Piia Pajunen
Piia Pajunen

OMA SUHTEENI ALKOHOLIIN


Viina. Pämppäys. Soppa. Kuppi. Maisti. Maljakko. Keitto. Tuoppi. Iloliemi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ajattelin tänään syventyä tähän hieman kosteampaan aiheeseen lähinnä oman kokemusmaailmani kautta. Olen availlut sanaista arkkuani omasta tämän hetkisestä ravintofilosofiastani (täällä), ja kommenttiboksiin tupsahtikin erittäin pätevä sekä mieltä (ja kieltä) kutkuttava lisäkysymys. Mikä onkaan suhtautumiseni ja suhteeni alkoholiin?
Otetaan ihan alkuun pieni takaisinheitto kultaisiin nuoruusvuosiin ja teekkarimeininkien alkuvaiheisiin. Tehdään siten rehellisyyden nimissä synninpäästö ja Seiskalööppien tasoinen julkistus. Joskus sitä on tullut juhlittua (ainakin hieman) railakkaammin, ja vähän nuorempana sitä mentiin eikä meinattu. Toisaalta, en kyllä koskaan vetänyt ”keittoa” todellakaan kovin useasti, mutta varsinkin vähän keskenkasvuisena nuorena naisenalkuna sitä tuli mentyä välillä vähän turhan lujaa pedaali pohjassa.
Meitsissä kun yhdistyy kaksi hieman fataalia asiaa. Kaasu pohjassa kaikkeen tyhmään tai ihan järkeväänkin (varsinkin nuorempana) ja se, että pystyn kiskomaan nestettä huomaamatta ihan mielettömiä määriä. Pystyn tyhjentämään 1,5 litran limsapullon ohi mennen yhden salkkarijakson aikana ihan tuosta vain, ja tavanomainen vesihörppy on itselleni puolen litran tuoppi. True story. Miettikääpäs sitä, kun eteen iskee eteen vähän hyvänmakuiseksi naamioitua ilolientä. Noh, ei tästä sen enempää, ja huvittavia muistoja toki on näistä jäänyt. Toki facepalmia on saanyt myös iskeä sitäkin enemmän.
Toisaalta baareissa en ole koskaan tykännyt käydä, enkä festareilla en ole koskaan käynyt rellestämässä (en edes selvin päin). En viihdy juuri yhtään ihmismassoissa oli promilleja veressä sitten pyöreä 0 tai hieman enemmän. Kirsikaksi kakun päälle kun iskee sen, että korvan vieressä jytisee basso kuin viimeistä päivää, ja joudut huutamaan 30 senttimetrin päässä olevalle kaverillesi toistamiseen asiasi, jotta tämä kuulisi edes puolet siitä, niin multa menee käpy. Haluan pystyä kommunikoimaan. Kaikki baarireissuni voi siis laskea todennäköisesti omilla sormillani ilman, että varpaita tarvitsee ottaa avuksi. Kotibileet, lukiokekkerit ja teekkaribileet ovat olleet ehdottomasti aina enemmän mun juttu. Sopivan kokoiset ja tiiviit, joissa meno on leppoisaa, eikä tarvitse istua nätistä jalat ristissä hame päällä.
suhteeni alkoholiin
Kun vaihdoin yksilöurheiluun, niin päätin, että nyt loppuu turha hömpöttely. Vaihdoin teekkaribileissä oluen energiajuomiin sekä kokikseen ja painelin menemään kuin viimeistä päivää yhdistäen korkealle asettamani urheilulliset tavoitteet ja hauskanpidon hyvien tyyppien kanssa. Huvittavinta tässä oli, ettei kukaan ikinä uskonut, että olin edes selvin päin. Intouduin sen verran hyvin meininkiin mukaan, ja päätön meno tarttui aika tehokkaasti. En siis saanut yhden yhtäkään kuittailua siitä, etten ryypännyt, enkä kokenut, että olisin jäänyt mitenkään ulkopuoliseksi juomapolitiikkani takia.
Silloin tällöin edelleen saatoin juoda yhden oluen, mutta ikinä treenipäivien päätteeksi en halunnut. En ollut tehnyt tästä mitään rikkumatonta sääntöä itselleni, mutta tämä ei vain kuulunut ideologiaani. Koko ajan kuitenkin pidin itselläni kortin avoinna, että jos tekisi mieli rellestää, niin sen voisin itselleni sallia. Eipä tullut sellaista päivää tällöin vastaan. Paitsi 2013 toteutettiin kyllä frendin kanssa tehty lupaus pelata kerran teekkarivuosien aikana Herwantapeliä (vain teekkarijutut). Kukaan ei tällöin enää uskonut, että olisin juuri vetänyt kasan shotteja, siideriä ja saunalämmintä sakkopilsneriä pelin tiimellyksessä. ”Tollanenhan sä oot aina”. Homma siis kääntyi toisin päin, hah!
Nyt kun kilpaurheilut on paukuteltu osaltani pakettiin, ja himourheilen lähinnä omaksi ilokseni nautiskellen elämästä täysin rintalihaksin, niin alkoholia on mennyt satunnaisesti hieman aiempaa enemmän. Toki tämä on hämmentävän suhteellinen käsitys. Räkäkänniä enkä kunnon tuubaa ole vieläkään vetänyt, sillä muutaman juoman jälkeen alkaa usein tulla stoppi. Se fiilis, kun huone alkaa pyöriä kupolin ympärillä, tai kun lasku iske päälle, on ihan todella perseestä. En silti lähde jeesustelemaan, ja juhlahumussa tykkään kyllä nauttia juoman jos toisenkin, jos fiilis on kohdillaan. Haluan silti pystyä hallitsemaan itseni ja olemaan ihmisiksi.
Jotkut tykkäävät nautiskella hyvästä viinistä, mutta etenkään se punainen ei ole yhtään mun juttu. Hyh. Valkkari menee, mutta eniten makunystyräni heittelevät volttia hyvästä oluesta. Rakastan olutta. Voisin juoda sitä vaikka joka ilta, mutten tosiaan juo. Makeaa ei todellakaan kannata vetää mahan täydeltä, ja oma ideologiani ei anna sijaa liian tiheälle nautiskelulle, vaikka ”mentäisiin vain sen maun takii” ja yhdellä annoksella. Olut on siis mun herkku, jota tykkään nautiskella sivistyneesti.

Mekko: TÄÄLTÄ*

Ja kyllä. Olen myös päässyt todistamaan alkoholin nurjat puolet omin silmin, enkä usko, että olen todellakaan ainoa täällä Suomen rajojen sisäpuolella (saati muualla päin maailmaa). Alkoholia en toisaalta voi suositella kenellekään, mutta hyvän maun rajoissa se on musta ihan jees. En siis tuomitse enkä kannusta, ja oma suhteeni alkoholiin onkin lähinnä neutraali.
Tai noh. Yhden asian kyllä tuomitsen. Kenenkään lapsen ei tulisi joutua sietämään vanhempiensa (tai muun läheisen aikuisen) rypemistä ja törttöilyä humalapäissään (on vissisti eri asia ottaa pari kuin koko keissi). Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta käytäntö osoittaa vahvasti toista. Toki alkoholismi on vakava sairaus, mutta aina ei tarvitsisi olla niinkään pitkällä, että tämän pitäisi tajuta jokaisen sisäistää. Piste.

Nautinnollisia hellekelejä joka kolkkaan!

VILKAISE MYÖS:
Myyttejä ruuasta ja ravinnosta – Totta vai tarua?
& 14 x Miksi miksi miksi?

EDELLINEN JUTTUNI:
Mitä olen aina vihannut ulkonäössäni?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (13)

  1. Hene

    Mielenkiintoinen juttu! Alkuun oli eksynyt useampi kirjoitusvirhe, mutta ei takerruta siihen (:

    • Piia Pajunen

      Kiitos sulle! Ja äh, oikolukuseulani falskaa välillä pahemman kerran, kun rakentaa, fiksaa ja korjailee tekstiä aina niin antamuksella, että omat virheetkin tulee oikaistua suoraksi lukiessaan. 😀

  2. Hertta

    Oon aika lailla samoilla linjoilla, ainoastaan siitä oon eri mieltä että olut olisi hyvää, sen maku/haju kuvottava aina.😅 Mutta makunsa kullakin! Mulla alkaa nyt syksyllä opiskelu niin saa nähdä kuinka paljon tulee ”otettua kuppia”😂 Aion kuitenkin pysyä edes jotenkin kohtuudessa koska treenaaminen on mulle tärkeetä ja darra+sali on ehkä huonoin yhdistelmä ikinä.🙈 Ois muuten kiva jos tekisit taas joskus ruokapäiväkirjaa!

    • Piia Pajunen

      Siis viinan maku on ihan hanurista, ja siitä en tykkää yhtään! Sen sijaan olut, kuiva omena siideri ja skumppa/shampanja osuu makunystytöihini, mutta esimerkiksi lonkero ja perus omenasiideri pistää kylmät väreet. Yh. 😀
      Ja sen verran uskallan sulle vinkata, että fuksivuosi eletään (yleensä) kerran elämässä, ja jos on sellainen fiilis, että silloin siitä haluaisi ottaa vähän enemmän irti (esimerkiksi silloin tällöin juhlimalla) niin ota. Ei ole kaduttanut itseänikään se, että olen juhlinut opiskelijakekkereissä, ja olen iloinen, että olen elänyt tämän elämänvaiheen. On ainakin tullut koettua sekin, ja eipä ole jäänyt siitä mitään hampaankoloon, eikä sen vuoksi tarvitse paikkailla tätä näin myöhemmin kittaamalla. 😀
      Ja tietty kaikkia ei kiinnosta kostea juhlistaminen missään elämän vaiheessa, mutta jokainen meistä on yksilö, ja jos itselle se maistuu satunnaisesti, niin en näe siinä mitään pahaa. 🙂
      PS. Ruokapäiväkirja otettu listoille!

  3. Pee

    Ei kyllä pysty käsittää, miten (muka) fiksut ihmiset pämppää lasten nähden. Vaikka joku mökki viikonloppu perheiden kesken! Miksi siellä pitää tissutella koko viikonloppu?! Illalla lasten mentyä nukkumaan vielä vetää päälle kunnon tumut! Oksettavaa. Kyl ne mukulat sen kuulee ja huomaa, kun aikuisten käytös muuttuu. Mitä jos sattuisi jotain?! Eikä paikalla oo yhtään selväpäistä aikuista?! Niin vastuutonta ja ällöttävä. Aikuisten mökkireissut on sit ihan eri juttu, mut mun mielestä lasten kanssa reissatessa se yks kaks saunajuomaa tai lasi viiniä (ihmisen koosta ja humaltumiskynnyksestä riippuen) on ok, mut siinä se. Kännissä ei olla ja kyky huolehtia jälkikasvunsa pitää säilyä!
    Sitä juomista voi kutsua vaikka siman vetämiseksi! ”Nyt sitä märkää” eli vedetään simaa! 😀 Rakkaalla lapsella on monta nimeä?! Onhan se kohtuuden rajoissa hauska humaltumiskynnyksestä joskus, mut aikuisten kesken. Jälkiseuraamukset eli darra ja tukkoinen olo puoli viikkoa sen jälkeen ja liskojen yöt – ei oo kiva!
    Ps. Täällä samanlainen litramaha. Vesi juodaan tuopista! 😀

    • Pee

      Siis humaltua joskus.. on ihan hauskaa! Paino sanalla joskus. Ei märkää jaksais vetää joka pe-la-su. Huh.

    • Pee

      Mut woot?! Keikoilla ja festareilla on ihana käydä kuuntelemassa hyvää musaa ja joraamassa! Turha edes yrittää huutaa kaverin korvaan. 😀 Pari selfietå kaverin kanssa riittää muistoksi ”me jaettiin tää kokemus”. 🙂 Siinä kumminki keskitytään joraamaan live musasta nauttien! 😉

    • Piia Pajunen

      Siis tämä! Esimerkiksi se mökkiviikonloppu (ja juhlapyhät) on tuikitärkeä sille lapsellekin, ja eivät he voi valita omien vanhempiensa juomatottumuksia. Ja vanhemman käytös muuttuu oikeasti monesti aika rajustikin kännissä, ja se ei todellakaan ole miellyttävää tai turvallisen tuntuista sille lapselle. Pari lasia viiniä on todellakin aivan jees, mutta tuhannen tuiteriin asti vetäminen mukuloiden katsellessa touhua ei saa yhtään sympatiaani ja herättää lähinnä vihaa.

  4. Katri

    Mites noin niinkun kehityksen kannalta? Itse tykkään hyvästä viinistä hyvän ruoan kera, enkä tarkota pullo tolkulla humaltumismielessä van ruoan kanssa lasi, kaksi. Reissussa taas näki välimeren kulttuurin ja sielä tosiaan lounaalla työpäivän aikanakin ihmiset juovat ruokajuomana viiniä. Itse en ole huomannut negatiivisia vaikutuksia kroppaan/kuntoon silloin tällöin nautituilla viinilasillisilla. Baarikeikat onkin sitten toinen juttu, niitä ei enää jaksa krapula taitaa vaan pahentua iän myötä😆

    • Piia Pajunen

      No eihän se pämppääminen kovin suotuisaa urheilullisille tavoitteille ole, mutta en usko, että säädyllinen alkoholi annos silloin tällöin tai yksi/kaksi bailuiltaa vuodessa kaataa tavoitteita. Toki tähän asiaan en ole liikaa perehtynyt, mutta ajattelen aina asiaa kokonaiskuvan kannalta. Jos yksi olut kesäterdellä viikossa tai perjantaiviini ystävien kanssa tuo oikeasti sinulle enemmän hyvää mieltä elämään, niin en usko, että tällä kovin huonoa voi tehdä. Jos treeni kulkee ja elämä hymyilee, niin homman pitäisi olla todellakin kunnossa. Toki minusta alkoholi ei kuulu sen suuremmin urheilijalle, mutta ihmisiä ovat hekin, ja jos järki ja kohtuus pysyy kunnossa, niin ei se ole kenenkään muun asia, jos tulosta silti tulee.
      Ja niin tiedän ton krapulan. Muistan kun ostettiin meidän asunto, ja join sen kunniaksi kolme lasia shampanjaa (ei viittinyt kallista ja hyvää juomaa viemäriin kaataa), niin seuraavana aamuna mietin, että mikäs tässä olossa on tuttua. Tajusin, että krapulahan se siinä! 😀 Vanhuus ei tule yksin ja alkoholitoleranssi kyllä ainakin itselläni on heikko. 😀

  5. Piia Pajunen

    No eihän se pämppääminen kovin suotuisaa urheilullisille tavoitteille ole, mutta en usko, että säädyllinen alkoholi annos silloin tällöin tai yksi/kaksi bailuiltaa vuodessa kaataa tavoitteita. Toki tähän asiaan en ole liikaa perehtynyt, mutta ajattelen aina asiaa kokonaiskuvan kannalta. Jos yksi olut kesäterdellä viikossa tai perjantaiviini ystävien kanssa tuo oikeasti sinulle enemmän hyvää mieltä elämään, niin en usko, että tällä kovin huonoa voi tehdä. Jos treeni kulkee ja elämä hymyilee, niin homman pitäisi olla todellakin kunnossa. Toki minusta alkoholi ei kuulu sen suuremmin urheilijalle, mutta ihmisiä ovat hekin, ja jos järki ja kohtuus pysyy kunnossa, niin ei se ole kenenkään muun asia, jos tulosta silti tulee.
    Ja niin tiedän ton krapulan. Muistan kun ostettiin meidän asunto, ja join sen kunniaksi kolme lasia shampanjaa (ei viittinyt kallista ja hyvää juomaa viemäriin kaataa), niin seuraavana aamuna mietin, että mikäs tässä olossa on tuttua. Tajusin, että krapulahan se siinä! 😀 Vanhuus ei tule yksin ja alkoholitoleranssi kyllä ainakin itselläni on heikko. 😀

  6. Hertta

    Joo viina on kyllä aika hirveen makusta siitä oon yhtä mieltä! Ja joo näin ajattelen itsekin, kunhan nyt ei täysin lähde lapasesta 😄 Mutta todellakin fuksivuosi eletään vain kerran ja pitäähän siitä nyt ottaa kaikki irti!

  7. Jenya

    Mikä on sun milestä maistuvin olut? Mun lemppari on Fullersin Esb 🙂 En itekkään ymmärrä yletöntä ryyppäämistä, mutta hieman kaduttaa ettei fuksivuonna tullu lähettyä oikeen mihinkään. Vanhempana on hieman vaikeempi koittaa saada kiinni kun edelleenkään soppa ei ylettömästi maistu. Harmittelen ettei meillä Suomessa ole keskieuroopan malliin lounge- kulttuuria.

Kommentoi »

Comments are closed