalle. 70% terveellistä, laadukasta ja monipuolista ruokaa ja 30% sitten jotain muuta 🙂

Mutta liikuntaan pätee itseasiassa aivan sama 80:20 -ajatus. 

Moni istumatyötä tekevä ajattelee, että kunhan käyn muutaman kerran viikossa salilla/jumpassa/treeneissä/juoksemassa, niin sillähän nuo liikunnat hoituvat. Mutta, kun eivät hoidu.

Paljon itseäni puhuttelevan ajatuksen luin Aki Hintsan kirjasta Voittamisen anatomia. ”Liikuntaa harrastamaton, mutta fyysisempää työtä tekevä(esim tarjoilija), saattaa elää itseasiassa terveempää elämää, kuin monta kertaa viikossa liikkuva, mutta muuten istumatyötä tekevä lajitoverinsa.”

Avainsana on arkiaktiivisuus.

80:20 ja liikunta

80:20 sääntö kannattaa soveltaa myös liikuntaan, ei vain syömiseen. 80 prosenttia, siis valtaosa liikunnasta tulisi olla arkiliikuntaa tai arkiaktiivisuutta, sitä päivittäistä pientä liikettä: kävellen/pyörällä töihin, kauppaan, rappusissa, päiväkotiin tai salille. Yhtähyvin aktiivisuutta voi ylläpitää myös seisomalla/taukoilemalla työpäivän aikana tai muuten touhuilemalla, siivoilemalla tai vaikkapa leikkimällä tai ulkoilemalla lasten kanssa.

20 prosenttia liikkumisesta voisi tulla ns. kunnon treenistä: ohjatusta liikunnasta, juoksusta, saliharjoittelusta jne. Tämä ajatus tukee arkisen pienen liikkeen merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ja kannustaa myös siihen, ettemme uuvuta ja riko itseämme liiallisella treenaamisella.

Yksi auto on siunaus

Meidän perheessämme on vain yksi auto ja usein se on käytössä lasten harrastuskuskauksia varten. Silloin, kun en itse ole kuskivuorossa, mutta haluan samaan aikaan päästä vaikkapa salille, on minun taitettava matka muilla keinoin, kuin autolla.

Talven loska- ja sadekeleillä olen välillä purnannut lähtiessäni tarpomaan reilun kolmen kilometrin matkaa TFW-turkuun, jossa käyn pari kertaa viikossa treenaamassa.

Viime viikolla aloin kuitenkin pohtia tarkemmin tuota yhteensä noin 7 kilometrin salimatkaa, jonka taitan useimmiten kävellen tai pyörällä. Juoksuohjelmani mukaan yhdensuuntainen reissu kulutti lähes 250 Kcal, joten tämä tekee sievoisen määrän kulutettua energiaa vaikkapa viikon aikana. Samalla saan raitista ilmaa. Kerrytän päivääni myös todella mukavasti arkista aktiivisuutta, kuin jos hyppäisin auton rattiin.

Minusta 80:20 sääntö on myös todella armollinen. Kaiken liikunnan ei todellakaan tarvitse olla kunnon hikitreenirääkkiä, vaan kevyempikin liike riittää.

Paradoksaalista, mutta totta: istun itse paljon työssäni. Vaikka olen liikunta-alalla, tapahtuu valtaosa työstäni koneen ääressä. Poden usein huonoa omaa-tuntoa, jos olen istunut selkä köyryssä liian kauan työpöytäni ääressä.

Yritän pitää huolta, että nousen säännöllisesti ylös taukoilemaan ja touhuamaan, ja toimitan kaikki juoksevat asiat mahdollisuuksien mukaan kävellen. Myös pieni 10 minuutin happihyppely kesken työpäivän maksaa itsensä takaisin parempina työtehoina ja virkeämpänä mielenä. Yritän pitää 80:20 -säännön mielessäni.

Tavoitteena tänä vuonna 80:20 sekä syömisten että liikkumisen suhteen!

<3 Anna

Lue myös Iltalehden artikkeli, jossa kerron, miten itse liikuin, kun lapset olivat pieniä, eikä aikaa todellakaan ollut.

Sinua saattaa kiinnostaa myös edellinen postaukseni: Täydellistä elämänhallintaa ei ole!