Vähemmän epäoleellista, lisää keskittymiskykyä

Luen aina uteliaana ihmisistä, jotka elävät vapaaehtoisesti perustarpeilla, eivätkä tarvitse ympärilleen kasoittain tavaraa, viihdykkeitä ja virikkeitä.  Olen itsekin vähentänyt jo säkkikaupalla ylimääräistä tavaraa vuosien mittaan ja jättänyt tehtävälistoilta lukuisia asioita hoitamatta. Silti välillä iskee tuska ja alan fantasioimaan hyvin yksinkertaisesta arjesta, jossa mielenrauhaa häiritsevien elementtien määrä on minimoitu.

Ympärillämme velloo jatkuvasti asioita, joihin huomiomme voi tarrautua. Jos haluamme keskittyä tiettyyn asiaan ja antaa sille aikaa, meidän on lähes pakko yksinkertaistaa ja opetella sulkemaan keskittymistä häiritsevät elementit hetkeksi pois tietoisuudestamme. Se jos jokin vaatii päättäväisyyttä ja tahdonvoimaa.

Olen esimerkiksi antanut piut paut sille, että pitäisin itseäni päivitettynä päivän polttavista aiheista. Silmäilen kyllä uutisotsikot, mutta en syvenny kuin minua aidosti kiinnostaviin asioihin. En myöskään tiedä mitään suosituimmista tv-ohjelmista. Lisäksi olen rajoittanut sosiaalisen median käyttöä. Ihan kaikista asioista ei tarvitse olla tietoinen. Useista asioista kuulee kuitenkin muilta.

En haaveile köyhyydestä tai entisistä ajoista eikä minulla ole mitään tekniikkaa vastaan, päinvastoin. Olen ikionnellinen, että saan tätäkin tekstiä kirjoittaa suoraan eetteriin. Pidän tekniikasta ja kaikista sovelluksista juuri niin kauan, kun ne tuovat jotain lisäarvoa elämääni tai helpottavat arjen pyöritystä. Ja kun ne ovat tarpeeksi yksinkertaisia käyttää.

Näillä kysymyksillä teen karsintaa tehtävistä, tavaroista ja muista ärsykkeistä omassa arjessani:

1. Auttaako se minua saavuttamaan tavoitteitani ja elämään arvojeni mukaisesti?

Ennen tähän kysymykseen vastaamista on hyvä miettiä ajan kanssa, mitä elämältään haluaa ja mitä toivoo jättävänsä jälkeensä.

2. Lisääkö se aidosti hyvinvointiani?

Yritän miettiä, tuoko tekemäni asia tai ostamani tavara minulle todellista hyvinvointia, joko pidemmällä aikavälillä tai välittömämpänä nautintona. Uusi huulipuna harvoin ostettuna voi ilahduttaa minua useita päiviä. Sen sijaan jos ostaisin usein uuden punan, en nauttisi siitä enää. Se alkaisi tuntua arkiselta, samantekevältä.

3. Onko se pakko tehdä?

Eräs terapeutti sanoi kerran, että hän on pudottanut elämästään kaikki velvollisuudet pois. Hän tekee ainoastaan niitä asioita, joita haluaa tehdä tai jotka on pakko tehdä. Käytän samaa ohjenuoraa.

“The ability to simplify means to eliminate the unnecessary so that the necessary may speak.”

-Hans Hofmann

p.s. Inspiraatiota yksinkertaistamiseen haen aina ja ikuisesti Leo Babautalta.

 

Kuva täältä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *