SYÖTKÖ LIIAN VÄHÄN? VALOJA PÄÄLLE NAINEN!
*Sisältää mainoslinkkejä
Mietityttääkö ruuan määrä? Tekisikö ruokaa usein mieli enemmän ja pyöriikö ruoka jatkuvasti mielessä? Sixpäkkejä ja timmejä kehoja jahdataan nykyään niin laput silmillä, että joskus unohtuu, että me kaikki olemme ihan tavallaisia kuolevaisia ja ei meidänkään kupoli ja kroppa ihan oikeasti kestä kaikkea. Kroppa huutaa jo armoa sekä vinttikin oireilee, mutta asiaan ei tahdota kiinnittää huomiota, koska “eyes on the prize” ja sitä rataa. Etenkin suhteellinen energiavaje treenaavilla tai kilpaurheilevilla naisilla on oikeasti yllättävän yleinen ongelma, ja näihin liittyvistä ongelmista saankin jatkuvasti viestejä. Otetaanpa tämä käsittelyyn tänään blogin puolella.
Liian niukka energiansaanti suhteessa kovaan kulutukseen ja treenikuormitukseen voi olla oikeasti haitallista ja vaikuttaa sekä fyysiseen terveyteen että psyykeeseen, ja tämä pitäisi oikeasti ottaa vakavasti. Itse suoritan tällä hetkellä urheiluravitsemuksen perusopintoja Itä-Suomen yliopiston etäopintoina, joissa tämäkin asia on nostettu esille niin aktiivitreenajien kuin kilpaurheilijoidenkin puolelta. Tämän esille tuomisessa vedin oitis pienet hurraa-huudot, koska tämä on asia, joka nykypäivän treenaavien naisten keskuudessa on aivan liian laajalti pahasti pielessä.
Voihan se olla, että lautasella näyttäisi olevan mukava keko “terveellistä” apetta, mutta se, onko tiukka ja optioimoitu ruokavalio ihan oikeasti sulle hyväksi onkin sitten aivan toinen juttu. Näennäisesti terveellinen voi pahimmillaan olla jotain ihan muuta, jos sitä ei ole näennäisestä määrästään tarpeeksi kovaa treenaavan sporttipirkon tai saliminkin tarpeisiin. Liian vähäisen energiansaannin merkit ovat yksilöllisiä, mutta tässä muutamia merkkejä joiden ilmaantuessa hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan.
Syötkö liian vähän? Tässä hälytysmerkkejä:
- Heikentynyt mieliala, ärtyneisyys, masentuneisuus
- Yleisen vireystilan lasku
- Treenitulosten junnaaminen tai laskeminen
- Treeni-innon, treenitehojen ja keskittymiskyvyn lopahtaminen
- Ruuan jatkuva ajatteleminen ja himoitseminen
- Pelko syödä enemmän
- Usein lapasesta lähtevät syömingit
- Pitkittynyt tai toistuva sairastelu
- Toistuvat loukkaantumiset, rasitusvammat tai vatsan ongelmat
- Unihäiriöt (nukahtamisen vaikeus, yöllinen heräily, aamuheräilyt)
- Ahdistus ruuan sisällön tai määrän suhteen
- Kuukautishäiriöt (mm. kuukautisten poisjäänti)
- Muut selittämättömät fyysiset ja mielen oireilut
Tuliko rastia ruutuun yhdessä tai useammassa? Oletko miettinyt, että syötkö oikeasti tarpeeksi yhdistettynä kovaan ja tavoitteelliseen treeniin?
Mikä tähän on sitten syynä?
Toisinaan kyse voi yksinkertaisesti olla siitä, ettei vain ole tottunut syömään tarpeeksi, eikä tiedetä kuinka paljon pitäisi syödä kuormittavan harjoittelun ohessa. Kova treenaaminen usein myös laskee nälän tunteen määrää. Kuitenkin sen verran paljon alkaa olemaan osviittaa myös lihomisen pelosta ja tiukan IG-belfiekelpoisen #fitnessgirl -kropan jahtaamisesta, että nämä ajatusmallien vinoumat on hyvä oikeasti ottaa pohdinnan alle. Turha tässä on lässytellä, koska ongelma on todellinen.
Lisäksi nykyajan vitsauksena ovat myös syyttä suotta liian rajoitetut ruokavaliot, jotka saattavat helposti ajaa liian niukan energiansaannin puolelle. Säännöt, rajoitukset ja joustamattomat ruokatottumukset tuovat usein liian nihkeää energiansaantia suhteessa kulutukseen ja heikentävät oman kehon signaalien tunnistamista. Tällainen ruokavalio mulla nyt on, joten siitä pidetään kiinni, koska näin vain saan unelmieni tulokset. Hmm. Onko näin, vai pitäisikö laittaa valoja vihdoin päälle?
Kova treenaaminen ei vain toimi pitkässä juoksussa, jos löpöä ei ole tarpeeksi. Vaikka näyttäisi, että lautasella on terveellistä ja “puhdasta” ruokaa, niin se ei välttämättä tarkoita, että se olisi sinulle tarpeeksi tai olisi edes ylipäätään terveellistä, jos et saa sitä oikeasti tarpeeksi ja se aiheuttaa sinulle oikeasti fyysisiä ja psyykkisiä oireita (kuten ahdistusta, stressiä, paineita, sosiaalisten tilanteiden pelkoa). Ei se ole hyvinvointia ja terveellistä elämää, jos voit huonosti, vaikka näennäisesti “pitäisit itsestäsi huolta” treenaamalla ja syömällä “terveellisesti”. In my ass. Tällä voi yrittää kusettaa muita ja pissiä jonkin aikaa jopa itseäsi silmään, mutta jossain vaiheessa tällä päädytään vain ojasta allikkoon, ja ongelman maton alle lakaiseminen ei enää auta.
Miten tätä lähteä purkamaan?
Olennaisin toimenpide on, että ruokaa saataisiin koneeseen lisää. Mikäli epäilet saavasi liian vähän rasvaa tai hiilareita (protskusta harvemmin on vähänkään ravinnosta kiinnostuneilla puutetta), niin ensimmäisenä lisää näitä lautasellesi. Varsinkin, jos pelko ruuan lisäämisestä on kova, niin tässä voi edetä rauhallisin askelin, jotta pääkin pysyy mukana. Tässä muutamia hyviä nyrkkisääntöjä ja pohdintoja tilanteen purkamiseen ja ennaltaehkäisyyn:
- Salli itsellesi syöminen kylläiseksi
- Luovu perusteettomista rajoituksista (vähähiilarinen, vähärasvainen, maidoton, viljaton, makrojakaumat)
- Salli itsellesi poikkeaminen. Kaiken ei tarvitse olla optimoitua.
- Jos meinaat sulkea jonkun ruoka-aineen pois, mieti, että onko siihen oikeasti perusteita?
- Jos saisit syödä huomenna niin paljon kuin haluaisit, niin söisitkö enemmän kuin normaalisti?
- Jos kuvittelet elämääsi kymmenen vuoden kuluttua, niin haluaisitko edelleen syödä samalla tavalla jatkuvalla syötöllä?
Myös oman treenipaletin syyniin laittaminen on hyvä yhdistelmä. Onko treenimäärä lähtenyt ihan lapasesta? Treenaatko vain sen takia, että tietty määrä treeniä on saatava viikkoon? Ruuan lisääminen ja fyysisen rasituksen kohtuullistaminen tässä kyljessä usein toimii.
Omissa syksyn valmennuksissa tulikin jo muutama palaute, että neljään treeniin tiputtamalla ja etenkin hiilareiden nostamisella riittävälle tasolle palautuivat pitkään poissa olleet kuukautiset ja kappas kepposta kun lähti kerrankin tulokset salilla ylöspäin ja lihaskin turpoamaan ihan silmissä. Enemmän treeniä ja vähemmän ruokaa ei ole todellakaan aina tehokkain tapa saada “tulosta”, ja usein se meneekin aivan toisin päin.
Treenipaita: TÄÄLTÄ*
Treenitrikoot: TÄÄLTÄ*
Normaalipainoisen ei kannata dieetata
Tässä on myös yksi selitys, miksi en halua lähteä dieettivalmennuksiin omissa nettivalmennuksissani, jotka nimenomaan keskittyvät sinne kehittävän ja oikeasti tuloksekkaan treenaamisen puolelle. Mielestäni raju dieettaaminen ja kova salitreenaaminen (ja päälle isketyt hurjat aerobiset) sotketaan vähän turhankin helposti keskenään, vaikka niillä ei välttämättä tarvitse olla juuri mitään tekemistä keskenään. Fitness-kisaaminen sitten erikseen, mutta sielläkin kisadieettien jälkeen taas syödään ja vähennetään kulutusta, eikä vedetä näitä vuotta ympäri. Prove by Piia-valmennuksissa* keskitytäänkin oikeasti tekemään hommat järjellä, ja syksyllä tehtiinkin hurjia tuloksia salitreenin puolella syömällä riittävästi.
Lisäksi normaalipainoisten naisten ole oikeasti välttämättä mitään järkeä lähteä rajujen dieettien pariin, ja tällä tutkitusti mennään aivan liian usein ojasta allikkoon (jojoilu, syömisen häiriintyminen, aineenvaihdunnan ongelmat, pitkällä juoksulla lopulta suurempi painonnousu), vaikka helppohan tätä on viitata kintaalla, koska “eihän mulle nyt niin käy”. Pitäkäähän siis järki päässä ja itsestänne oikeasti huolta, koska olet yksinkertaisesti liian arvokas itsellesi!
Riittävästi safkaa starttaavaan viikkoon!
LUE MYÖS:
Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte
EDELLINEN JUTTUNI:
Kehittävän treenin määrä? Vatsatreeni? Meitsi vastaa!
♥ MUUALLA: ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram
Mulla tuli facebookkia selatessa vastaan mainos sellaisesta sivusta, kuin keto kickstart ja olihan sitten aaaaivan pakko käydä vilkaisemassa millaista höpönpöppöä siellä ihmisille syötetään. On kuulemma täysin terveellistä elää ketoosilla monta kuukautta putkeen. Yeah right… Ja yksi aivan pölhö argumentti tästäkin dietistä oli se, että “meidän esi-isätkin on pärjänny ilman viljatuotteita”. No niin no, meidän esi-isien keski-ikä taisi olla öbauttiarallaa sen 30-vuotta, joten ei ole kovin validi tämä pointti. Mua oikeesti kauhistuttaa se tosiasia, että tyypit haksahtaa kaikkeen trendihölpötykseen nopeiden tulosten toivossa. Mutta kuka on sitten loppupeleissä vastuuhenkilö, kun aineenvaihdunta sanoo bye bye?!
Tämä mua oikeasti nykyään huolettaa aika paljonkin. Ihmisille kaupataan oikeasti perusteettomasti pikaratkaisuja ja rahaa tahkotaan toisten terveyden kustannuksella ja sekoitetaan lopulta kropan lisäksi myös ihmisten kupolit. Vedotaan tunteisiin ja tuulesta temmattuihin “faktoihin”, oheen markkinoidaan kaikenmaailman hömppäravinteita, normaalipainoisille kaupataan massoittain huikeita timmimimmi-fitnessdieettejä ja “terveellisesti” syömisen mainostetaan olevan riisikakkuja, jauhelihaa ja pari bataattisiivua päivästä toiseen.
Ja joo. Kyllä jengi näillä voi laihtua, mutta millä kustannuksella? Ja miksi myös normaalipainoisten pitäisi aina laihduttaa, ja entä tämän jälkeen? Juuri tänään vastailin eräälle IG:n puolella kyselyyn yhdestä melko kyseenalaisessa maineessa olevalle puhdistus-resetointi-kuurivalmennuksesta (jossa olisi pitänyt ostaa kaikenlaiset lisäravinteet kylkeen) tämän luotettavuutta. Meillä on maksa ja munuaiset puhdistusta varten, eikä meidän aineenvaihduntaa tai soluja voi resetoida mitään nappia painamalla tai litkuja juomalla. Mua oikeasti järkyttää, mitä ihmisille myydään kaikennäköisten “asiantuntijoiden” toimesta.
Kiitos taas tärkeästä tekstistä! 💟 olin taas jälleen kerran laihdutuskuurilla (ne surullisenkuuluisat viimeiset 5kg normaalipainon sisällä) ja itse asiassa eilen kun jatkuva energiavaje sai mut taas kerran ahmimaan illalla, päätin että nyt riittää, en halua enää olla miinuskaloreilla vaan nyt lisää sitä ruokaa ihan joka päivälle! Jos salilla sais vaihteeks kehitystäkin aikaan… Voin nimiäin valitettavasti rastittaa useamman tämän tekstin listan kohdan. Tänään söinkin pizzaa ja sushia päätökseni kunniaksi ja aion kerrankin nauttia jouluruuista ilman huonoa omaatuntoa. Helppoa ei varmasti ole mut yritetään täysillä! 😀 Ja tämä teksti yhä edelleen vahvisti fiilistä, että tein oikean päätöksen! Miksi sitä onkaan jo vuosia tehnyt itselle turhia sääntöjä ja ruokavalioita kun helpomminkin voisi elää.
Kiitos sulle tästä kommentista! Tässä treenaamisen ja liian alhaisten kalorien kombossa on myös se mua huolettava puoli, että monilta menee osittain ihan harakoille ne oikeasti saavutettavissa olevat tulokset siellä treenin puolella, ja tähän kun lyö kylkeen sen, että kun palautuminen sakkaa, treenitulokset junnaavat ja puhti on poissa, niin kyllä se tuppaa tuhoamaan sen treenimotivaation. Uskoisin vahvasti, että moni nauttisi siitä treenistä huomattavasti enemmän silloin, kun sitä energiaa olisi oikeasti riittävästi ja treeni kulkisi, eikä motivaatio lähtisi takkuamaan aina muutaman viikon kuluttua tästä, kun hommat eivät luista.
Älyttömät propsit sun päätökselle, ja annan sulle tähän motivaatiota myös sillä, että on tutkimusten mukaan liian rajoitetut ruokavaliot yleensä myös pitkällä aikajänteellä nostavat rasvaprosenttia. Itse lopetin kilpaurheilun lopettamisen jälkeen kokonaan ruokavalioiden noudattamisen, ja kappas vain, kun kropan tasaantumisen jälkeen rasvaprosentti on alhaisempi kuin koskaan kisakausien ulkopuolella. Syön nälän mukaan ja pääsääntöisesti fiksuja valintoja tehden ja satunnaiset herkuttelut kuuluvat elämään joustavasti. Syön 4-5 kertaa päivässä sen mukaan, miten nälkä tai sopiva kylläisyys mulle ilmoittaa.
Ei elämää kannata tuhlata siihen, että stressaa syömisestä syyttä suotta. Ja varmasti näistä säännöistä eroon pääseminen ottaa aikansa, ja tälle kannattaa antaa mahdollisuus ja riittävästi aikaa. Hiljaa hyvä tulee! Ihanaa joulunodotusta sinne! <3