Piia Pajunen
Piia Pajunen

MILTÄ URHEILULLISEN NAISEN KUULUISI NÄYTTÄÄ?

urheilullinen vartalo
Unelmana saavuttaa sporttinen kroppa. Sikspäkki, kireä hanuri, pyöreät kauniit lihakset eikä makkaroista tietoakaan. Mistään ei tursua kurtun kurttua saati löysää, eikä paikat hylly vaikka kuinka heiluttelisi. Tältä näyttää treenattu nainen ja tämän urheilullinen vartalo. Eikun hetkinen. Vain näyttääkö sittenkään? Mistä nämä mielikuvat ovat pulpahtaneet päähän? Eihän lähes missään lajissa sitä ulkokuorta arvostella, vaan sitä paremmuutta mitataan yleensä ihan muilla mittareilla, joten miksi urheilullisen kropan kriteerit muodostuisivat ylipäätään näistä.
Kyllähän urheilu tekijäänsä muokkaa. Se on selvä. Mutta miten se muokkaa ja millä tavoin? Otan tähän esimerkiksi netissä jo pari vuotta taaksepäin kulovalkean lailla kiertäneen kuvasarjan eri urheilulajien huipuista. Tänään en siis tarjoa mitään uutta ja innovatiivistä, mutta välillä on hyvä nostaa kissaa uudelleen pöydälle ja pari unohdettua tosiasiaa takaisin mieliin, ettei lähdettäisi juoksemaan vahingossa pää edellä seinään. Ilman jarruja. Ja monta kertaa peräkkäin.
Tässä pientä pähkinää jokaisen verkkokalvoille eri lajien edustajista, jotka kaikki näyttävät urheilijoilta. Ai miksi? No koska he ovat sitä. Katselkaa ja nauttikaa. Aika upeaa minusta.
urheilullinen vartalo urheilullinen vartalo urheilullinen vartalo urheilullinen vartalo
Huomaisitteko toistuvia yhtäläisyyksiä? Jep. En minäkään. On paksua reittä, ja sirompia kinttuja. On pitkää sekä pätkää. On muhkeita käsivarsia ja niitä pikkuruisiakin. Osalla paistavat lihakset, mutta suurimma osalla ei. Ja jos jalkafetissiin päästään, niin kuinka monelta löytyy pyöreää lihasta uhkuvat tiukkaakin tiukemmat teräsreidet? Taisi jäädä vähemistölle ne. Yksi merkittävä huomion arvoinen asia on myös, että montako sixpäkkiä tuolla näkyi. Niinpä. On se vaan jännä, miksi joka toinen ”tavallinen tallaaja” tuntuu tätä sporttista pyykkilautavatsaa tavoittelevan, kun sellaista huippu-urheilujoiltakaan ei kovin monelta löydy.
Tässä siis ehkä ripaus sitä kuuluisaa realismia. Maailman huipullakaan kilpaurheileva nainen ei automaattisesti ole todellakaan viulunkireä lihaspakkaus vailla jenkkiksiä tai ”ylimääräistä” (lue: täysin normaalia) rasvakerrosta. Miksi sinun siis kuuluisi olla sellainen tavoitellessasi ”sporttisia muotoja”? Nyt siis viimeistään niitä valoja päälle siinä oman kropan muokkaamisessa. Toki netti on pullollaan sairaan upeita ja ihka aitoja viimeisen päälle minttiin hiottuja vartaloita, mutta on täysin eri asia, onko se jokaisen kohdalla realistista saati järkevää.
Itseensä ja ulkonäköönsä toki saa sekä monesti kannattaakin panostaa, sillä se saattaa onnistuessaan olla oikein voimaannuttavaa ja heijastua useille eri elämän osa-alueille. Kehottaisin kuitenkin pitämään vähän sitä realismia mukana ja ainakin suhteuttamaan tavoitteet sekä etenkin sen toteutuspuolen oman elämän resursseihin nähden järkeväksi. Urheilijoilla tuo arki on nimittäin usein pyörinyt pienestä asti merkittävänä osana elämää, ja jostain muista muille itsestään selvyyksistä on hyvillä mielin tingitty. Tällaiseen elämäntyyliin on kasvettu, ja se monesti jää osaksi elämää. Vaikka sitä sikspäkkiä ja kireää hanuria ei heiltäkään löytyisi.

urheilullinen vartalo
Treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ*

Sinun ei siis tarvitse pystyä välttämättä samaan kuin kilpaurheilijat tai aikanaan vaatia sitä itseltäsi. Eivät ne hurjimmat kilpaurheilijatkaan monesti pysty puolestaan niihin asioihin, joihin sinä panostat ja käytät isoimman osan ajastasi ja panoksestasi. Ja muista, että urheilullinen vartalo on tasan sellainen, jolla urheilua ja nousujohteista fyysistä harjoittelua toteutetaan. Haetaan kehitystä ja nautitaan syntyvistä tuloksista sekä pystyväisyyden tunteesta. Siinä on se juttu.

Urheilullista alkuvuotta!

Vilkaise myös:
Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!
& Lähtikö syöminen taas lapasesta?

Edellinen juttuni:
Harhaluuloja treenistä – Missä mennään metsään?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (18)

  1. Jutta

    Moikka! Oon hetken aikaa seurannut blogiasi enemmän, mahtavia tekstejä. 🙂 Olisiko mahdollista saada tekstiä, kuinka aloitit bloggaamisen ja miksi sait inspiraatiota aloittaa sen yms. alkutaipaleen juttuja? Tyyliin meinasiko välillä loppua motivaatio, hävettikö sinua koskaan blogata jne.?

    • Piia Pajunen

      Moikka Jutta ja kiitos ihanasta palautteesta! Kiva kuulla, että olet tänne joukkoon tarttunut matkaan, jee! 😀 Voisin tästä omankin tekstin joskus kirjoittaa, mutta muutamia ajatuksia kerkesin avaamaan aiheesta (häpeä/epäusko) etenkin tässä:
      http://piiapajunen.fitfashion.fi/vuosi-ei-tuntunut-miltaan/
      Motivaatio on pysynyt yllättävän hyvin kasassa, ja tietyt laskusuhdanteet toki aina kuuluvat asiaan joka hommassa. Olen kuitenkin huomannut jo hyvissä ajoin alkaneeni suhtautua tähän hommaan vähän kuten kilpaurheiluun, eli tämä on mulle sekoitus intohimoa, tavoitteellista menoa, jatkuvaa kehitystä sekä toki sitä tasaista työstämistä päivästä toiseen. Välillä on intoa liikaakin ja välillä taas mennään tasaisemmin ”työtä puurtaen”. 🙂

  2. Essi

    Moikka Piia! Ihana ja tärkeä kirjoitus jälleen kerran. 🙂
    Pitäisi itsekin opetella muistamaan, että urheilullinen vartalo ei todellakaan tarkoita samaa kuin ”rasvaton”, ja ulkonäkö sekä treenaaminen eivät ole (tai ainakaan ei pitäisi olla) kaikista merkittävin asia elämässä.
    Nyt menee aivan ohi aiheen, mutta halusin tulla sinulta kysymään, että osaisitko suositella jotain laadukasta EAA:ta. Ensi viikosta alkaen pitäisi nimittäin alkaa käymään salilla heti aamusta ennen aamupalan syömistä, koska myöhemmin ei enää pääsekään. Ja osaatko kertoa miten paljon ennen treeniä aminohapot kannattaisi nauttia? Ja kuinka suuri määrä kerralla? Kiitos paljon jos pystyt jotain vastaamaan. 🙂
    Ja vielä vähän ohi aiheen, heh. Eli noudatatko muutes jotain määrää, jonka voit syödä sokeria päivässä? Vai katsotko yleensä vaan, ettei sitä joka päivä tule hirveitä määriä syötyä? 😀
    Ehkä hieman outo kysymys, mutta jotenkin se sokeri vaan yhä tuntuu niin ”pelottavalta”, että mitä jos sitä tuleekin ihan liikaa.. Vaikka ei toki näin lihasta kasvattaessa ja rennompaa suhtaumista syömiseen hakiessa sitä ehkä kannattaisikaan näin ylianalysoida..
    Kiitos Piia aivan mahtavasta blogista! Tuot aina niin paljon iloa mun päiviini! Ja tsemppiä viimehetken hääjärjestelyihin! <3

    • Piia Pajunen

      Ennen treeniä hörpittävät aminohapot voi olla hyvä huitaista noin 30-45 minuuttia ennen treeniä naamariin, mutta itselläni aamuisin se on joskus äkkilähdöillä sängystä jäänyt sinne 15 minuuttiinkin. Kokonaiskuvan kannalta tämä ei siis ole niin nöpönuukaa. Itse olen EAA:n tilanta käyttänyt aina FASTin Intraa (15-20g), jossa on EAA:ta, suoloja sekä muita treenitehoja ylläpitäviä aminohappoja. Vesimeloni on myös makuna sopivan raikas ja helppo, ja uppoaa huiviin omaan makuaistiini sopivasti ja helposti.
      https://store.fast.fi/workout-intra-500-g
      Muutenkin aminohappovalmisteissa pakkauksissa löytyy hyvät ohjeistukset kerta-annoksiin. Jos kuitenkin meinaat salitreenin tehdä heti aamusta ”tyhjään vatsaan”, niin suosittelisin nappaamaan alle esimerkiksi ainakin banaanin ja herasheikin, jotta puhtia treenissä riittää, tai vähintäänkin huolehtimaan siitä, että päivän aikana syöty hiilarimäärä on muutenkin oikeasti riittävä, ettei aamulla ole kroppa ihan ”tyhjänä ja latautumaton”.
      Sokerin osilta vain itse pyrin pääosin normaalissa syömisessäni pitämään sokerit kohtuudessa, eli en niitä sen enempää valvo. Sokerilimuja, mehuja, karkkeja tai sokerikiisseleitä tms. ei yleensä tule mussutettua eikä sokeria tule lisättyä ruokiin, niin sillä pysyy homma jo ihan tarpeeksi aisoissa. Jäätelöä voi mennä vaikka viikollakin, eikä muutama gramma sokeria muroannoksessa tieltä ole tähänkään mennessä kaatanut. Juomat ja mehukeitot vedän aina lighteinä, mutta muuten ei ole mitään nollalinjaa erityisemmin. 🙂
      Ja kiitos sulle vielä aivan ihanasta palautteesta! Pus! <3

  3. Laura

    Jessica Howardin varpaat!!! Apua!! 😀

    • Piia Pajunen

      Jep! 😀 Siinä on jalkaterät aika kovilla, mutta kuuluu kyseisen kilpaurheilulajin maailmaan. 😉

  4. Sipsi

    Huomasin yhden yhtäläisyyden kaikkien välillä; pienet rinnat! 😀 Mutta jos se on urheilullisuuden merkki niin sit oon jo pitkällä 😉 Ei vaan, hauska postaus!

    • Piia Pajunen

      Siis todella osuva havainto! Niinpäs muuten onkin! Ja hahaha, mullakin on tällä mittarilla sporttisuus huipussaan! 😀

  5. Kirahvi

    Höh toivottavasti en näytä noin jättiläiseltä 178cm pitkänä 🙁

    • Piia Pajunen

      No vastaavasti voisin sanoa, että kyllähän mäkin 156 senttisenä näytän aika kääpiöltä, enkä ole edes lähelläkään samoissa luvuissa painon osilta näiden saman mittaisten esimerkkien kanssa. 😉
      T. Tanakka kääpiö 😀

  6. Emmi

    Moi! Todella hyvä postaus ja itselle hyvinkin ajankohtainen. Pitäisi muistaa olla armollisempi itseään ja omaa kroppaansa kohtaan sekä muistaa että se rasva myös kuuluu kroppaan. Sitä monesti havittelee aina vain rasvattomampaa kehoa, kun pitäisi muistaa olla ylpeä siitä mitä on jo saavuttanut 🙂

    • Piia Pajunen

      Näinhän se menee! Rasva naiskehossa on oikeasti aika olennainen asia jo ihan terveyden kannalta, vaikka tässä onkin myös geneettistä vaihtelua. Kyllä hyvässä kunnossa ja upea treenattu kroppa voi olla, vaikka sieltä varresta löytyisikin sitä rasvaa. 🙂

  7. ninna

    Ihanan armollinen uuden vuoden postaus näin ”dietti/kehonmuokkaus” sesongin huippukautena(tosin omalla salilla vakioporukka ja aamuisin jopa tyhjää tänäänkin yksin kl7-9)minun ei tarvitse näyttää muulta kun itseltäni. olen jo hyväksynyt sen ettei oma ruumiinrakenteeni ole se lihaksikkain eikä lihasta tartu samalla lailla kun vaikka eva wahlströmille. olen enemmän ”kiira korpi” vartaloinen. En rusketu kesällä ja olen sen hyväksynyt. Tietysti harmittaa mutta minkäs sille voi. Lohdutti viimeinen Haetaan kehitystä ja nautitaan syntyvistä tuloksista sekä pystyväisyyden tunteesta. Siinä on se juttu. Mietin sen jälkeen mitä kaikkea keho voi tehdä sen sijaan kun näyttää. Minulla on notkeuteni ja tasapaino ehkä sekin jotain vaikken ennätyksiä penkistä nosta. Noista kuvista olen ensimmäisen kuvan keskimmäinen. Ihana kun ”sallit” kaikki nuo naiset kauniina ja hehän hehkuvat energiaa.

    • Piia Pajunen

      Notkeus ja tasapaino on todellakin kultaa, ja niille ehdoton peukku! Urheilussa ja treenaamisessa on pohjimmiltaan juurikin kyse siitä, että kehitetään tuloksia ja ominaisuuksia, eli nimenomaan se pystyvyyden tunne joko monipuolisesti tai omalla erikoistumisalueella on ehdottomasti kovimmista kovinta! 😉

  8. Lotta

    Moikka!
    Pakko kyllä nostaa hattua ihan mielettömän hyvästä tekstistä! 🙂 Nykypäivänä ulkonäkö on niin pinnalla, joten ihanaa, että joku puhuu tästä asiasta näin normaalisti! Tai tuntuu nykyään, että monelle tuntuu se normaali ja hyvä kunto merkkaavan just sitä langanlaihaa ja kireetä kroppaa ja eihän se niin ole! Itekkin välillä tulee aateltua että voi kun nyt tossa mahassa on vähän makkaraa ja reidessä selluliittia mutta sitten nopeesti aina järkiintyy siihen että normaaliahan se! 🙂 Eipä ne vatsapalikat itelläkään erotu mutta silti koen omaavani just eikä melkein urheilullisen kropan. Tän toivottavasti nuoret ja muutkin ymmärtäisi 🙂

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle Lotta!! 🙂 Normaali vartalo ja etenkin tuo treenattu vartalo tuntuu menneen monilta ajatuksissa ihan nurin kurin, ja ihmeelliset päähänpinttymät ajavat aivan liian monet tekemään typeriä ratkaisuita ja kärsimään huonosta olosta sekä henkisesti että fyysisesti. Jotenkin toivoisin enemmän sitä realistisuutta ja epämediaseksikästä kokonaisvaltaisuutta, ja vähemmän sitä pakkomielteistä makkaranpuristelua ja itsensä parjaamista. Itseään saa ja kannattaakin kehittää, mutta pohja siellä kupolissa pitäisi olla myös kunnossa tai vähintäänkin kehityksen kohteena (eikä pelkkä kroppa). 🙂

  9. R

    Mua valaisi suuresti se, kun tajusin fysioterapeutin saarnan myötä, että terveen naisen kropassa on rasvaa VÄHINTÄÄN 10 kg (>20% kehonpainosta, tätä määrää voikin eri painoilla laskeskella) ja mielellään enemmänkin. Ellei sitten ole kovin lyhyt tai kilpaurheilija. Monissa motivaatiokuvissa on sekä kapoiset reidet että rasvaton maha, ja tämä tilannehan itse asiassa ei ole terveellinen, koska kyllä tuo 10+ kg rasvaa täytyisi jossain sijaita, eli jonnekin niitä makkaroita hiukkasen muodostuu. Naishormonithan muodostuvat rasvakudoksessa. Fitnessammattilaisille pieni rasvaprosentti on tärkeä, mutta miksi kenenkään normaalielämää elävän naisen kannattaisi ennen vaihdevuosiaikojaan kiusata itseään nopeammalla ryppyyntymisellä, seksihalujen vähenemisellä ja kaikella muulla, mitä hormonitoiminnan säästöliekistä seuraa?

    • Piia Pajunen

      Siis kyllähän naisessa oikeasti kuuluu ihan luontaisesti olla rasvaa, ja tietenkin geneettisesti luonnostaan vähärasvaisempiakin yksilöitä tietty tähän meidän sukupuolemme joukkoon mahtuu. 🙂 Riittävillä rasvavarannoilla on oikeasti todellakin vaikutusta naisen terveydentilaan ja moniin elimistön toimintoihin, ja näin ammattilaisfitnesskisaajanakin täytyy todeta se, että suurin osa kisaajista palautuu kisakausien välissä niihin normaaleihin rasvoihin, koska se on lähes välttämätöntä, jos haluaa pystyä kehittymään ja kilpailemaan jatkossakin. Lisäksi varmaan jokainen kisakunnossa ollut tietää, ettei se pidemmän päälle mitään herkkua ole kärvistellä vähäisissä kehon rasvoissa. 😀

Kommentoi »

Comments are closed