Ensimmäinen kuukausi uudessa kodissa

Vanhan kodin avaimet on vihdoin luovutettu vuokranantajalle ja olisi aika hyväksyä, että oikeasti olemme muuttaneet ja oikeasti tämä on nyt uusi kotimme. Kyyneleet nousevat jälleen silmiin. En olisi ikinä uskonut, että tämä ottaa näin koville itselläni. Toisaalta vanha kotini oli ensimmäinen, jonka pystyin tuntemaan kodikseni vanhempien luota muutettuani. Ja ennen tuota kotia ehdin asua useammassa asunnossa, jotka tuntuivat aina vain väliaikaisille. Nyt olen luopunut siitä ensimmäisestä, jonka mielsin kodikseni ja samalla kaikista tavaroistani, jotka tekivät siitä kotini. Uudessa kodissa on asuttu nyt kuukausi ja aika on mennyt hurjalla vauhdilla.

 

 

LEO JA UUSI KOTI

Leo on ottanut muuttamisen ihanan hyvin ja innoissaan kertoo jokaiselle, joka jaksaa kuunnella, että ”olemme muuttamassa uuteen kotiin”. Joten ei hänkään vielä aivan täysin ole ymmärtänyt, että muutto on jo tapahtunut ja tämä on nyt se meidän ainoa koti. Leo kuitenkin pitää omasta huoneestaan, uudesta ruokapöydästä sekä säkkituolista ja uusi hammasharjakin on kivempi, kuin  vanha. Tämä 3-vuotias on ollut älyttömän reipas tämän muuton aikana ja todellakin saan olla ylpeä näin reippaasta lapsesta <3 Olen pyrkinyt panostamaan ensimmäiset rahat ja aikani Leon huoneeseen, jotta siitä on saatu mukava ja viihtyisä. Tässä on ollut suuri rooli myös ystävillä, jotka ovat lähettäneet Leolle pelejä, leluja sekä mm. Ikean lahjakortin. Näiden kaikkien avulla on saatu Leon huonetta kuntoon ja Leolle kodintuntua. Tyhjässä huoneessa 3-vuotiaan olisi varmasti huomattavasti vaikeampi suhtautua tähän uuteen.

 

KORTTISEINÄ

Leon suurimmat tunteet taisivat kiteytyä vanhan kodin korttiseinään. Tuohon eteisen seinään, jossa oli sulassa sovussa synttärikortit, ulkomaan-kortit, poro-kortit ja Leon omat askartelut. Toki Leo oli aina huolehtinut, että jokainen kortti päätyy seinälle ja niitä ihastellut, mutta en ajatellut, että hänen tunteensa kiinnittyisi muuton yhteydessä juurikin siihen. Leo itki uudessa kodissa, kun seinällä ei ollut kortteja ja hän itki hurjasti lisää yrittäessäni selittää, ettei vanhan asunnon kortteja voida tuoda mukana. Onneksi on Facebook ja ystävät; julkaisin seinälläni avunpyynnön, jossa pyysin, jos joku tahtoisi lähettää Leolle kortteja. Niitä on nyt tullut viikon ajan päivittäin ja ilo on ollut sanoin kuvaamattoman suuri. Yhdessä on luettu kaikki tekstit, pohdittu keneltä kortti on tullut ja mihin kohti seinää se olisi hyvä sijoittaa. Uutta korttiseinää ihaillaan joka aamu ja joka ilta; tuumaillen, mitä kaikkea siellä onkaan. Tuota iloa ja vanhan nopeaa unohtamista katsellessa tulee fiilis, että kyllä me tästä selviämme ja rakennamme hiljalleen uutta.

PYYKINPESUKONE LAULAA

En ikinä eläessäni ole pessyt niin paljon pyykkiä, kuin viimeisen kuukauden aikana. Jokainen vaate, lakana sekä pyyhe on käynyt koneessa vähintään kaksi kertaa kovissa lämpötiloissa ja osa useamman kerran. Omat vaatteeni eivät tahtoneet kestää käsittelyä ja tulin ostaneeksi sitten kirppisten kautta vaatetta; osa niistä oli sen verran hajustettuja, että ovat edelleen käsittelyssä päästäkseen käyttöön. Pesua, tuuletusta, etikkapesua, lisää pesua, tuuletusta jne. Toivon mukaan saan nuo kivan näköiset vaatteet tuolta vielä joku päivä käyttööni. Ei sitä urakkaa edes kykene ymmärtämään ennen kuin siihen itse ryhtyy ja pyörittää samoja vaatteita koneessa ties kuinka monetta kertaa

OSTOSLISTALLA

Hiljalleen tästä asunnosta on tavoitteena saada koti ja ainakin omasta mielestäni se vaatii huonekalujen sekä muiden ostamista. Juuri äsken kävin ostamassa Jyskistä sohvan, jonka saan olohuoneeseen saakka ensi viikon aikana. Pikkuhiljaa se on lähdettävä rakentamaan tätä uutta kotia ja ostaa tänne asioita, jotka tekevät tästä kodin ja jotka lisäävät asumismukavuutta. Ensimmäisenä listallani oli ehdottomasti tuo sohva, mutta en ole lainkaan varma, mitä seuraavaksi lähtisi tavoittelemaan. Joten suunnitelmat ovat vielä sen suhteen auki; aika näyttäköön mitä hankin seuraavaksi täyttämään uuden kodin tyhjyyttä.

