Olen tullut siihen tulokseen, että rahalla on yllättävän suuri merkitys myös stressinhallinnassa.

Asia on aika yksinkertainen, jos olet jommassakummassa ääripäässä, eli todella äveriäs ja taloudellisesti riippumaton tai työtön ja velkaa suut ja silmät täynnä. Useimmat meistä tavallisista toppahousuista sijoittuu kuitenkin johonkin näiden kahden väliin.

Monesti tilanne on tämä: on asuntolainaa, autolainaa ja mahdollisesti jotain muuta lainaa. Vapaa-aikana kierretään kaupoissa ja etsitään uutta tavaraa: sisustamiseen, vaatetukseen, elektroniikkaa ym. Jos oikein polttelee, niin ostetaan vielä jotain luotolla.

Tässä kuviossa yksi on varmaa: kulut ovat suuret ja ne täytyy rahoittaa paiskimalla töitä. Ja kun oikein kovasti puristaa työelämässä, vastapainoksi pitää lähteä luksuslomalle rentoutumaan (joka sekin täytyy rahoittaa töitä tekemällä).

Älkää ymmärtäkö väärin. Minulla ei ole mitään kauniita tavaroita tai rentouttavaa ulkomaanmatkaa vastaan. Pidän niistä itsekin. Se mitä yritän sanoa on, että näihin asioihin kulutetaan uskomaton määrä rahaa tiedostamatta ja huomaamatta. Ja kun tulotaso nousee, kulutustaso nousee yleensä vanavedessä.

Mutta mitä tällä on tekemistä stressinhallinnan kanssa?

Melkein poikkeuksetta ihmiset raportoivat yhdeksi stressin aiheeksi kiireen. Töissä on kiire, vapaa-aikana on kiire ja lomallakin on kiire hoitaa kaikki lomalle suunnitellut tehtävät. Työssäkäyvällä on yleensä rahaa, mutta ei aikaa. Työttömällä päinvastoin. Ihannetila löytyy tältä väliltä eli rahaa on riittävästi, mutta aikaa jää myös muuhun kuin työntekoon.

Mitä alhaisemmaksi saat laskettua kulutustasosi, sitä paremmin voit säädellä sitä, kuinka paljon teet töitä ja mitä töitä teet.

Voit ehkä valita työn, joka on sinulle mielekkäämpi, mutta josta ei makseta niin hyvin palkkaa. Tai voit pitää välissä opintovapaan, johon aiemmalla kulutustasolla ei olisi ollut varaa. Tai perustaa yrityksen, josta olet aina haaveillut.

Kyse ei siis suinkaan ole siitä, että pyrkisit tekemään mahdollisimman vähän töitä vaan siitä, että pystyt vapaammin säätelemään työn määrää, työtahtia ja ylipäätään sitä, mitä työksesi teet. Töitä ei tehdä pelkästään rahan takia, siihen liittyy hyvin paljon muutakin (kuten itsensä toteuttaminen, yhteenkuuluvuuden tunne). Maailma on täynnä muusikoita, jotka paiskivat töitä, vaikka eivät tarvitsisi enää killinkiäkään elääkseen.

Jotta saat kulutustasosi aisoihin ja velan määrän kohtuulliseksi, joudut ehkä tarkastelemaan hyvin kriittisesti omia kulutustottumuksiasi. Kun sitten ohjaat ylijäämäiset rahat säästöön/sijoituksiin, olet askeleen lähempänä sitä vapautta, jota rahalla voi saada. Huomaat ehkä myös, että kun loputon ravaaminen tavaran perässä vähenee, aikaa on yhtäkkiä ihmeen paljon enemmän.

Tätä kirjoitusta inspiroi Havian, Lappalaisen ja Rinta-Lopin kirja Erilainen ote omaan talouteen. Vapaus, onni ja hyvä elämä. (Talentum). Suosittelen vahvasti. 

Kuva täältä.