Kun syömisestä tulee stressi

Olen välillä kurkkua myöten täynnä kaikkia ruokavaliokeskusteluja. Enkä edes siksi, että olisin vahvasti jotain mieltä ravintoasioissa vaan lähinnä siksi, että olen saanut vuosien varrella stressata omasta syömisestäni aivan riittävästi. Murehtiminen kannattaisi kuitenkin pitää aisoissa. Stressi on nimittäin vatsan ja suoliston kunnolle huono asia.

Vatsan suolahappotuotanto vähenee, joka vaikuttaa sekä ruuan sulamiseen että vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytymiseen. Pitkään jatkunut stressi voi johtaa esimerkiksi siihen, että lääkäri toteaa samalla tavoin kuin Sari Helinille: ”Tämä B-vitamiinitaso on niin alhainen, ettei vitamiinia oikeastaan ole.” (Kannattaa lukea koko Sarin juttu!) Stressi häiritsee myös suoliston mikrobitasapainoa ja stressihormoni kortisolin myötä kehoon tuleva ylimääräinen sokeri muuttuu rasvaksi. Usein myös roskaruuan himo lisääntyy.

Olen ollut suurimman osan aikuisiästäni herkkävatsainen ja kärsinyt erilaisista epämiellyttävistä vaivoista. Noin kymmenen vuotta sitten tilanne äityi pahaksi ja toimistotyöläisen arki alkoi painottua toiletin puolelle. Tarpeeksi kauan etsittyäni löysin lääkärin, joka otti vaivani tosissaan.

Vuosia myöhemmin sairastuin suolistosairauteen. Sain järkyttäviä kipuja sellaisista ruoka-aineista, joita olin aiemmin syönyt viheltäen. Kokeilin aika äärimmäisen tiukkaakin ruokavaliota hetken. Olin melkoisen stressaantunut ja väsynyt, kun en enää ymmärtänyt mitä voin syödä ja mitä uskallan syödä. Olin tietysti kahlannut netissä kaikki maailman artikkelit ja neuvot. Lopulta päädyin erään ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Sain apua ongelmiini ja mikä parasta: Sain lopettaa turhan stressaamisen.

Omaa ruokavaliota ei kannata rajoittaa huvin vuoksi tai vallitsevan trendin takia

Koska olen joutunut karsimaan ruokavaliotani paljon, olen aivan ällistynyt, jos joku ryhtyy touhuun täysin huvin vuoksi. Lääkäri joka minut kymmenen vuotta sitten hoiti kuntoon totesikin,  että ruokavaliota on turha rajoittaa, ellei siitä ole kouriintuntuvaa apua.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö jokaisen kannattaisi pyrkiä syömään niin, että energiaa riittää, olo on hyvä ja vatsa rauhallinen. Syömämme ruoka näyttelee yllättävän suurta roolia erilaisten sairauksien ennaltaehkäisyssä eikä sanonta olkoon ruoka lääkkeesi ole täysin tuulesta temmattu. En missään nimessä kannata syö mitä tahansa -ajatusta, mutta hyvänkin ruokavalion edut voi kyllä helposti pilata turhalla stressaamisella. Kovin tiukka ruokavalio voi jo fyysisesti olla stressi keholle, jos siitä ei saa tarpeeksi kehon tarvitsemia rakennusaineita.

Jos sinulla on vatsaongelmia tai yliherkkyyksiä, etsi asiantuntija, joka voi auttaa. Suosittelen esimerkiksi funktionaalisen lääketieteen ravintovalmentajaa tai ravitsemusterapeuttia, joka on jollain tapaa erikoistunut vatsan ja suoliston ongelmiin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että kuuntelet omaa kehoasi ja uskot siihen. Kaikki ei sovi kaikille ja etsimällä löydät itsellesi sopivimman kombinaation. Ravintovalmentajat ja ravitsemusterapeutit auttavat tarkistamaan, että ruokavaliosi sisältää tarpeeksi välttämättömiä ravintoaineita.

Sosiaalisista tilanteista selviää ystävällisyydellä, rehellisyydellä ja välinpitämättömyydellä

Stressiä ei ole aiheuttanut pelkästään kropalle sopivan ruuan etsiminen, vaan myös ne lukuisat sosiaaliset tilanteet, jotka ovat olleet vähintäänkin kiusallisia. Joku kutsuu kylään ja kysyy, onko mitään allergioita. Ööö on, mutta lista on niin pitkä että olisi helpompi tarjota vaihtoehtoja mitä voisin syödä, kun mitä en voi syödä. Kerran kyläpaikan emäntä oli todella panostanut ja leiponut kakun vain minua ajatellen. En mitenkään kehdannut sanoa, että kakussa on sitä ja tätä, josta saan vatsani kipeäksi. Otin kakkua kohteliaisuudesta ja vietin illan huussissa.

Ihmisten on joskus vaikea ymmärtää, että yliherkkyydet eivät ole aina samoja ja pysyviä. Yliherkkyydet eivät ole sama asia, kuin allergia. Yliherkkyydet vaihtelevat mm. sen mukaan, oletko stressaantunut, millainen suoliston ja mahan kuntosi on tai onko kehossasi jotain hormonaalisia muutoksia meneillään. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miten reagoit ruokaan. Pystyin esimerkiksi itse syömään paljon laajemmin raskausaikana.

Aiemmin tunsin kiusaantuneisuutta, ärtymystä ja häpeää, kun jouduin selittelemään omia syömisiäni etenkin kylässä. Ei ole aina hauskaa olla huomion keskipiste, kun siirrytään ruokapöytään. Nykyään pyrin olemaan rehellinen, mutta myös ymmärtäväinen, koska yleensä kyse on tiedon puutteesta. Jos kohtaan vähätteleviä tai halveksuvia kommentteja, liuttelen ne mielestäni pois kuin veden kaakkurin selästä. Halveksuvat kommentit kertovat toisesta ihmisestä jotain. Pidän myös huolen siitä, että jos en ole varma kyläpaikan tarjoiluista, tankkaan etukäteen kotona.

Onko sinulla kokemuksia syömisen aiheuttamasta stressistä?

Kuva.