MEIDÄN OLOT UUDESSA KODISSA?

On ollut järkyttävää huomata, kuinka sitä mitä ilmeisimmin oireilee kasvavissa määrin kaupoille ja muille. Eilen kävin katselemassa vaatteita kauppakeskuksessa ja pakko sanoa, että olo oli sen jälkeen aika kurja. Yhdessä kaupassa ääneni katosi aivan kokonaan, vaikka hiljalleen se oli alkanut jo palautumaan (olin perjantain sairaslomalla, koska ääneni katosi torstain puolella). Samaisella kauppareissulla kiinnitin huomiota Leon silmiin sekä lisääntyneeseen yskään. Joten hiljalleen alamme ilmeisesti kumpikin oireilla huonoille paikoille. Kenenkään on turha tulla enää tällä kokemuksella sanomaan, ettei tämä rajoittaisi elämää, koska me olemme vasta tiemme alussa ja nyt jo selkeästi alamme oireilla erinäisille paikoille. Vähän alkaa jännittää, mitä tulevaisuudella on tarjota tämän suhteen. Nimittäin kyseiseen kauppakeskukseen ei juuri nyt tee yhtään mieli lähteä, vaikka sieltä hengissä ainakin toistaiseksi selviää.

 

 

Myönnän, että kaikista eniten toivoin muuton tuovan muutosta Leon kokonaistilanteeseen. Tällä hetkellä näyttää todella heikolle sen suhteen. Viime yönä olemme nukkuneet ehkä tunnin ja sekin taitaa olla jo hiukan liiottelua.. Joku kiusasi; vatsakipua, refluksia ja yleistä levottomuutta. Jotenkin järkyttävää, että reilu 3-vuotiaan kanssa voi joutua valvomaan vielä liki kokonaisen yön. Sitä haluaisi uskoa, että tällaiset yöt olisivat jo takanapäin. Näköjään kuitenkin näitä öitä voi edelleen tulla ja vieläpä muutosta huolimatta. Syynä viime yölle lienee ollut lohi tai tunnin uunissa pidetyt päärynät. Järjellä ajatellen molempien olisi pitänyt olla sopivia..

Muita postauksia aiheesta:

HOMEKODISSA

IRTISANOTTU

YSTÄVÄ HÄDÄN HETKELLÄ TUNNETAAN

Kommentit (2)
  1. Voi, voi, jyskin sohva ja mahdollinen homeallergia tai kemikaaliherkkyys ei oikein natsaa… Ulkomailla tehtävät (jyskin ja muut halpis)sohvat oikeasti haisee, niissä on erilaisia palonestokäsittelyitä tms, joita Suomessa ei vaadita. Itsellä kokemus yhdestä jyskin sohvasta ja toista ei tule, kun en päässyt hajusta eroon. Sohvaa kestin jotain vuoden ja sitten lähti kirppikselle. En koskaan tykännyt olla siinä. En halua masentaa, mutta kirjoitan tämän jos vaikka pystytte vielä perumaan tuon sohvan.
    Toivotan kuitenkin onnea uuteen kotiin! itselläkin muutto edessä pian.

    1. Olin kirjoittamassa samaa… Kannattaa tarkkaan, todella tarkkaan miettiä mistä hankitte uudet kalusteet ja kuinka kemikaalikäsiteltyjä ne ovat! Se ei ole vaan pelkkää homeallergiaa, vaan herkät ihmiset yleensä reagoivat monelle jutulle. Tai postikortit mitä teille lähetetään, idea ihana, Mutta, et tiedä minkälaisesta homekosteuskemikaalikodista ne tulevat, ja hengitätte päivittäin tätä ilmaa kotonanne. Enkä myöskään sinuna kamalasti ostelisi kirppikseltä mitään, tai ottaisi lahjoituksia, ellen tietäisi tasan mistä tuotteet tulevat. Kannattaa tuulettaa uusia huonekalujakin kuukauden verran jossain häkkikellarissa esim jos Ikeasta vaikka hankitte lastenhuoneeseen. Sekä kannattaa miettiä materiaaleja todella tarkkaan, ja yrittää ostaa metallirunkoisia sänkyjä, tammea yms hyviä materiaaleja eikä lastulevykamaa. Kaikki pesuaineet(hammastahnat,harjat,shampoot,yleispesuaineet ymsyms) teillä varmaan jo onkin luonnonmukaisia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *