KUN SYÖT MUKA TERVEELLISESTI – ONKO NÄIN?

Terveellinen ruokavalio? Mitä se muka oikeasti on? Törmään ihan älyttömän usein kysymyksiin kyseiseen aiheeseen liittyen. Paljon kysellään milloin minkäkin ravintoaineen terveellisyyden perään ja kuinka se sopii terveelliseen ruokavalioon. Kysellään eri elintarvikkeiden terveellisempiä korvikkeita ja miten voisi syödä terveellisemmin haastavissa tilanteissa.
Ongelma näissä monissa “terveellisiä ruokafilosofioissa” on monilla juurikin se, että niissä unohdetaan kokonaan joko henkinen hyvinvointi tai kokonaiskuva. Nautinto sekä hälyyttävän usein jopa riittävyys pistetään sivuun. On se vaan kumma, kun terveellisyys ja jatkuvissa kitukaloreissa nitkuttelu sekoitetaan lähes poikkeuksetta keskenään. Mieluummin noudatetaan väkisin äärimmäisen tiukkoja ja kaverilta kopioituja “terveellisiä elämäntapoja”, kuin syötäisiin sen verran, että jaksaisi oikeasti hyvin, ja syötäisiin tavalla, joka ei aiheuttaisi jatkuvaa päänvaivaa ja huolta.
Sääntöjä ja rajoitteita alkaa kertyä, ja jokaisen poikkeaman ja “rikkomuksen” pelätään heti valahtavan vyötärölle ja vetävän vessanpytystä koko kuluneen viikon “puhtaat ruokailut” ja kovan työn. Alkaa ahdistaa ja stressilevelit paukkuvat punaisena. Palkkari unohtui myös treenin jälkeen kotiin, ja koko salitreeni meni hukkaan ja ollaan koko ilta niin pahalla tuulella, vaikka muuten olisi ollut todella hyvä treeni. Illalla olisi hirveä nälkä ja makean himo, mutta “kaikki päivän ruuat ovat jo syöty” ja ylimääräinen ruoka vain lihottaisi. Hammasta purren sinnittellään ja nakerretaan hätäpäissään kurkkua ja lipitetään Vissyä, koska niissä ei ole liiemmin ylimääräisiä kaloreita, ja nehän ovat terveellisiä herkkujen korvikkeita. Mieluummin mennään siis nälissään ja “terveellisesti syötynä” heikkotasoisille unille, kuin annettaisiin itselle sitä, mitä oikeasti tarvittaisiin.
Onko terveellinen ruokavalio muka tämän näköinen? Miksi säännöt menevät perustarpeen edelle? 

Sitten päästään siihen, että omaan terveelliseen ruokavalioon eivät kuulu herkut (oikeastaan koskaan, paitsi juhlapäivinä ahmitaan kaksin käsin senkin edestä), leipään ei kosketa pitkällä tikullakaan, margariini on täyspannassa, maitotuotteet ovat kuulemma haitallisia ja minkään sortin kastike tai muu lisuke ei kuulu missään nimessä ja ikuna kikuna omaan lautasmalliin. Suolakurkkuakaan ei syödä edes muutamaa siivua, koska siinä voi olla sokeria. Todellisuudessa juuri näistä kieltokoppaan menneistä elintarvikkeista omat makuhermot ovat aina tykänneet, mutta nyt kun tuli tämä ruokaremontti ja vanhat haitalliset tavat ovat pistetty uuteen uskoon, niin roskiin joutavat nämä mokomat! Minä syön vain riisiä, perunaa, marjoja, hedelmiä, kasviksia kanaa ja kananmunia, vaikka niitä onkin vaikea välillä saada alas. Tämä terveellinen ruokavalio on tie tuloksiin, ja muuten kaikki se kova treeni menee ihan hukkaan, jos en syö näin!

Mihin jäi se henkinen ja nimenomaan kokonaisvaltainen terveys? Onko terveellinen ruokavalio ja elämäntavat mitattavissa vain sillä, kenellä on tiukin hanuri ja nopeimmin kiinteytyvä keskivartalo?

Miten tässä on näin käynyt, että tavallisesta ruuasta on yhtäkkiä tullut kamalan epäterveellistä ja “likaista”, joka ei kuulu puhtaaseen ruokavalioon. Allekirjoittaneen blogin kommenttikenttä ja snäppi alkaa täyttymään perjantaisin kysymyksistä, että millä terveellisellä voisi herkutella. Öö.. hedelmillä? Tai jotain? En mä vaan tiedä. Terveellisyys kun on katsojan silmissä, ja minäkin kuolevaisena ihmisenä syön leffan äärellä poppareita (nam) ja jäätelöä (tupla-nam), jos oikeasti haluan herkutella.
Sitten alkaa virtaamaan kysymyksiä, että eikö tuossa sun leivän päällä olevassa margariinissa ole mukana kovaa rasvaa. Eikö tuo protskupatukka ole kamalan epäterveellinen sen sisältämän sokerin vuoksi? Miten voit käyttää makeutusainetta sisältävää tuotetta osana terveellistä ruokavaliota? Miten voit syödä noin paljon vaaleaa leipää, kun eikö se ole epäterveellistä? Mitä kun ei meinaa saada puhtaista ja terveellisistä vaihtoehdoista riittävästi ruokaa alas päivän aikana, ja energiansaanti jää siksi aina liian alhaiseksi? Itse voisin tähän todeta, että eikö mun tämän kaiken logiikan mukaan pitäisi olla näin jo aika sairas, ylipainoinen ja epäterve yksilö?

Jos suosikkimargariinissasi on mukana pehmeän rasvan kyljessä 30% kovaa rasvaa, niin et saa sepelvaltimotautia. Jos proteiinipatukassa on sokeria puolikkaan banaanin verran, niin se ei tee siitä suoraan epäterveellistä ja samaa kuin “Snickersistä”. Jos popsit rehellistä vehnäleipää ruisleivän sijalta, niin se ei ole turmioon vievää lipsumista vaan elämistä. Jos uskallat syödä riittävästi, niin se ei ole epäterveellistä tai lihottavaa vaan nimenomaan terveellistä ja hyvinvointia edistävää. Jokaisen suupalan ei tarvitse olla optimoitu ja terveellisyyden kulmakiveä. Ethän sinä inkiväärishotista muutu terveyden perikuvaksi, eikä yksi siivu kermajuustoa muuta ketään sairaalloisen lihavaksi.
Joskus elämäntaparemontit vaativat joillakin sitä, että opetellaan lapusta käsin annoskoot ja sisällöt tarkkaan noudattaen. Kilpaurheilijoilla tämä voi olla myös olennainen osa riittävän ravinnon takaamista, ja jotkut rakastavat yli kaiken jämptejä rutiineita, mutta kaikista ei siihen tarvitse eikä kuulukaan olla. Nykyään tuntuu, että jokaisen salilla käyvän tai kotijumppia paukuttelevan tytön tyllerön pitäisi kansalaisvelvollisuutenaan välttää vähänkään prosessoituja ruokia henkeen ja vereen, ja ruveta noudattamaan fitnesskisadieettejä perusarjessaan. Rasvat saisi ottaa vain avokadosta ja pähkinöistä, ja valkoinen riisi on ainoa sallittu hiilarin lähde kaurahiutaleiden lisäksi, mutta niitäkin vain kohtuudella että pysytään terveellisissä sfääreissä eikä lihota.
Tämän ylitarkan terveellisyyden perään niuhottamisen ei kuitenkaan tulisi olla tavallisella ihmisellä koko elämän perusta, ja tavoitteellisen treenaamisen tai terveellisen ja tasapainoisen elämäntyylin ei kuuluisi vetää kroppaa jatkuvaan puutostilaan tai mieltä ahdistuksen ja jatkuvan pohdinnan partaalle. Pystytkö oikeasti elämään koko elämäsi näiden rajoitteiden vallassa, ja onko se sen arvoista? Onko se todella terveellistä vai aiheuttaako se sinulle enemmän ahdistusta? Jos näin ei ole, niin paukuta ihmeessä eteenpäin. Jos homma on kohdallasi toisin, niin voi olla hyvä pohtia oman kelkan suuntaa hieman uusiksi.

Sallittakoon jokaiselle kuitenkin oman näköisensä elämä ja oman näköinen terveellinen ruokavalio, kun se nyt voi olla melkein mitä vain. Toinen rakastaa herkutella rehellisellä mätöllä, ja toinen nauttii suunnattomasti “paremmista” valinnoista. Toiselle jämptit ja simppelit sapuskat paperista katsottuna ovat elämän suola, ja toinen haluaa nauttia tavallista kotiruokaa ilman mittakauhaa. On siis syytä muistaa, että se mikä toimii sinulla, voi syöstä toisen turmioon. Ruokafilosofia, jota työpaikan Milja ylistää maasta taivaaseen, ei puolestaan välttämättä toimi siskollasi. Se minkä sinä koet helpoksi ja rennoksi, voi toiselle olla todella ahdistavaa.
Se mitä toivoisin kuitenkin jokaisen ymmärtävän, että terveellinen ruokavalio ja syöminen on aina kokonaisuus ja monien tekijöiden summa. Pitkäjänteisessä terveellisessä syömisessä saa ja kuuluukin olla mukana nautintoa, joustovaraa sekä sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Ennen kaikkea sitä ravintoa tulee olla riittävästi, sillä emme elä enää pula-ajalla. Kohtele siis itseäsi hyvin ja arvostuksella niin henkisesti kuin fyysisesti. 🙂

Potkua alkavaan viikkoon!

Tsekkaa myös nämä aiheeseen liittyen:
Onko ruokasi oikeasti terveellistä?
& Tuhoatko itsesi hyvinvoinnilla?

Edellinen juttuni:
Onko elämäsi tylsää? Mikä neuvoksi?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen