DIENTAMOEBA FRAGILIS; parasiitti(kö) se siellä taas?
Kesä ja alkusyksy oli meillä uskomatonta aikaa. Alkoi tuntua, kuin vihdoinkin alkaisi ruoka-aineita sopimaan ja vihdoin pääsemme eteenpäin. Blogia ja IG-tiliäni seuranneet tietävät, että muutos oli suuri positiiviseen suuntaan. Sitten tapahtui jotain ja enää ei kokeilut tuottaneetkaan tulosta. Jäimme tauolle, ihan Leon sekä äidin mielenterveyden takia. Sitten alkoi hiljalleen, hyvin salakavalasti lisääntyä oireilu. Se ei taaskaan oikein yhdistynyt mihinkään eikä siinä ollut mitään järkeä. Ajatus Dientamoeba fragilis -parasiitista heräsi ensimmäisen kerran jo loppuvuodesta, mutta ajattelin vain kuvittelevani. Annoin asian olla, kunnes päästiin helmikuulle ja aloin olla varma parasiitin olemassa olosta.
DIENTAMOEBA FRAGILIS: POSITIIVINEN LÖYDÖS
Helmikuun 24.päivä eli maanantai-iltana istuin tässä samaisella keittiön tuolilla jossa nyt kirjoitan tätä postausta, kun Mehiläisen sovellus näytti tulosten valmistuneen. Dientamoeba fragilis: positiivinen. Ahdistus vyöryi ylitseni, mutta samalla myös helpotus. Jälleen sille kaikelle ilmenneelle ja palanneelle kivulle, turvotukselle, vatsan sekoilulle ja sängyn kastelulle olikin syy. Syy ei ollut kaatuneessa ruokavaliossa eikä keväässä eikä missään epämääräisessä. Vaan kaikessa ikävyydessään vanha tuttu parasiitti oli taas majoittunut lapseni suolistoon ja alkanut aiheuttamaan erinäistä oirehdintaa.
Siltä istumalta varasin lääkäriajan seuraavalle aamulle, sille samalle lääkärille joka Leon lääkekuurin määräsi aikalailla tasan vuosi sitten viimeksi. Kotiuduimme sieltä vastaanotolta eri lääkkeen reseptin kanssa kuin vuosi sitten ja olin hyvin epäileväinen. Tuskailin, että saimmeko nyt jonkin huonomman lääkkeen ja päätin jättää lääkärille soittopyynnön. Hän soitti tänään ja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että kokeilemme tuota antibioottikuuria. Hän oli kaivanut esille tutkimukset, perusteli lääkkeen valintaa, kertoi omasta käytännön kokemuksestaan ja kertoi annostuksen olevan suurempi jolloin tuon pitäisi tehota. Tämä epäileväinen äiti saatiin uskomaan ja tänä iltana aloitamme kiltisti antibioottikuurin. Voin vain kuvitella millaista on olla lääkäri, kun tielle osuu kaltaisiani epäilyksen täyttämiä äiti-ihmisiä. Tai isä-ihmisiä. Tai mitä tahansa epäileväisiä ihmisiä. Toisaalta tuo lääkäri sai ammattitaidollaan minut luottamaan itseensä ja määräämäänsä lääkekuuriin, joten hän hoiti homman kuten mielestäni lääkärin kuuluu. Kiitos hänelle siitä!
Nyt joku haluaa seuraavaksi arvostella minua siitä, etten osaa luottaa lääkäriin vaikka hän on ammattilainen. Siitä vain! Olen tottunut siihen. Mutta niin kauan tahdon perusteet ja faktat pöytään, kun kärsijänä on oma lapseni. Tuo lapsi ei tule syömään 10 vuorokauden kuuria kivuttomasti; ei varmasti. Joten tahdon hänen saavan hyvät mahdollisuudet siihen, että kuuri myös häätää parasiitin. Mielestäni saan kyseenalaistaa, vaatia tietoa ja faktaa siihen asti, kun tosiaan kärsijänä on oma lapseni. Lääkäri voi määrätä ihan mitä tahansa; ei hänen tarvitse valvoa kipeän lapsen kanssa, siivota kakkavahinkoja tai mitään muutakaan. Ei lääkärin tarvitse miettiä sellaisia lähtökohtaisesti; hän voi määrätä yhden kuurin, todeta ettei se tuo apua ja määrätä toisen kuurin. Mutta tällä lääkärillä oli tarjota epäilevälle äidille faktaa pöytään ja hän sai minut vakuuttuneeksi tästä lääkekuurista.
NO MITÄ NYT SITTEN?
Kaikessa yksinkertaisuudessa me pidämme peukkuja, että 10 vuorokauden häätö tulee riittämään ja Dientamoeba fragilis -parasiitti katoaa tällä kertaa lopullisesti eikä enää löydä tietänsä takaisin. Kukaan ei pysty sanomaan mistä se on jälleen meille tullut vai lähtikö se edes ikinä kokonaan pois. Voi olla, että se on hengaillut tuolla suolistossa ja kerännyt voimia, jotta pystyi jälleen aktivoitumaan uudelleen. Tai sitten se on tullut jostain jo uudelleen. Oireettomia kantajia kuitenkin lienee jonkin verran ympärillämme. Ja kyllä, minun testitulostani odotellaan jälleen; saa nähdä joutuuko äitikin jälleen kuurille.
Leolla kuitenkin Dientamoeban tekemät haitat ovat ihan selkeitä. Ei ole kahta sanaa. Minulla loksahti palaset kohdalle siinä vaiheessa, kun alkoi tulla pissavahinkoja kesken päivän. Sitä ennen oli ollut jo vatsantoiminnan ongelmia, yölevottomuutta, vatsakipua, turvotusta ja yöllisiä pissavahinkoja. Ainakin. Refluksikin on lisääntynyt merkittävästi; jää nähtäväksi, että vaikuttaako tämän parasiitin häätäminen myös siihen. Ja kyllä minä listaisin myös sen, ettei mikään kokeilu enää sovi tähän samaan. Eli todellakin elämään ja arkeen suurta vaikutusta.
Lähdemme siis häätämään parasiittia. Henkisesti varaudumme jälleen kovaan reagointiin antibioottikuuria kohtaan. Mutta samalla toivon koko sydämestäni, että muutos hyvään on vähintään yhtä huikea kuin viime keväänä. Todennäköisesti muutos kohti parempaa alkaa näkyä joskus ensi kuun lopulla, jos häätö onnistuu. Koska sen verran menee vähintään aikaa toipua, ainakin uskoisin näin.
PARASIITIN VOI SAADA MYÖS SUOMESTA
Tahdon lopettaa tämän postauksen jälleen painottaen sitä, että Suomestakin voi saada parasiitin. Ei tarvitse lähteä Afrikkaan tai minnekään muuallekaan. Riittää ihan, kun pysyy täällä kotimaassamme ja elää tavallista elämää. Tämä oli silloin vuosi sitten itselleni vaikeaa käsittää, että muka Suomessakin voisi olla parasiitteja ja niitä voisi saada täältä. Se on kuitenkin syytä muistaa, jos vatsavaivat alkavat vaivata ja niille ei tahdo olla mitään järkevää syytä.
Ilmeisesti tutkimuksiin pääseminen tai hoidon saaminen ei ole vieläkään helppoa, ellei jopa vaikeampaa kuin vuosi sitten. Varsinkin tämän Dientamoeba fragiliksen osalta liian moni on sitä mieltä, ettei tarvitse tutkia eikä varsinkaan hoitaa. Mutta josko joskus vielä myönnettäisiin tämänkin olemassa olo laajemmin. Hyväksyttäisiin, että osalla tämä oikeasti riivaa ja aiheuttaa oireita. Koviakin, elämää hallitsevia.
AIEMMAT POSTAUKSET AIHEESTA:
Dientamoeba fragilis -parasiitti
Parasiitti ja tähystys -vastauksia