Luonto auttaa stressiin (ja moneen muuhunkin)

En ikinä unohda sitä tunnetta, kun ensimmäisen kerran koin Lofoottien luonnon. Alahuuli väpätti liikutuksesta yhden jos toisenkin kerran. Lofootit on ehdottomasti henkinen kotini, jos sellainen pitäisi valita. Pohjois-Karjala tulee hyvänä kakkosena perässä. Liikutun ja hurmioidun luonnosta ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä voimakkaampia tunteita koen luonnon läheisyydessä.

Luonto rauhoittaa. Joskus kun olen lähtenyt metsään kiireisessä ja stressaantuneessa mielentilassa, olen ällistyksekseni huomannut, kuinka nopeasti olen rauhoittunut. Luonnossa ei siis edes tarvitse oleskella kauan, kun stressihormonitasot jo laskevat. Pelkkä luontomaiseman katseleminen rentouttaa noin kuudessa minuutissa.

Luonnossa ajatus kulkee vapaasti. Kerran kun minun oli tehtävä vaikea päätös elämässäni, lähdin metsään. Keräilin mustikoita ja puntaroin mielessäni vaihtoehtoja. Päätös syntyi metsässä, jossa oli kaikki aika, tila ja rauha ajatella. Nykyään hakeudun aina luontoon, jos mielessä pyörii ratkaisua tai pohtimista edellyttävä asia.

Luonto inspiroi. Luonnossa on kaikki se kauneus, mitä esteetikko voi ikinä kuvitella kaipaavansa. Välillä oikein häkellyn, kun huomaan jonkun upean yksityiskohdan. Luonnossa yhdistyvät värit, muoto ja rytmi. Vogue jää kakkoseksi, ei voi mitään.

Luonto parantaa. Kivinen ja kumppanit kertovat kirjassaan Parasta aivoillesi, että maaperässä on mielialaa kohottavia Mycobacterium vaccae –bakteereita. Kun upotat sormesi multaan, bakteerit vapautuvat ilmaan, ja niitä hengittäessä aivot alkavat tuottaa serotoniinia. Samaisesta bakteerista on löydetty muutakin lupaavaa tietoa. Ei ihmekään, että puutarhanhoito on joillekin parasta stressinhoitoa. Lisäksi mullassa ja luonnossa peuhuaminen ehkäisee turhan steriiliä ympäristöä ja sitä myöten myös allergioita.

Luontokokemuksia ei kannata jättää vain loma-aikoihin, eikä luonto ole pelkästään huikeita maisemia. Luontoon pääsee Suomessa onneksi melko nopeasti lähes missä päin tahansa. Itse oleskelen etenkin metsässä, koska satun asumaan metsän lähellä.

Olen itse asiassa halunnut tuoda luontoa vieläkin lähemmäksi itseäni. Olen ripustanut takapihan puuhun talipalloja. Saan seurata luontodokumenttia suorana lähetyksenä ikkunasta tai parvekkeelta, kun linnut syövät, pesivät, temppuavat ja tappelevat. Oravat ovat myös näytelmässä mukana. Tähän mennessä olen nähnyt ruokapaikalla jo kymmenen eri lajia.

Seuraava askeleeni luonnon tuomisessa lähemmäksi on viherkasvien lisääminen huusholliin. Osa viherkasveista puhdistaa tehokkaasti sisäilmaa ja on lisäksi helppohoitoisia, kuten vehkat ja anopinkieli.

Uskon vahvasti siihen, että mitä enemmän ihminen on kosketuksissa luontoon, sitä paremmin hän voi.