Pari tarinaa mielen voimasta
Olen kertonut tämän tarinan ennenkin, mutta kerron sen vielä uudestaan.
Persianlahden sodassa kahdeksan Britannian erikoisjoukkojen sotilasta joutui kiperään tilanteeseen, kun he epäonnistuivat salaisessa operaatiossa Irakissa. Osa heistä joutui vangiksi ja osa kuoli pakomatkalla. Yksi heistä, Colin Armstrong, onnistui kuitenkin pakenemaan. Armstrong marssi kantamuksineen 300 kilometriä Syyrian rajalle. Marssin aikana hän laihtui 16 kiloa, kärsi vakavista lihasten surkastumisista ja vaurioitti elimistöään juotuaan ydinjätteiden saastuttamaa vettä.
Miten Armstrong onnistui lähes käsittämättömässä fyysisessä ponnistuksessaan? Siten, että hän uskoi 110 prosenttisesti pääsevänsä perille.
Asiaansa uskomisessa piilee mahtava voima. Rakkaat aivomme ovat kujalla koko hommasta, eivätkä tee eroa sen välillä, mitä uskomme ja mitä tiedämme. Aivoille tieto ja uskomus ovat yhtä totta.
Mutta mitä tekemistä tällä uskolla on meidän tavallisen arkemme kanssa? No se, että itselle tärkeistä asioista ja tavoitteista voi tulla arkipäivää, kun niihin todella uskoo.
Kerron vielä eräästä kokeesta, jossa ihmisillä alkoi onni käymään, kun he siihen todella uskoivat.
Taikuri ja mentalisti Derren Brown ujutti pienen kylän asukkaiden keskuuteen toimittajan, joka oli mukamas tekemässä dokumenttia onnesta. Toimittajan salaisena tehtävänä oli saada kyläläiset uskomaan, että heidän puistossaan sijaitseva koirapatsas toisi onnea, jos sitä kävisi koskettamassa. Toimittaja kierteli pitkin kylänraitteja kyselemässä ihmisiltä, olivatko he kuulleet puistossa sijaitsevasta onnea tuovasta koirasta. Ei aikaakaan, kun sana alkoi kiertämään. Ihmiset kävivät taputtelemassa koirapatsasta ja kertoivat toimittajalle, kuinka heistä oli tullut onnekkaampia. Muutama oli voittanut lotossa, yksi oli saanut työpaikan.
Toimittaja haastatteli muutamaa kyläläistä. Haastateltavat kertoivat olevansa elämässään onnekkaita, mutta joukosta löytyi myös yksi epäonninen mies. Hän oli mielestään aina ollut epäonnen perikuva. Mies ei ollut myöskään tullut onnekkaammaksi, vaikka oli käynyt koirapatsaan luona. Derren teetti pienen testin: Toimittajan tehtäväksi tuli tarjota tälle epäonnen miehelle erilaisia onnenpotkuja. Postilaatikossa odotti voittoarpa ja kadulla 50 puntaa aivan nenän edessä. Mutta mies ei näitä onnenpotkuja huomannut. Miksi ei?
Jotta onni olisi suosinut, miehen olisi pitänyt siihen myös uskoa. Muilla kyläläisillä alkoi onni lisääntymään yksinkertaisesti siitä syystä, että he uskoivat olevansa onnekkaita. Kun kyläläiset uskoivat omaan onneensa, heistä tuli mieleltään avoimempia. Avoin mieli taas johti siihen, että he näkivät enemmän eteen tulevia mahdollisuuksia ja tarttuivat niihin.
Lopulta Derren paljasti kyläläisille, että koirapatsas oli vain patsas, eikä sillä ollut onnen kanssa mitään tekemistä. Lisääntynyt onni oli seurausta ainoastaan heidän mielensä muutoksesta.
Kuva täältä.