Liikennevalot stressaaviin kohtaamisiin

Tiedättekö tunteen, kun jonkun toisen ihmisen puhe tai toiminta saa mielen kiihtymään nopeammin kuin ohjus? Olen ottanut näihin tilanteisiin itselleni käyttöön liikennevalot. Niistä voi olla erityisen paljon hyötyä, jos on stressiherkkää tyyppiä. Stressiherkällä ihmisellä kehon fyysinen stressireaktio syttyy herkemmin ja nopeammin.

Punainen

Ensin tapahtuu jotain, joka saa mielemme ja kehomme kiihtymään. Se voi olla nariseva lapsi, nihkeä asiakas tai pillastunut pomo. Tunnemme, kuinka sykkeemme kiihtyy ja alamme valmistautumaan sanalliseen sotaan (taistelu) tai oven pamauttamiseen perässämme (pako). Oleellista tässä vaiheessa on, että tunnistat tilanteen aiheuttaman stressireaktion itsessäsi.

Keltainen

Nyt on oikea hetki ottaa aikalisä. Tässä vaiheessa kannattaa apuna käyttää sekä ajatusten muokkaamista että fyysisiä keinoja, jotta saat itsesi rauhoittumaan. Hengitä muutama syvähengitys. Ota vastapuolen tunneryöppy täysin neutraalisti vastaan. Vaikka mielesi tekisi heti antautua väittelyyn, odota että saat itseäsi rauhoitettua. Voit esimerkiksi kuvitella, että toisella on ollut todella huono päivä. On varmaan riidellyt puolison kanssa tai nukkunut monta yötä huonosti. Todellisuudessa näin usein onkin.

Vihreä 

Kun toinen ihminen on saanut oksennettua ulos sen mitä halusi, voit alkaa tuomaan omia näkemyksiäsi esille rau-hal-li-ses-ti. Jos kyseessä on paljon tunteita herättävä asia, et todennäköisesti saa stressireaktiotasi sammutettua sillä hetkellä kokonaan. Riittää, että pystyt keskustelemaan ilman suuria tunneryöppyjä ja vaikutat rauhalliselta. Tämä rauhoittaa myös tunneaallon harjalla olevaa toista osapuolta. Ja kun keskustelukumppanisi vähän rauhoittuu, myös sinä rauhoitut.

Huomasin jossain vaiheessa, että kiihdyin herkästi uhmaikäisen poikani kovaäänisistä ja utopistisista vaateista ja jankuttamisesta. Se kellä lapsista kokemusta on, voi tämän ehkä ymmärtää. Olen pärjännyt näissä tilanteissa paljon paremmin, kun otin liikennevalot käyttöön. On ollut suorastaan hykerryttävää huomata, kuinka välillä pystyn kuuntelemaan nappulan tunnepurkausta tyynen rauhallisesti. Kun tarpeeksi kauan pysyn rauhallisena, mutta jämäkkänä kuin kiviseinä, pojankin uhma laantuu. Kuka sitä nyt kauan jaksaa seinälle rähjätä.

Kommentit (2)
  1. Jep, ne on ne henkiset korvatulpat nappuloiden kanssa ja välillä paljon vanhempienkin kanssa! Kivat valot, tarttee kokeilla, vaikka en kovin hipaisukerkkä olekaan stressille.

  2. Ja välillä on tehnyt mieli hakea ihan ne fyysiset korvatulpat 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *