SE MAAGINEN VAAKALUKEMA – F*CK IT

”Mun tavoitteena olisi, että mun painolukema alkaisi vitosella.”

”Tähtään siihen, että painaisin taas 65 kiloa, kuten painoin vielä viisi vuotta sitten”

”Pitäisi mahtua taas 36:n housuihin”

Vaakalukema. Niinkin merkityksettömän asian kuin painolukeman tuijottamisella keskitytään aivan vääriin asioihin, ja vääristetään kuvaa omasta itsestä ja omasta tämän hetkisestä elämänmenosta. Vaakalukema on vain dataa. Datan väärintulkitseminen on taas yksi eniten vihkoon vievistä asioista, mutta sitä tehdään ja aivan laittoman paljon varsinkin, kun puhutaan henkilövaa’an tuottamasta datasta.

Monet naiset käyttävät jatkuvasti aivan järjettömästi henkisiä resurssejaan tuijottaen digitaalinäytön lukemaa ja jahdatakseen jotain maagista numeroa, jolloin voisi vihdoin kokea itsensä kelvolliseksi ja hyväksi. Numeroa. Hemmetti numeroa.

Sen eteen nipistetään ruuasta, tehdään kieltolistoja ruuista, ostetaan trendikkäitä pikadieettejä ja huuhaa-rasvanpolttajia, jyystetään vastahakoisesti lenkkitossua (vaikka mieluummin olisi kavereiden kanssa terassilla tai joogaamassa) ja ennen kaikkea soimataan itseään toistuvasti siitä, että on päästänyt itsensä ”lipsumaan” ja taaskaan en jaksanut viedä hommaa loppuun asti. Olen epäonnistunut, koska en ole tavoitelukemassa. Siinä numerossa. Helkutin numerossa.

Esimerkkejä elävästä elämästä

Otetaanpa tarkasteluun tällainen äärimmäisen yleinen skenaario. Heräät aamulla ihan seesteisesenä ja hyvillä fiiliksillä. Vilkaiset itseäsi nopeasti ohimennen peilistä. Näytän aika hyvältä tänään. Sitten astut tomerana henkilövaa’an päälle, ja…

  • A) Vaakalukema näyttää 500g aiempaa vähemmän. Palaat peilin eteen hymyissä suin. Ai vitsi miten hyvältä näytänkään tänään!
  • B) Vaakalukema näyttää 1,5 kiloa enemmän kuin olit olettanut. Katsot itseäsi peiliin, ja sormesi tarttuvat pihtiotteella puristelemaan makkaroitasi. Mietit välittömästi kuinka kamalalta näytät, ja hyi että miten turvonnut ja löysä olo sitä onkaan, ja kuinka tälle pitäisi tehdä jotain. Hyi helekutti, olen plösö!

Tuttua? Ja ainut muutos tässä lopputulemassa on vaa’an näyttämä lukema, joka pystyi muuttamaan tilanteen silmän räpäyksessä. Sitä ennen kaikki oli ihan mukiin menevillä uomilla, ja olit ihan fine ulkokuoresi kanssa, mutta nyt on helvetti ja itseinho irti.

Itse olen päässyt todistamaan tilanteen B ihan elävässä elämässä, ja kysyinkin henkilöltä itseltään, että mitkä olisivat olleet fiilikset, jos ulkomuoto olisi ollut joka tapauksessa tuo sama, ja jos vaaka olisikin näyttänyt sen verran, mitä olisit ”toivonut” tai ”olettanut”. Vastaukseksi sain hieman nolosti tämän itsensä myöntämänä, että sitten olisin ollut ihan tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni. Sen jälkeen täysi hiljentyminen, koska ajatuskierouma iskostui lujaa henkilön itsensä tajuntaan.

Kuvittelepa tällainen toisenlainen skenaario. Näet pitkästä aikaa ystävääsi kahvitteluiden merkeissä. Ovi kello soi, ja hän pamahtaa ovesta sisään. Mietit, että va-va-voom! Näyttääpä ystäväsi tänään jotenkin sairaan hyvältä, ja huulilla oleva huulipuna näyttää todella kauniilta tämän kasvoilla! Tokaiset tämän hänelle, ja ainut, mitä hänen suustaan tulee on, että joo mutta olen lihonut, ja digitaalivaaka heitti tänään yli kilon suuremman lukeman kuin normaalisti. Näytän siis ihan paskalta ja löysältä valaalta. Joo. Tota ookoo.

Ystävä näkee vain vaakalukeman, ja sitä myötä silmiä sumentaneen itseihnon. Sinä näet upean kokonaisuuden ilman mieltä horjuttavia epäolennaisia numeroita. Kuitenkin sinunkin silmäsi sumenevat, koska yhtäkkiä kasvoillesi ryöpsähtää vain se itseinho ja tyytymättömyys häntä itseään kohtaan. Kaikki meni molemmilla siihen asti hyvin, ennen kuin tuli esille henkilövaa’an tuottama data. Siis just se numero.

Mitä painolukema oikeasti kertoo?

Otetaan vielä yksi skenaario. Sinulle pistetään eteen pelkkä painoluku 66kg. Tämän pohjalta sinun pitäisi kuvailla henkilöä, jota et tunne. Mitä voit kertoa tämän:

  • ruumiinrakeenteesta?
  • ulkonäöstä?
  • harrastuksista?
  • elämäntyylistä?
  • koetusta minäkuvasta?
  • hyvinvoinnin tilasta?
  • koetusta onnellisuudesta?
  • ihmissuhtteista ja perheestä?

Niinpä. Et juuri mitään. Ethän edes tiennyt oliko henkilö mies vain nainen. Tuohon yhteen speksiin mahtuu miljardi erilaista tarinaa, elämänvaihetta ja henkilöä. Mitä sun vaakalukeman muutos merkitsisi sun kohdalla näille tekijöille? Niinkun oikeasti. Mietipä näitä kohtia uudestaan, jos heräisitkin jonain aamuna yhtäkkiä siinä maagisessa tavoitepainossasi. Jep. Sitä minäkin.

Vaakalukema ja ajatusharha

Vaakalukemassa piilee myös psykologinen ajatusharha, joka saa meidät helposti horjahtamaan järjen ja logiikan polulta. Jos me ihmisenä olemme oppineet ajatusmallin, että A→B, niin helposti erehdymme olettamaan, että B→A. Eli jos olemme ajatelleet (näin kärjistetysti), että ylipainoisilla (A) vaakalukema on isompi (B), niin jos itsellä vaakalukema on isompi, niin olemme ylipainoisia. Tai, jos olemme oppinut jenkkilässä tarjoamien tosi-TV:n kautta yhdistämään ylipainoisten syövän roskaruokaa (edelleen kärjistetysti, mutta näin ihmisen aivot toimivat, don’t blame it on me!), niin jos minä syön perjantaina roskaruokaa, niin heti on fiilis, että nyt minä olen plösö ja lihava.

Oma henkilökohtainen ajatusharhani perustuukin siihen, että olen yhdistänyt jo keskenkasvuisena pikkulikkana, että enemmän painoa tarkoittaa vahvempaa ja siten parempaa urheilijaa. Siksi musta on ollut aina hienoa, jos painoa on tullut lisää, koska se on merkinnyt minulle kehittymistä urheilijana. Huolimatta siitä, onko se pitänyt paikkansa, mutta oli ainakin helppo (ja kivaa) ajatella näin, hah! En valita, koska paino on ollut mulle aina todella neutraali ja ”helppo” asia käsittää. Tästä myös kiitän nuoruusvuosien valmennusta, jossa painosta ei tehty numeroa, ja jos siitä joskus satuttiin puhumaan, niin sitä pidettiin aina hyvänä juttuna, jos se nousi urheilevalla nuorella.

Paino on vain dataa

Ei sen enempää. Ei sen vähempää. Se on luku. Ei ihmisarvon, onnellisuuden, itsevarmuuden tai hyvinvoinnin mittari. Paino muovautuu elämän eri vaiheissa, ja se kuuluu elämään.

Eihän me voida millään olettaa (mutta silti väkisin tätä vängätään), että vaakalukema pysyisi meillä staattisena päivästä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. On painoon vaikuttavia kuukautisia, stressiä, huonoja unia, rankkoja ihmissuhdekriisejä, sairasteluita, perheenlisäyksiä, kilpaurheiluvuosia, työkeskeisiä ajanjaksoja, juoksuharrastusinnostuksia, villejä bilekausia, lihaskasvulla marinoituja salikärpäsen puremia, rauhallisia ja tasaisia elämänjaksoja ja vaikka mitä. Päivät ja vuodet kuluu. Me muovaannumme siinä mukana. Sinä olet silti aina sinä.

Paino ei ihan totta ole staattinen asia. Siihen voivat vaikuttavat suoraan ja välillisesti mm. henkinen kuormitus ja stressi, fyysinen rasitus (urheilu, raskas työ tms), kuukautiskierto, sen hetkinen ravitsemuksen tila, syötyjen hiilareiden määrä, huonot yöunet, vatsan toiminta, lämpötila, altistuminen auringolle, terveyden tila, lääkitys ja monet muut.

Jos olet unohtanut hiilarit pariksi päivää, niin kyllä sieltä koneistosta voi kummasti kadota siihen sitoutunutta nestettä (harmillisesti se lähtee myös sieltä lihasten glykokeenivarastoista, jota keho pystyy käyttämään urheilussa nopeana energianlähteenä). Jos käyt tukkoisen vatsan jälkeen vihdoin kunnolla pöntöllä, niin johan kevenee. Välillä myöskään kaikkea ei pysty selittäämään, eikä hei tarvitsekaan. Mitä me sillä numerolla oikeasti mitään tehdään?

vaakalukema

ICIW-trikoot: TÄÄLTÄ*
ICIW-paita: TÄÄLTÄ*

Monesta tuntuu epämukavalta tuoda esille oma painolukema, eikä sitä tarvitsekaan kaikille toitottaa. Kuitenkin niin kauan, kun siihen liitetään äärimmäistä häpeää ja sitä pidetään tabuna, niin se myös pysyy hävettävänä ja mystisenä asiana. Mulle itselleni paino on neutraali asia. Olen täysi-ikäisyyden saavutettuani painanut alimmillaan 50 kiloa ja korkeimmillaan hiukkasen vajaa 65 kiloa. Mitä sitten?

Nyt painan vähän yli 60kg. Ja vielä parikymppisenä luulin, etten ikinä tulisi painamaan niin paljoa tällä 156cm ruholla. Niin vain kävi elämä, urheilu ja raskaammat raudat. Ja ai että on siistiä, ettei tarvitse olla sidottuna mihinkään numeromäärään, vaan saa elää. Ja kyllä. Aika monet farkut ja takit on käyneet pieniksi. Jos sulla farkunnappi kiristää, niin myy vanhat kirpparilla, ja osta uudet. Niin hemmetin helppoa se on.

Itseään arvostavaa viikkoa joka kypärään!

TSEKKAA MYÖS:
Kehonmuokkaus – Järki käteen ja urpoilu veks

EDELLINEN JUTTUNI:
My Week – Mitä mun viikkoon kuului?

♥  MUUALLA:  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram

Kommentit (19)
  1. Oot niin huippu!
    Olin tuossa keväällä 3kk yksilövalmennuksessa koska halusin oppia syömään riittävästi treenejä tukevasti. Paino on noussut sen aloittamisen jälkeen 4kg. Hiilaria lisättiin reippaasti ja johan on paukkunut treenit sen jälkeen. Ja fiilis NIIN hyvä! Voimatasot nousee ja eipä oo senttejä kuitenkaan kertynyt 😉
    Syön nykyään lepopäivinä enemmän kuin treenipäivinä ennen valmennusta.. 😀
    Välillä sitä painoa on kiva katsella mielenkiinnosta, mutta tosiaankin, mitä väliä! Mielummin syön paljon ja treenaan kovaa, kun jahtaan jotakin lukemaa. Itselläkin paino täysi-ikäisyydestä (nyt 25v) noussut n.13-14kg, laihaläskistä on aika hyvät lihakset kerätty vuosien varrella.
    Nää painoon ja myöskin hiilareihin liittyvät tekstit on sellaisia, jotka jokaisen pitäis oivaltaa! Ihanaa kesää 😍

    1. piiapajunen
      5.6.2019, 16:58

      Siis musiikkia mun korville! Kyllä se riittävä syöminen vaan on parasta koskaan, ja sillä kulkee treeni ja pysyy hyvinvointi niin henkisesti kuin fyysisestikin kunnossa. Sitä mä oonkin yrittänyt aina toitottaa, että jos vain jengi söisi riittävästi ja unohtaisi edes hetkeksi ne itselle luodut painolukemasäännöt, niin johan alkaisi jotain tapahtuakin. Se näännyttäminen ja väkisin tiettyyn painolukemaan epätoivoisilla yrityksillä pyrkien vain usein pistää koko homman jumiin ja ihan päätä myöten.

      Kiitos sulle ihanasta palautteesta ja kommentista. Ihanaa kesää myös sinne!

  2. Kiitos tästä(kin) postauksesta! Mullahan on käynyt niin, että työllä, tuskalla ja hiellä, kärsivällisyydellä ja määrätietoisuudella ja koko elämän remppaamisella pudotetut 18kg on tulleet kaikki takaisin masennuksen, sitä seuranneen liikkumattomuuden ja kruununa lääkityksen myötä. Olo on ajoittain hirveä, mutta pikkuhiljaa on vain täytynyt hyväksyä tilanne, koska lääkitystä ei voi lopettaa ettei pää leviä ja lääkityksen aiheuttama lisääntynyt ruokahalu on osoittautunut infernaaliseksi. On ollut pakko kääntää asia niin, että jaksaa iloita jokaisesta päivästä, jolloin on saanut treenattua ja syötyä edes suht fiksusti. Samoin treenistä on täytynyt vain unohtaa kaikki mahdolliset tulos-, ulkonäkö- ja painotavoitteet ja laittaa tavoitteeksi liikkua ja nostaa treenien intensiteettiä ja määrää pikkuhiljaa takaisin omaan normaaliin.

    Tie on pitkä ja kivinen, mutta toisaalta olen onnellinen että mun pitää tämä tallata. Onpahan todellakin tullut opittua ettei onnellisuutta voi ostaa pienellä rasvaprosentilla. 🙂

    1. piiapajunen
      5.6.2019, 17:01

      Tässä onkin oikeasti ollut hyvä, että olet pistänyt asiat tärkeysjärjestykseen. Ensin on saatava henkinen terveys ja hyvinvointi kuntoon, jotta voi riittävästi voimavaroja huolehtia itsestään muuten. Ja ihana kuulla, että liikkumisen olet jaksanut pitää mukana elämässä, ja sehän oikeasti voimaannuttaa huomattavasti ulkonäkötavoitteita enemmän, kun huomaa että pystyy ja voi paremmin. Ihan valtavasti tsemppiä sulle toipumiseen! <3

Kommentointi suljettu.