KUN SÄÄNNÖISTÄ JA RAJOITTEISTA TULI HYVINVOINTIA

Et saa syödä sitä. Sun pitää treenata vähintään viidesti viikossa ja enemmän on plussaa. Sun pitää syödä vain terveellistä ruokaa. Et saa ajatella herkkuja, ja vaalea leipä on kiellettyjen listalla. Vaakalukema ei saa ikinä ylittää tiettyä lukemaa. Sun pitää käydä vähintään kolme kertaa viikossa lenkillä. Et saa syödä lisättyä sokeria. Et saa syödä makeutusaineita. Levätä tai herkkuja voi syödä vain, jos on treenannut tarpeeksi paljon (ja mieluummin vähän ekstraa).
Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä. Kieltolistoja ja jämptejä suoritteita toisensa perään. Ei kuulosta minulta kovin hyvinvoivalta, vaikka periaatteessa terveellinen syöminen ja liikunnallinen aktiivisuushan näitä edustavat. Missä kuitenkin menee raja? Onko se oikeesti hyvinvointia, ettei voida syödä ihan tavallisia tarjolla olevia ruokia? Edes joskus. Tai se, että treenataan väkisin ylirasituksen rajoilla, vain siksi, että niin on kalenteriin merkitty, vaikka kroppa sekä mieli huutaa kurkku suorana hallelujaa, hoosiannaa ja mitä näitä nyt oli. Painetaan treeniä toisen perään, vaikkei edes tee mieli treenata.
“Hyvinvoinnin” varjolla tunnutaan perusteltavan tänä päivänä vaikka ja mitä ihmeellisiä kikkailuja, hurjia rasvanpolttokausia, ruokarajoituksia ja piippuun vetäviä himotreenikuureja. Näillä voi toki yrittää pissiä omaan ja monesti myös muidenkin silmään, mutta kyllä se monesti haiskahtaa läpi ja lujaa. Jossain vaiheessa se homma vielä yleensä kolahtaa omaan nilkkaan ja entistä lujempaa. Missä vaiheessa järkkymättömästä kurinalaisuudesta, sääntölistoista ja oman pään sivuuttamisesta tuli trendikästä ja vielä hyvinvointia?

Monesti tämä so-called hyvinvointi yhdistetään juuri ravintoon ja treeniin. Pyritään pitämään itsestään huolta treenaamalla ja hakemalla kehitystä tällä saralla. Ei kuitenkaan ole olemassa sellaista “fyysistä kehittymistä” tai “terveellistä ruokavaliota”, jossa voitaisiin poissulkea mieli. Jos olet väsynyt, voimaton, kiukkuinen sekä salaa ahdistunut ja stressaantunut, vaikka treenisi ja ravintosi olisi kuinka terveyttä edistävää, niin sori. Ei olla kovin hyvillä raiteilla kokonaiskuvaa ajatellen.
Eikä se jatkuva rasvanpoltto, riuduttaminen ja lihomisen pelko ole hyvinvointia, vaikka safka- ja treenirintamasi näyttäisi päällisin puolin oikein edustavalta. Toisaalta tästä kuuluisasta rasvanpoltosta en kirjoita enempää, sillä tästä jysäytin viime viikolla oman postauksen “Miksi normaalipainoiset dieettaavat eniten?“.
Monesti näillä kaikenmaailman rajoituksilla ja säännöillä pyritään kontrolloimaan jotain tunnetta. Sääntöjen takaa voi löytyä pelko lihomisesta, kunnon huonontumisesta tai ahdistus pysähtymisestä ja itsensä sekä omien ajatustensa kohtaamisesta ilman aktiviteettiä. Kannattaa oikeasti pysähtyä välillä pohtimaan, että miksi näitä sääntöjä itselleen on luonut, ja mikä niitä sääntöjä ajaa noudattamaan. Pelko ja ahdistus voivat olla aika voimakkaita ajureita, ja välillä ihan huomaamatta. Jos pelkäät sitä, mitä tapahtuu, jos rikot sääntöä, niin homma ei ole lähtökohtaisesti kovin kantavalla eikä ainakaan “hyvinvoivalla” pohjalla.
Kun mennään liikaa sääntöjen pohjalta, niin usein kielletään itseltään usein oppiminen ja hämätään omaa havainnointikykyä. Otetaan satunnainen esimerkki. Kun puntarin viisari osoittaa 60,1 entisen viitosella alkavan luvun sijaan, niin hetki sitten niin hyvältä ja sporttiselta näyttänyt vartalo näyttääkin yllättäen ihan vetelältä valkovalaalta. Sääntö tietyllä luvulla alkavasta sopivasta painolukemasta tekee sinusta tilanteessa epäonnistujan, ja samalla blokkaat itseltäsi mahdollisuuden oppia, että tässä voisi olla kyse jostain hyvästä, esimerkiksi kasvaneesta lihasmassasta. Sääntö sumentaa mielen, ja samalla reagoit tähän kuten aina ennenkin oppimatta mitään uutta. Ja hätäpäissään tehdään pikapaikkauksia, syödään vähemmän ja estetään se toivottu lihaspyöreyden kehittyminen ja sen oikean hyvinvoinnin saavuttaminen.

Jos syöt neljä ateriaa viidestä päivän aikana ravintorikkaista ainesosista muodostaen, niin yksi einesvälipala tai vaalea leipä ei sinua sairaaksi tai lihavaksi tee, jos kokonaiskuva on sinulla kunnossa. Mikäli treenaat säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa, niin se on jo oikeasti riittävästi. Ja jos tässä tilanteessa nuppi ja kroppa tuntuu täysin väsähtäneeltä, niin pliis lepää! Se on sitä oikeaa hyvinvointia ja itsensä arvostamista. Ei koko elämä tarvitse mennä 100% tiettyä protokollaa noudattaen, vaan sopiva rentous ja joustaminen ovat oikeasti ihan äärimmäisen kovia juttuja.
Voi kun siitä oikeasta hyvinvoinnista ja perusasioista saataisiin seuraava muoti-ilmiö 110% suorittamisen sijaan. Vielä kun hyvinvointi etenkin nuorten naisten keskuudessa osattaisiin yhdistää muuhunkin kuin kovaan treenaamiseen, vähärasvaiseen kroppaan ja rajoituksia uhkuvaan ruokavalioon. Se pään matkassa pitäminen ja hyvinvoinnin toteutustavan sopivuus oikeasti juuri meille jokaiselle yksilöinä on se homman A ja O. Anna itsellesi mahdollisuus kokeilla sitä oikeaa hyvinvointia edes pienin askelin. Joohan? <3

Oikeasti hyvinvoivaa viikkoa just sulle!

LUE AIHEESEEN LIITTYEN MYÖS:
Miten suunnitella toimiva & tehokas treeniviikko?
& Nainen! Syö jumankekka sitä hiilaria!

EDELLINEN JUTTUNI:
IG Q&A – Lasten nimet? Tosi-TV? Törkykommentit?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram