Puhumattomuuden purku

Puhumattomuutta voidaan avata ja ymmärtää sanojen tarve, tunne ja reaktio avulla.

”Ei tipu minulta puhetta, jos sinä jatkuvasti loukkaat minua!”

Mistä puhumattomuus johtuu? Onko kyse ehkä hiljaisesta luonteesta vai rohkeuden puutteesta? Onko puhumattomuus kenties kodin perintöä ja mallia? Tai onko tapahtunut jotain, jonka seurauksena halu puhua toiselle on lakannut.

Ei tipu minulta puhetta, jos sinä jatkuvasti loukkaat minua!

Puhe on parisuhteelle elintärkeä asia. Se on kuin aurinko keväiselle luonnolle. Sitä tarvitaan vahvistamaan ja lujittamaan tunneyhteyttä. Sitä tarvitaan myös puhtaasti tiedon, toisen tuntemisen kannalta. Puhumalla minä kerron itsestäni kumppanilleni ja hän kertoo vastaavasti itsestään minulle. Tällä puhumisella opitaan tuntemaan toinen ja välttämään  väärinymmärtämiset, olettamukset, luulot ja illuusiot toisesta. Puhumalla saadaan selville myös aiemmin opitut toimimattomat puhumisen mallit, puhumattomuusluurangot. Tällä puhumisella päästään irti vanhasta ja luodaan meidän näköistä ja meitä palvelevaa omaa parisuhdetta. Näitä oman puhekulttuurin uudistamisen ja päivittämisen paikkoja tulee jokaisessa parisuhteessa  jossain vaiheessa.

Vuorovaikutuksen ongelmat ovat keskeisin asia, johon ihmiset hakevat apua kirkon perheneuvonnasta. Puhumattomuus on yksi sen ilmenemismuodoista.

Puhumattomuuden purkamisen kaava

Seuraavassa esittelen yhden mallin puhumattomuudesta ja samalla ratkaisun siihen. Avainsanat ovat tarve, tunne, reaktio.

1. Tarpeet, toiveet.Taustalla on tietty käsitys ihmisestä. Voidaan olettaa, että ihmisen toiminnan pohjalla on kaksi tarvetta. Toinen on terve riippuvuus, tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen, saada apua, lohtua, seuraa ja iloa toisesta ihmisestä. Ja toinen on riippumattomuus, vapaus, oma tila, esimerkiksi harrastukset ja kaverit. Näiden kahden tarpeen toteutumisesta seuraa onnellisuus, hyvä elämä. Tätä onnea ihminen tavoittelee. Kun nämä tarpeet yhteys toiseen ihmiseen, me ja vapaus ja henkilökohtaiset toiveet, minä jäävät toteutumatta, seuraa tyytymättömyyttä, ilottomuutta, apatiaa, masennusta, katkeruutta. Näiden tarpeiden kautta toiset ihmiset ottavat meidät maailmaan, myös kumppanimme. Me olemme pitkälti tarpeidemme toteutumisen summia, toisten ihmisten vuorovaikutuksen summia.

2. Tunne. Kun pariskunnalla on puhumattomuutta, riitoja tai vuorovaikutusongelmia, lähes poikkeuksetta niillä tuntuu olevan yhteys arvostuksen puutteeseen. Toinen tai molemmat aika piakkoin kertovat, että toinen ei arvosta. Eli, jos saisimme nostettua arvostuksen ja hyväksynnän tunnetta kumppanissamme, silloin edellä mainitut häiriöt/ongelmat vähenisivät! Kyllä, se voi olla myös näin yksinkertaista. Ei tarvitse kuin löytää ne asiat, jotka tuottavat kumppanillemme arvostusta ja hyväksyntää ja lähteä toteuttamaan niitä.

Puhumalla minä kerron itsestäni kumppanilleni ja hän kertoo vastaavasti itsestään minulle.

Arvostus ja hyväksyntä ovat positiivisia tunteita ja niiden takana ovat edellä mainittujen tarpeiden huomioon ottaminen ja niiden toteutuminen. Vastaavasti negatiivisten tunteiden takana on toisen tarpeiden ja toiveiden vähättely, pilkka, sivuuttaminen, mitätöiminen, huomiotta jättäminen. Tällöin tunteiksi nousevat loukkaus ja häpeä/häpäisy. Tässä loukatussa tilanteessa ymmärrettävästi ei juuri puhetta kumppanille irtoa.

3. Reaktio. Ohoh! Mitäs tälle pariskunnalle on tapahtunut? Pari viikkoa sitten he syyttelivät toisiaan, eivät katsoneetkaan toiseen päin. Nyt he ovat yhtä hymyä, puhuvat toisilleen, suunnittelevat lomaa ja katsovat toisiinsa.

Luulen, että edellä kuvattu suhteen tunnelman muutos, reaktio johtui arvostuksen kokemuksesta. Toinen tai molemmat olivat aidosti ja uskottavasti huomioineet kumppaninsa tarpeet ja näin oli tapahtunut kohtaaminen. Toinen oli saanut omalla toiminnallaan kumppaninsa vakuuttuneeksi siellä syvimmässä ihmisyydessään, että olen arvokas ja hyväksytty omana itsenäni. Minun tarpeeni (2) eivät ole merkityksettömiä tai ilmaa.

Tästä tarpeiden arvostuksesta ja hyväksymisestä voi syntyä positiivisena reaktiota halu puhua. Ja kun nyt on syntynyt yhteys, puhumisen lisäksi voi syntyä intiimiä läheisyyttä ja arjen askareiden yhteistä jakamista.

Negatiivinen reaktio syntyy, kun minun  tarpeita ei arvosteta kumppanini taholta.  Silloin koen itseni loukatuksi. Tästä kielteisiä reaktioita arjessa ovat esimerkiksi puhumattomuus, vetäytyminen, vaikeneminen, huutaminen, passiivisuus ja epäsuora kuittailu.

Puhumattomuuden purkamisen kaava  avainsanojen tarve, tunne, reaktio avulla voisi olla seuraava. Kun arvostat minun tarpeitani ja toiveitani, niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä, silloin en ole loukattu. Koen olevani arvostettu ja ihmisenä hyväksytty. Tästä reaktiona arjessa seuraa halu puhumiseen.

Puhumattomuus on yksi reagointitapa loukkaantumiseen. Kannattaa  löytää keinot toisen arvostamiseen, koska paljon on luvassa!

Voit kokeilla yksinkertaista puhumattomuus puhumiseksi harjoitusta. Puhuja kertoo itse valitusta asiasta tai aiheesta. Kuuntelija vain kuuntelee, ei kysy, rohkaisee toista esimerkiksi lauseella olen tässä kuuntelemassa. Tarkoituksena on saada puhumiskone käyntiin ja liikkeelle. Kakkosvaiheessa kuuntelija keskeyttää ja käyttää mitä- kysymyslausetta, esimerkiksi mitä tarkoitat? Kolmosvaiheessa uskalletaan olla jo eri mieltä 🙂

Catch a fish!

Tuomo Kinnunen, perheneuvoja Oulu

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *