Tarralappuaamut
Rakastan aamuja. Nautin enemmän aikaisista ja hitaista aamuista kuin pitkään venähtäneistä illoista. Pidän enemmän auringonnousuista kuin auringonlaskuista. Tämän takia yritän tehdä kaikkeni, että aamulla ei tapahdu säntäilyä, hermojen kiristystä, kiirehtimistä tai muuta vastaavaa, joka rikkoo aamun tunnelman.
Laitan kaiken mahdollisen illalla valmiiksi aamua varten ja siistin paikat, ettei aamulla tarvitse herätä sekasotkuun. Nautin suunnattomasti aamukahvista ja siitä samasta aamiaisesta, jonka syön lähestulkoon joka ikinen aamu. Mutta on olemassa jokin, jota en voi tehdä illalla valmiiksi. Ja se on rakkaan poikani mieliala.
Jos tossu puristaa aamulla niin se puristaa. Jos naama on rutussa, niin se on. Ja niin kuin tiedämme, kaikenlainen hoputtaminen tai jankkaaminen maksimoi pienen lapsen kiukun äärettömyyksiin. Aamun tunnelmalle voi sanoa hei hei ja toivottavasti nähdään taas.
Tällaisissa aamuissa parhain keksimäni selviytymiskeino on ollut harhautus. Lapsen huomio on saatava kiinnittymään johonkin, jotta päästään kiukusta yli ja aamutoimiin käsiksi. Vaikka meidän aamuissa ei ole ylenmäärin ylimääräistä aikaa jäädä leikkimään ja pelaamaan, olen monet aamut kaivanut esille erilaisia kortteja ja tarvikkeita, joilla pojan mieli on saatu neutraalin puolelle. Sillä tiedän, että se on nopeampi ja kivuttomampi tie, kuin väkisin vääntäminen.
On olemassa kuitenkin yksi keino, joka on vieläkin tehokkaampi harhauttamaan mieliala positiivisen puolelle. Ja se on tarralaput.
Puolisoni aloitti muinoin tarralapputavan, kun hän lähti töihin ennen pojan heräämistä. Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että tarralappuun piirretään jokin lasta ilahduttava kuva (meillä yleensä jokin kulkuneuvo) ja se kiinnitetään erikoiseen paikkaan, josta lapsi voi lapun vahingossa löytää. Ette usko, kuinka monta aamua olen kiittänyt tarralappujen olemassaoloa (ja miestäni), kun äreänä herännyt poika on muuttunut innostuneeksi löytäessään lapun.
Tarralappuunhan liittyy itse asiassa useampikin lapsen mieltä kohottava elementti:
1. Jännitys siitä, mistä lappu tällä kertaa löytyy.
2. Jännitys siitä, mikä kuva siihen on piirretty.
3. Ilo siitä, että vanhempi on piirtänyt sen lapselle.
4. Kun lappuja on paljon, niitä on kiva katsella jälkeenpäin.
Kerran kun mieheni oli tulossa kotiin vasta yöllä, poika halusi piirtää isälleen tarralapun löydettäväksi:
Tarralaput ja harhautus toimivat etenkin pienemmillä lapsilla. Koululaisen myrskyistä itselläni ei ole vielä kokemusta. Ja kun oikein ajattelen, tarralappuhan on aika mukava tapa myös aikuisten kesken, jos toinen lähtee ennen kuin toinen herää. Jättää paperille kiva viesti tai kuva. Kyllä sillä hymy irtoaa.
Onko teillä jotain vinkkiä, jolla rauhoittaa aamuja tai äreitä jälkikasvuja?