Stressitohtori
Stressitohtori

Väsyttääkö stressi vai tämän hivenaineen puute?

Nukuin yöni hyvin, mutta jo heti aamulla pääni tuntui väsymyksestä raskaalta. Kun iltapäivällä tulin töistä kotiin, olin niin väsynyt, että kaaduin sänkyyn ja nukahdin. Kaikki liike, kuten pieni asioiden hoito kävellen kaupungilla, sai täysin voimattomaksi. Jalat eivät meinanneet jaksaa ylämäkeä tai edes lyhyitä rappusia ilman, että olivat kipeät. Illalla tunsin, kuinka sydämeni välillä tykytti liikoja ja välillä muljahteli.

Joku voisi ajatella, että olin uupunut. Niin olinkin, mutta en stressistä, vaan raudanpuutteesta. Vaikka raudanpuutteeseen liittyvät asiat eivät varsinaisesti kuulu tämän blogin aihepiiriin, haluan silti ottaa asian esille. Ensinnäkin siksi, koska väsymyksen vuoksi raudanpuutteen voi sekoittaa stressin aiheuttamaan väsymykseen tai uupumiseen ja myös siksi, että varastoraudanpuute ei ole vielä laajasti tunnettu asia ainakaan Suomessa.

Raudanpuute voi hiipiä salakavalasti

Omat rautavarastoni tyhjenivät vähitellen pidemmän ajan kuluessa. Ensimmäisen kerran muistan, kuinka ihmettelin väsymystäni pienen patikkaretken jälkeen. Kyse oli muutaman tunnin reppukävelystä, jonka jälkeen olin aivan kuitti. Aloin myös huomata, että aina kun harrastin jotain liikuntaa, seuraavana päivänä väsytti aivan tolkuttomasti. Pikkuhiljaa aloin vähentämään liikunnan määrää, ja lopulta en liikkunut juuri yhtään. Aikaa kului, kunnes jossain vaiheessa ärsyynnyin siihen, että liikunta oli jäänyt kokonaan. Hakeuduin lääkärille, joka ei löytänyt oikein mitään selitystä. Kävin erikoislääkäreillä kardiologia ja fysiatria myöten. Tutkimusten aikana väsyin lisää. Aloin olla todella peloissani, koska enää edes arkiaskareet eivät tahtoneet sujua.

Sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Wideniuksen mukaan raudanpuutteen diagnosointia jarruttaa ainakin se, että liian usein varastorauta (S-ferritiini) jätetään tutkimatta, kun hemoglobiini on hyvä. Hemoglobiini ei nimittäin välttämättä kerro mitään elimistön rautavaraston tilanteesta. Itselläni hemoglobiini oli koko ajan hyvä, vaikka rautavarastot olivat tyhjät.

Toinen diagnosointiin liittyvä ongelma on se, että ferritiinin viitearvojen (5-150 µg/l) alalaita on hyvin matala ja pelkästään sitä tuijottamalla ei päästä puusta pitkälle. Wideniuksen mukaan ferritiinitaso 10-30 µg/l kertoo rautavarastojen olevan tyhjät, jolloin raudanpuutteen oireet ovat hyvin todennäköisiä. Hänen kokemuksensa mukaan joillain ihmisillä alkaa ilmetä raudanpuutteen oireita, kun ferritiini on <60 µg/l. Myös sisätautiopin dosentti Esa Soppi kirjoittaa, että hän on havainnut useilla potilailla raudanpuutteen oireita, jopa hyvin vaikeita sellaisia, kun ferritiinipitoisuus on välillä 15-70 µg/l. Itse lukeudun juuri tähän ryhmään.

Raudanpuutteen diagnostiikka ei ole näin yksinkertaista, vaan tutkivan lääkärin on otettava huomioon monta muutakin asiaa, kuten tietenkin potilaan oireet ja esimerkiksi mahdolliset krooniset sairaudet tai tulehdustaudit, jotka voivat nostaa ferritiiniarvoa. Sekään ei ole merkityksetöntä, millä laboratorioarvolla ferritiiniä mitataan, ja paras on Wideniuksen mukaan seerumin ferritiini. Widenius käy kirjoittamassaan tekstissä tarkemmin läpi diganosoinnissa huomioon otettavia asioita (ks. lähteet).

Oireita voi olla useita

Widenius kirjoittaa, että koska rautaa tarvitaan monissa energiaa edellyttävissä toiminnoissa, sen puute voi näkyä monenlaisina oireina. Itselläni ensimmäinen havaittava oire on aina väsymys. Olen oppinut erottamaan ”raudanpuuteväsymyksen” muusta väsymyksestä. Itselläni väsymykseen liittyy raskas tunne päässä ja ajatuksenjuoksu tuntuu tahmealta. Väsymys tuntuu heti aamusta, vaikka olisi nukkunut hyvät yöunet. Silloin kun rautavarastot olivat tyhjät, väsymyksen lisäksi oireitani olivat myös lihasten kipeytyminen pienestäkin liikkeestä, huono palautuminen rasituksesta, huimaus, sydämen ylimääräiset lyönnit/muljahtelut ja ajatuksen tahmaisuus. Väsymys oli niin invalidisoivaa, että en ihmettelisi, jos joku sattuisi saamaan virheellisesti masennusdiagnoosin raudanpuutteen takia.

Joskus raudanpuutteen oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, ja Wideniuksen mukaan raudanpuute voi aiheuttaakin lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tällöin oikea hoito on kilpirauhaslääkityksen sijasta raudanpuutteen korjaus.

Ohessa listattuna joitain mahdollisia raudanpuutteen oireita:

  • väsymys
  • nopeutunut syke levossa tai pienessäkin rasituksessa
  • sydämen rytmihäiriöt
  • huimaus
  • lihasten kipeytyminen ja huono palautuminen rasituksesta
  • rasitushengenahdistus
  • kognitiivisten toimintojen heikkeneminen (ajatus, muisti, keskittymiskyky ym.)
  • kuiva iho
  • hiusten irtoaminen
  • palan tunne kurkussa ja nielemisvaikeudet
  • levottomat jalat
  • oireita limakalvoilla (esim. suupielten halkeilu, kielen kirvely)
  • akne tai aknen paheneminen
  • epäsäännölliset kuukautiset, kohdun limakalvon muutokset

Kun raudanpuute todetaan, lääkäri tutkii myös sen, mikä puutteen voisi aiheuttaa. Joskus voi tietenkin kyse olla vakavammasta sairaudesta, mutta syynä voi olla jokin näistä:

  • liian vähäinen raudansaanti ravinnosta
  • raudan huono imeytyminen
  • veren menetys (esim. runsaat kuukautiset, synnytykset, tulehdukselliset suolistosairaudet)
  • pitkä imetys

Rautavarastojen täydennys voi kestää hetken

Jos rautavarastot ovat päässeet tyhjenemään täysin, niiden täydentämiseenkin voi mennä hetki. Kun päädyin onnenkantamoisen seurauksena lopulta asiasta perillä olevan lääkärin vastaanotolle, sain ajan tiputukseen. Tämä tarkoittaa suonensisäistä rautainfuusiota, joka ei välttämättä ole ensisijainen hoito raudanpuutteeseen mahdollisten allergisten reaktioiden vuoksi. Itselleni se oli kuitenkin paras ratkaisu. Vaikka rautaa tiputettiin suoraan suoneen, elimistö alkoi toeta vasta muutaman viikon kuluttua. Jouduin käymään vielä uudestaan tiputuksessa, että ferritiiniarvo alkoi pysyä siellä missä pitääkin. Oli huima tunne, kun kaikki oireet hävisivät, ja olin taas energinen oma itseni.

Jos epäilee raudanpuutetta, suosittelen ehdottomasti mittauttamaan varastoraudan arvon. Kannattaa myös etsiä käsiin lääkäri, joka tietää asiasta jotain. Tai vähintäänkin tulostaa Wideniuksen artikkeli vastaanotolle mukaan.

HUOM! Raudanpuutetta ei ikinä pidä mennä diagnosoimaan ja hoitamaan omin päin oirelistojen perusteella, vaan se on tehtävä aina lääkärin toimesta. Liiallinen raudan saanti on myös terveysriski. 

Seuraa Stressitohtoria Facebookissa

raudanpuute

Lähteet:

Raudanpuute – laaja ja alidiagnostisoitu ongelma. Tom Widenius, LT, Sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri

Onko raudanpuutteen diagnostiikka nykyajassa? Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti

Kuva: Kinga Cichewicz

Kommentit (2)

  1. Elina

    Minulla on ollut alhainen hb jo lapsena ja tuolloin yleensä huomioitiin mahdollinen anemia. Nyt aikuisena minulla on juuri tuossa tekstissäsi kuvailemasi oireet mutta minua ei usko kukaan! Näiden oireiden kanssa olen elänyt jo melkein 10vuotta. Aina samat suppea verenkuva ja lässytystä jos menen lääkäriin… varminta on yrittää välillä itse tehostaa raudan saantia. Olisi kiva jos avunsaanti tähänkin vaivaan olisi helpompi eikä tarvitsi olla kuin walking dead koko ajan.

    • Sanna

      Ikävä kuulla 🙁 Toivottavasti löydät avun tavalla tai toisella!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *