Omannäköinen elämä

Mitähän noikin musta ajattelee?

Kulunut ja väsynyt ajatus, mutta niin usein suuntaamassa valintojamme. Sinänsä on ihan ymmärrettävää, että haluamme tehdä vaikutuksen muihin. Yksi perustarpeistamme on halu kuulua johonkin yhteisöön tai joukkoon. Sen lisäksi haluamme kokea arvostusta.

Olen pyöritellyt yllä olevaa ajatusta useinkin päässäni. Huomaan, että ajatukseni siitä, miten haluan elämääni elää, ei aina osu siihen muottiin, jota pidetään tavallisena ja normaalina. Muun muassa seuraavat asiat ovat aiheuttaneet ihmetystä:

En halua viettää joulua ns. perinteiseen malliin. En koe mitään mielenkiintoa joulukuusta, koristekrääsää, jouluruokia tai joululauluja kohtaan. Olen tyytyväinen metsästä haettuun havuun, tavalliseen ruokaan ja muutamaan lapselle annettavaan lahjaan.

En omista autoa enkä koe siihen tarvetta. Lapseni syntymän aikaan moni piti itsestäänselvyytenä, että hankimme auton.

On monia muitakin asioita, joita teen erilailla kuin valtaväestö. Toisaalta on paljon asioita, joita teen samalla tavalla. Käyn aina pään sisäistä keskustelua itseni kanssa, kun huomaan että haluan tehdä jonkun asian toisin kuin muut. Joudun vakuuttamaan itselleni, että saan muokata elämääni omannäköiseksi. Joka kerta omat puntaroidut valintani ovat kuitenkin parantaneet elämänlaatuani.

Tiedän, että en ole ajatusteni kanssa yksin. Moni tuskastelee jonkun asian kanssa kyseenalaistamatta sitä. Aina ei ole helppoa tehdä asioita eri tavalla, kuin miten oma lähipiiri tekee.

Mutta mitä enemmän ja rohkeammin muokkaat elämääsi omannäköiseksi, sitä varmemmin siitä nautit ja sitä todennäköisemmin pääset turhasta stressistä eroon.

Kuva täältä.