Oletko jäänyt odottamaan rakkauselämältä jotain sellaista, jota ei todennäköisesti tule tapahtumaan?

Jumista liikkeeseen  valoa kohti. Kuva Pixabay.

Salainen ihastus. Kielletty rakkaus. Suhde varattuun henkilöön, joka lupaa erota puolisostaan. Haave paluusta yhteen ex-puolison kanssa. Parisuhteen raunioilla eläminen ihmekäännettä odottaen.

Maailma on täynnä tarinoita odotuksesta, kaipauksesta, toiveista ja haaveista koskien saavuttamatonta rakkautta, menetettyä rakkautta tai nykyistä parisuhdetta.

Tarina voi olla onnellinen, mutta kaikki tarinat eivät pääty Happy End-tekstiin. On surullista seurata kuinka joku jää toivottomaan tilanteeseen niin, että se vaikeuttaa täysipainoista elämistä. Kaikki vapaa-aika, joskus myös työaika, täyttyy asioiden loputtomasta analysoimisesta ja pohdinnasta, jopa itsesäälistä ja itsesyytöksistä.

Rakkauselämässä jumiutumisella on monenlaisia muotoja

Toivottomasti ihastunut tai rakastunut elää kohtaamishetkiä varten. Unelmat saavat ravintoa ihastuksen kohteen jokaisesta sanasta ja eleestä, joita muistellaan loputtomasti ja kehitellään edelleen. Viehätys voi olla molemminpuolista, mutta usein toiselle vain harmitonta flirttiä ilman parisuhdeaikomusta.

Joskus ihmissuhteen erityinen lämpö on ainoastaan omissa kuvitelmissa, ihastuksen kohde kohteleekin kaikkia yhtä ystävällisesti. ”Sinä tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän” kuten Tavaramarkkinoiden biisissä sanotaan.

Joidenkin elämä pysähtyy eron jälkeen useiksi vuosiksi. Ero koetaan vääryytenä, loukkauksena ja katastrofina. Uhrin rooli lamauttaa toiminnan ja katkeruuden tunteet myrkyttävät omaa ja lasten elämää pahimmillaan vuosikymmeniksi.

Toinen tavallinen tapa jäädä kiinni tapahtuneeseen on surra eroa pitkään ja hiljaa yksin. Joku turvautuu alkoholiin. Suru voi vähitellen muuntua masennukseksi. Eron tapahtumissa ja tunteissa eläminen estää kaiken hyvän näkemisen elämässä. Jos haluaa parisuhteen takaisin, kaikki entisen puolison ystävälliset eleet antavat väärää toivoa mahdollisuudesta palata yhteen.

Sietämättömässä parisuhdetilanteessa eläminen ilman muutoksenhakua on myös hyvin yleinen ikävään vaiheeseen jumittumisen muoto. Pitkään jatkunut puhumattomuus, läheisyyden puute, uskottomuus tai alkoholiongelma ovat tavallisia esimerkkejä. Moni jaksaa yrittää liikaakin, moni on luovuttanut, mutta odottaa ajan tai ihmekäänteen parantavan. Pelko muutoksesta on suurempi kuin omasta ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen tarve.

Jumista irtautuminen ei tarkoita pohtimisen ja suremisen vähättelyä

Jumitilanteesta irtautumisella en tarkoita sitä, että kriisistä selviytymisen pitäisi tapahtua nopeasti ”ei muuta kuin uutta matoa koukkuun”-tyyliin. On hyvä rauhassa pohtia, punnita ja surra nykyisiä sekä menneitä ihmissuhteita. Se ei tarkoita siipien katkaisemista unelmilta ja toiveilta. On hyvä uskoa tulevaisuuteen, haaveet ja unelmat pitävät meitä elossa.

Monesti ihmiset jäävät kiinni haavekuvaan, joka ei ole koskaan ollut totta eikä kenties tule koskaan olemaankaan. Mennyt parisuhde kultaantuu mielessä eron jälkeen, vaikka suhde on ollut kaukana täydellisestä.

Tulevaan rakkaustarinaan kirjoitamme unelmien kumppanille täydellisesti omiin tarpeisiin sopivan roolin. Jos suhde oikeasti toteutuisi, pettymys olisi vain ajan kysymys. Parisuhteessa idealisoimme jonkin ajanjakson, jonka haluamme takaisin. Koska myös me muutumme, vanhat hyvät ajat eivät valitettavasti aina ole enää mahdollisia.

Pysähtyneessä tilanteessa on hyvä pohtia toiveiden realistisuutta. Mitä minulle kuuluu vuoden päästä? Kadunko joskus tätä odotusaikaa? Montako hyvää asiaa ja tilaisuutta elämässä jää huomaamatta sillä aikaa, kun ajatukseni kiertävät jumitilanteen ympärillä?

Usein tähän pohdintaan tarvitaan toinen ihminen, joka ei neuvo, mutta kuuntelee ja pohtii asiaa kanssasi eri näkökulmista.

Kuinka häiritsevän tilanteen voi saada liikkumaan?

Herättääkö jokin näistä näkökulmista uusia ajatuksia tilanteeseesi? Mitä  olet kokeillut ja mitä et?

  • Onko tämä sinulle tavallinen tapa käsitellä tai olla käsittelemättä asioita? Liittyykö se persoonaasi vai onko käyttäytymisessäsi jotain opittua?
  • Oletko jollain tapaa sokeutunut tilanteellesi? Mitä ystäväsi ajattelevat siitä? Jos et ole kertonut kenellekään, tee se! Asioista avautuminen tarjoaa hyvän peilauspinnan.
  • Vältteletkö hankalia tunteita kuten vihaa, surua ja pelkoa? Pelkäätkö heittäytyä niihin?  Vai vievätkö tunteet sinut täysin mennessään ja joskus harhateille?
  • Mihin arkaan paikkaan jumittumiseen liittyvät tunteet osuvat? Tunnistatko vastaavia tuntemuksia aiemmista elämänvaiheistasi?
  • Mitä ajattelet itsestäsi liittyen jumitilanteeseen? Onko sinun vaikea nähdä itsesi heikkona ja apua tarvitsevana? Syyllisyys ja häpeä ovat yleisiä tunteita jumistilanteessa.
  • Näetkö itsesi olosuhteiden uhrina, kyvyttömänä toimimaan? Odotatko muutosta ulkopuolelta sen sijaan, että lähtisit itse keräämään voimia muutokseen? Jos, niin miksi?
  • Joskus voi tuntua siltä, että en ansaitse jumitilannetta parempaa. Muistathan, että nämä ovat tuntemuksiasi, eivät faktoja!
  • Mitä haluat elämältä? Ovatko tavoitteesi sopivan kokoisia? Voisiko niitä pilkkoa pienemmiksi ja lyhyemmiksi? Näin huomaisit tilanteen kehityksen  paremmin.
  • Mikä on pienin asia, jonka voisit tehdä itsesi hyväksi? Pienet asiat ovat polkuja suurempaan muutokseen.
  • Oletko käyttänyt apunasi luovia keinoja kuten kirjoittanut päiväkirjaa, kuunnellut musiikkia tai maalannut? Kirjat ja artikkelit ovat myös hyvä tapa saada erilaisia näkökulmia tilanteeseen. Älä kuitenkaan suorita ja opiskele stressaten.
  • Kuinka huolehdit itsestäsi? Osaatko kohdella itseäsi kurjassa mielialassa toipilaana, jota hoidetaan ravitsevalla ruoalla, levolla ja mukavilla asioilla?
  • Mistä saat voimaa? Aloita uusi harrastus, jotta saat muuta ajateltavaa. Ethän kuitenkaan uppoudu täysin työhön tai muuhun tekemiseen välttääksesi tilanteen käsittelyä tai päätöksentekoa.

Jos tilanne ei helpotu itseavun ja läheisten tuella, hae rohkeasti ammattiapua! Ammattilainen tukee ja ohjaa sinua pysymään tunnetyöskentelyn ytimessä, jolloin muutosprosessisi edistyy nopeammin!

Jumien aukenemista ja elämän jatkumista toivoen,

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *