MITÄ TÄÄ RAVINTOPELLEILY NYKYÄÄN ON?

Mua vähän hämmentää. Ja eikä niin vähääkään. En oikein ymmärrä sitä, että miksi ihmisen, joka haluaa voida hyvin ja nauttia liikkumisesta osana arkea pitäisi syödä lähinnä kanaa, riisiä ja rahkaa. Miksi ihmisen, joka innostuu salitreenaamisesta ja urheilusta, pitäisi liimata ruokavaaka keittiötasoon kiinni, alkaa kantamaan eväsrasioita mukanaan ja välttää työpaikan tai koulun ruokalan antimia. Miksi ihmisen, joka haluaa esimerkiksi kasvattaa lihasta tai kehittää urheilullista osaamistaan ja kyvykkyytään pitäisi automaattisesti heivata romukoppaan kaikki herkuttelu, kermapasta, jauhelihakeitto ja yhteiset päivälliset perheen kanssa samasta kattilasta? Miten herkkujen kieltäminen tai rajoittaminen lauantain ”cheatmealiin” esimerkiksi edistää lihaskasvua tai kyykkytekniikan kehittymistä?

Voisiko joku kertoa minulle järkevillä argumenteillä perustellen, että miksi ruokavaliolappu jääkaapin ovessa on nykyään pakollinen osio ihmiselle, joka haluaa harrastaa, liikkua, treenata tai ihan vaan voida hyvin? Niin, että lopputuloksena vuosienkin jälkeen keitellään perheelle ruuat erikseen ja itselle omat ruuat vaa’an kautta. Niin, että joka kerta saa piston sydämeen syödessään leipää saati tomaattia (koska vain vihreät kasvikset ovat olleet ”sallittuja”), ja että hedelmiä vältellään vuositolkulla, koska niistä saa liikaa sokeria ja ne ovat yhdistettynä rasvamaksaan. Ihan oikeasti?

Niitä faktoja kehiin.

Olen jakanut tämän listauksen monta kertaa eri kanavissani, mutta otetaanpa nyt vielä yksi uusinta. Sille on nähtävästi tarvetta. Liian rajoitettu ja joustamaton syöminen ihan tutkitusti aiheuttaa seuraavia asioita:

  • Heikompi painonpudotus
  • Heikompi pudotetun painon ylläpito
  • Lopulta korkeampi kehonpaino ja painoindeksi (BMI)
  • Ruuan keskeisyyden lisääntyminen elämässä
  • Useammin ylisyöntejä
  • Tiheämpia ja rajumpia ahmimisia
  • Mielialan laskua ja heittelyä sekä ahdistuksen lisääntymistä
  • Enemmän syömishäiriöoireita ja häiriintynyttä syömistä
  • Heikontunut kehonkuva

Törmään näihin ilmentymiin työssäni oikeasti ihan järjettömän usein. En edes liioittele. Ja se on helvetin perseestä. Se on ihan helvetin perseestä, että ihmiset joutuvat kuseen terveytensä ja henkisen hyvinvointinsa kanssa, koska heidän päänsä on sekoitettu kaikenlaisella täysin tarpeettomalla kikkailulla. Halvalla on mennyt kaupauksi oma terveys, kun ihmisille on myyty katteettomia lupauksia ja kiillotettuja unelmia. Ja näistä toivutaan parhaimmillaan vuosien ajan.

Eihän se päällisin puolin vaikuta kovin vakavalta, että jos nyt kuukauden päivät joku syö ja treenaa supertiukan suunnitelman mukaan. Mutta ihan totta. Vaikutukset voivat olla hyvin pitkäkantoisia vakavia. Juuri eilen yritin auttaa parin vuoden dieettikoukussa ollutta henkilöä, jolla koko kroppa, pää ja ruokasuhde oli aivan sekaisin, enkä ihmettele. Viimeisimmästä kuukauden kestäneestä pikadieetti”valmennuksesta” kaikki pudotetut kilot olivat palautuneet alle kuukaudessa, ja lopputuloksena tästä dieettikierteestä oli itseasiassa aivan jokainen yllä olevan listan ilmentymistä. Tulin tosi surulliseksi hänen puolestaan.

Mua järkyttää että järkytyn aina uudelleen

On myös hämmentävää, että joka kerta omissa valmennuksissani lukuisat ihmiset kertovat huojentuneensa siitä, että saavat syödä vihdoin riittävästi ja monipuolisesti. Että ei ole orjallista ruokavaliota kieltolistoineen, ei tarvitse stressata ruuasta, ei tarvitse tehdä itselleen omia ruokia perheelle ruokaa laittaessa, voi syödä kodin ulkopuolellakin tarjolla olevaa ruokaa ilman tunnontuskia, voi ottaa kakkupalan sukulaisten synttärikahveilla, voi syödä vatsansa täyteen muulloinkin kun treenipäivinä (kun ruoka on ansaittu) ja että lepopäivinä ei tarvitsekaan vähentää syötävää ruokaa.

Ja eniten mua järkyttää itseäni se, että mä edelleen joka ikinen kerta järkytyn tästä. Jotenkin sitä luulisi, että näissä asioissa oltaisiin jo hiljalleen päästy 2020-luvulle, ja ihmisten ja ”ammattilaisten” ymmärrys aiheesta olisi jo askeleen pidemmällä. Unohdan aina, ettei ilmiö ole koskaan muuttunut muutamassa kuukaudessa mihinkään. Että edelleen ihmiset miettivät, että voiko aamutreenin jälkeen syödä oikeasti jotain muuta kuin kanaa ja riisiä, kun on aina vihannut sitä, mutta silti tehnyt niin. Tai että voiko oikeasti syödä ”sekoitettua ruokaa” koulun tai työpaikan ruokalassa, koska ei voi olla varma onko siinä minkä verran proteiinia, hiilaria ja rasvaa. Koska heidät on opetettu siihen.

Ja että ihmiset edelleen huomaavat huojentuneena ja vapautuneina, että enhän mä lihonutkaan kun en mennytkään gramman tarkan ruokavalion mukaan tai että nostin ennätyspainoja salilla ja sain lihakset kasvuun, vaikka söinkin joka arkipäivä opiskelijaruokalassa. Että eihän se hyvinvointi olekaan sitä, että syödään kaavamaisesti ”lipsumatta” ja ”ilman retkahduksia” tai treenataan orjallisesti liian monta kertaa viikossa ja liian piippuun asti. Että urheilullinen ja hyvinvointia tukeva elämä on oikeasti aika simppeliä, ja että niitä tuloksia ja motivaatiota tihkuvan treenipoltteen voi oikeasti saavuttaa ilman koko elämän uhraamista asialle. Että ruuasta ja treenistä ei tarvitsekaan ahdistua, eikä syy ahdistumiseen ollutkaan heissä itsessään vaan toteutuksessa.

Syyttely ja osoittelu ei vie mihinkään

En missään nimessä halua myöskään syyttää ja osoitella ketään, koska se ei johda koskaan mihinkään. Ymmärrän, että heikohkoja toteutuksia voi tulla tehtyä myös tahtomattaan paremman tiedon ja ymmärryksen puutteessa, vaikka oikeasti olisi halunnut sydämensä pohjasta tehdä vain hyvää.

Eikä sitä myöskään voi koskaan tietää, kuka triggeröityy mistäkin. Kaikkia ei tässä maailmassa pysty suojelemaan, mutta en vain pysty uskomaan sitä, ettei omien valmennustyön haitalliset ilmentymät kantautuisi jossain vaiheessa omiin korviin. Kuitenkin jossain vaiheessa osaamisen, ymmärryksen ja ammattitaidon tulisi karttua sille tasolle, että näistä olisi hyvä ottaa vastuu ja pyrkiä kehittämään toimintaansa. Ihmisten fyysinen ja henkinen terveys ei ole sellainen, jonka voi vaan kuitata ”voihan hitsiläisellä” tai sillä, että onneksi vain X kappaletta tai X prosenttia osallistujista saattaa kärsiä tässä pahasti.

Kuka tahansa voi luoda kirjalliset orjallisen tarkat ohjeet jäätävän kovalle tehokuurille ja kipata täyden vastuun valmennettavan niskaan. Helppoa on vetää oma lusikka sopasta pois, ja sysätä syy epäonnistumisesta valmennettavan lautaselle. Mitäs lipsuit? Mitäs et pystynytkään tähän rääkkiin? Mitäs olit niin heikko, että retkahdit heti valmennuksen päätyttyä? Oma vika, kun et halunnut tätä kaikkea tarpeeksi eikä motivaatiota ja tahtoa löytynyt riittävästi. Eihän se niin mene. Ei ole ihmisen vika, ettei hän voinut olla robotti.

Tämän ei ollut tarkoitus myöskään kohdistua loppupeleissä edes erityisesti valmennuksiin, vaan nimenomaan avata ilmiötä nimenomaan kuluttajalle ja valmennusten/ravinto-ohjelmien ostajalle. Jotta he itse osaisivat tehdä itselleen parempia valintoja yksilöinä. Näitä ei pysty tekemään, ellei ymmärrä ilmiötä, syitä ja seurauksia sekä kokonaiskuvaa taustalla. Pitää meinaan tietää, mitä pinnan alla on, ennen kuin sinne pää edellä sukeltaa.

ravintopelleily

Muista oikeutesi ja muista itsesi

Sinulla on täysi oikeus jättää treenivalmennuksen ruokavalio-osio noudattamatta, jos se ei tunnu sinusta hyvältä tai aiheuttaa sinulle jo lähtökohtaisesti stressiä ja paineita. Valmennus ei mene tällöin hukkaan, vaan päin vastoin voit nauttia täysillä treeniosiosta ja sen tarjoamista opeista, vaikket omaa ruokapalettia keikauttaisikaan kokonaan ympäri. Uskalla siis tehdä tämä, jos se vaikuttaisi itselle mieluisammalta vaihtoehdolta.

Sinulla on myös täysi oikeus lopettaa valmennus tai vaatia rahojasi takaisin, jos koet, että ostamasi valmennus tuntuu hyvinvoinnillesi oikeasti haitalliselta tai täysin ylilyövältä. Ja muista, että vaikka valmentaja sanoo sinulle, että voit ihan hyvin vetää uuden dieettivalmennuksen heti edellisen perään, niin asia ei välttämättä ole oikeasti näin (jos silti uusi dieetti polttelee mielessä, niin palaa tuohon alkupuolella olevaan listaan).

Jos itselläsi on paha olla tai hälytyskellot alkavat soida, niin vika ei ole automaattisesti sinussa. Sinä olet enemmän kuin paperilappu, ehdottomat säännöt ja kiellot tai robottimaisesti toimiva, syövä ja treenaava kone. Sinä olet monen inhimillisen tekijän summa. Sinä olet ihminen.

Oikeasti hyvinvoivaa alkuvuotta!

KURKKAA MYÖS:
Hyvinvointi- ja treenivaikuttajan tunnustuksia

EDELLINEN JUTTUNI:
Raskausuutisesta ja menetyksestä

Kommentit (18)
  1. Aurinkoinen
    14.1.2020, 21:04

    Kiitos jälleen kun nostat näitä esille! 💜 itselle tämä on iskostunut kaaliin vihdoinkin. On kyllä niin parasta kun treenit kulkee, stressitasot ovat laskeneet, perus-asenne on taas iloinen ja isojen herkkumäärien ahminta iltaisin on loppunut. Niin ihanaa, ettei koko ajan enää tee mieli herkkuja kun syö riittävästi monipuolista ruokaa! En jossain kohtaa uskonut tämän olevan edes mahdollista. Pitää täysin paikkansa, että kun joku asia on kielletty, sitä tekee mieli kahta kauheammin! 😀 mutta valitettavan monet elävät yhä harhaluuloissa ja oikein harmittaa heidän puolestaan. En pysty enää lukemaan esim. jodelin laihdutuskanavaa tai joitakin netin keskustelupalstoja, joille haitalliset ajattelutavat ja tietämättömyys ovat juurtuneet. Voi kunpa kaikille aikuisille olisi pakollinen tutkittuun tietoon perustuva pikakurssi ravitsemuksesta ja liikunnasta!

    1. piiapajunen
      15.1.2020, 14:16

      Kiitos sulle, ja ihan sairaan mahtava kuulla, että oot tehnyt tässä noin isoja harppauksia eteenpäin! Hyvä sinä, jes!

      En edes ole tullut ajatelleeksi, että tosiaan ”mallit ja vinkit” leviävät tosiaan esimerkiksi Jodelin laihdutuskanavissa tai muilla keskustelupalstoilla, ja tosiaan siellä kyllä varmasti jaetaan paljon näitä ”vinkkivitosia”, joista ei nimenomaan hyvä koidu.

  2. Kiitos Piia tästä tärkeästä aiheesta. Olen itse pohtinut tätä paljon ja sortunut itsekin totaalikieltoihin, koska olen uskotellut itselleni sen olevan oleellista, kun haluaa treenata ”tosissaan”.
    Viime syksynä aloitin uuden harrastuksen. Totesin, että nyt vaan haluan rytmin päälle ja käydä säännöllisesti treeneissä, syöminen seuratkoon perässä ja siinä saattoikin tapahtua positiivisia asioita jo tuolloin. Sitten tuli uusi vuosi ja uusi minä (voiluoja), jotta syömiseen tulee jokin tolkku. Päätin, että en syö herkkuja, kuten karkkia, nälkääni, vaan syön ruoan päälle, jos tekee vielä mieli. Syön työpaikalla lounaan ja kotona meillä on yleensä ihan perus kotiruokia. Olo on ollut erittäin hyvä nämä pari viikkoa. Voin myös sanoa, että ruokaa todella pitää syödä, kun treenaa enemmän ja välillä vähän kovempaakin, kun kehitystä tapahtuu. Oleellista kuitenkin kehityksen saavuttamisessa on pitkäjänteinen, motivoitunut treenaaminen, jota tukee terve suhtautuminen ruokailuun ja lepoon.
    Olen siis samaa mieltä kanssasi tekstisi sisällön kanssa ja mietin, miksi muutosta ei edelleenkään tapahdu yleisessä keskustelussa ja valmennuksien sisällöissä – haluaako ihmiset niin kovasti oikotien onneen, että sitä sitten myydään rankkojen dieettien ja uskomusten kautta?

    1. Kiitos puhuttelevasta ja herättelevästä tekstistä! Itse tässä olen juuri ahdistuneena,kun en pysty noudattamaan enää ruokavaliota, välillä jopa miettien kannattaako salille enää edes mennä, jossei noudata ruokavaliota. Näistä tyhmistä, rajoittavista ja ahdistavista ajatuksista koitan nyt päästä eroon, syödä jälleen samaa hyvää ja terveellistä kotiruokaa muun perheeni kanssa, nauttia itsestäni ja reenaamisesta ja uskoa että tämä riittää, minä riitän. Kiitos silmät avaavasta tekstistä! ❤️

    2. piiapajunen
      15.1.2020, 14:27

      Mä oon itseasiassa pohtinut monen valmentajakolleegan kanssa tätä samaa, että miksi tilanne on edelleen tämä. Toisaalta niin kauan kuin valmennukset myyvät, niin ei ole tarvetta ja kannustinta muuttaa/kehittää, tai tiedä häntä. Nopeat ja helpot ratkaisut myös viehättävät, ja niin kauan kun näitä markkinoinnissa luvataan, niin luultavasti ne myyvät. Toisaalta itse näen tämän juuri päin vastoin, että miksi kukaan haluaisi vetää aivan järjettömiä rääkkejä, kun hyvään lopputulokseen voisi päästä huomattavasti helpommalla, miellyttävämmällä ja kestävämmällä tavalla ilman oman hyvinvoinnin tuhoamista.

      Markkinointi myös tuntuu olevan todella aggressiivista ja myyntipuheet toinen toistaan vakuuttavampia, ja näitä vastaan on ”järjellä” vaikea kilpailla. Ja pahoinvointi puetaan ikävä kyllä liian usein hyvinvoinnin vaatteisiin. Monen valmentajan kanssa olen juuri tästä puhunut, että on vaikea myydä/markkinoida vakuuttavasti omaa valmennusta, kun tietää itse, ettei ole eettistä myydä omaa valmennusta sellaisilla argumenteillä ja claimeillä, joita osa käyttää ja lupaa. Mutta monimutkaisia ja monitahoisia ongelmia, ja tässä olisi hyvä valveutua sekä kuluttajien että valmennusten toteuttajien.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *