Piia Pajunen
Piia Pajunen

”OOT NIIN TIKIS” – MITEN JA PALJON TREENAAN NYT?

*Sisältää mainoslinkkejä

Pari päivää sitten laitoin yhden tämän postauksen kuvista Instagramiin, ja kommenttiboksi täyttyi viesteistä, että ”muija on tikissä” ja ”morjes mikä kunto”. Totesinpa siinä samalla, että perskules, onhan tuo ruho (ainakin ulkoisesti) ihan kohtuu napakassa mintissä.

Tämä pisti samalla ajatuksia pyörimään kupolissa, ja jäin pohtimaan asiaa lähinnä siksi, etten ole varsinaisesti tähdännyt juurikaan ”ulkoisen kunnon” kehittämiseen ja oikeastaan treenannut määrällisesti vähiten vuosikausiin. Siksi aloinkin jo vähän pohtimaan, että mitäs tässä on viime aikoina sitten tehty treenirintamalla, jos ulkoinen lopputulos on tämä. Ruokapuolella kun oon vaan syönyt menemään.

Paljon treenaan viikossa?

Tällä hetkellä treenimäärät pyörivät siinä kolmessa tai neljässä tsibaleessa. Joskus harvemmin voi olla kaksi tai jopa viisikin. En kuitenkaan laske erityisemmin määriä, koska en halua treenin olevan suorittamista vaan itseäni varten. Treenin kohdalla rasti ruudussa ei merkitse mulle pätkääkään, vaan motivoiva ja itseäni treenissä ajava tekijä on se, että tiedän tehdyn treenin kehittäneen minua jollain tavalla ja tehneen minulle oikeasti hyvää. Jos ei kiinnosta mennä treenaamaan tai paikat ovat totaalisen jumissa (ja tiedän, että se haittaisi tekemistä) niin jätän mieluummin treenin välistä, kuin teen vain siksi, että viikossa ”pitäisi treenata X kertaa”.

Olen tehnyt ihan tietoisen arvovalinnan näin ammattimaisen kilpauran lopettamisen jälkeen siinä, että olen laittanut omalla tapaa aikataulullisesti yrittäjyyden ja muun sosiaalisen elämän ykköseksi. Tämä siksi, että tiedän, että treeni on mulle niin pirun tärkeä ja rakas asia, ettei se tule kuitenkaan jäämään pois. Panostan siihen kuitenkin joka tapauksessa, ja mutta haluan samaan aikaan panostaa erittäin paljon myös yrittäjyyteen sekä omistaa aikaa myös hönöilylle lähipiirin kanssa. Treenaaminen on ja pysyy, ja se on jo iskostunut tässä elämänvarrella tärkeäksi osaksi elämää.

”Valikoidusti” CrossFitiä

Viime elokuun jälkeen olen käynyt varsinaisesti salilla aivan todella vähän. Olen ottanut salin sijaan vähän uutta potkua ohjattujen CrossFit-treenien puolelta. Tässä toki täytyy sanoa, että tuntivalinnan suhteen olen melkoisen kranttu, sillä eniten mua kiinnostaa täällä voimailupuoli, ja pidemmät hönkivämmät treenipäivät olen suosiolla ottanut levon kannalta sohvalla Netflixiä tuijottaen, hah! Etenkin kyykkääminen, erilaiset työnnöt ja rinnalleveto on kiinnostanut, ja thrustereista on myös tullut oma suosikkini.

Ohjatut tunnit kestävät aina tasan tunnin lämmittelyineen, mikä on myös ajankäytöllisesti todella passeli ihmiselle, jolla on monta rautaa tulessa ja joka arvostaa myös nollausaikaa iltaisin ihan vain sohvalla maaten. On ollut oikeasti aika mehevää painella treenimestoille, ja antaa jonkun muun rakentaa ja ohjata itselle päivän veto, joka on yleensä vielä valmiiksi ohjelmoitu viikkojen myötä eteneväksi komboksi. Aika jees vaihtelua, kun on itse vetänyt ja suunnitellut omat treenit jo aiiiika monta vuotta putkeen. 

Voimailun kautta toteutettu bodaaminen

Vaikka melkoisen fiilispohjalta olenkin treenaillut (tai yritän näin itselleni uskotella), niin itseäni ei kiinnosta mikään satunnainen haahuilu, ja oikeastaan lähes sisäänrakennettuna lähden rakentamaan punaista lankaa tekemiseen. Tiettyjä erityisiä kehityskulmia ja nousujohteisuuden jahtaamista olen pitänyt matkassa mukana. Olen yhdistänyt voimailua ja bodausta pistämällä fokuksen etenkin kyykkyihin ja pystypunnerrukseen tangolla. Kun treenimäärä on itselläni vaihteleva, niin pidän fokuksen sopivan suppeana, että kehitystä oikeasti pääsee näillä alueilla syntymään.

Ahkera kyykkääminen onkin tuottanut tulosta, ja voi veljet, että potki lujaa, kun viime viikolla sain 100kg liikkumaan takakyykyssä kolmen toiston verran. Jalkoja olenkin treenannut suoraan vain kerran viikossa kyykkäämällä, ja hauska on ollut huomata sekin, että etureiska ja hanuri on kyllä kerännyt pihviä ”näinkin vähäisellä” treenimäärällä, vaikken siihen ole erityisemmin keskittynytkään. Isot painot ovat usein yhtä kuin isot lihakset, ja useina viikkoina onkin tullut kyykättyä ”vain” viittä sarjaa treenissä, ja that’s it. Eli pitäkäähän naiset ne painot korkealla, ja laatu korvaa usein määrän. Myös siinä lihaskasvussa.

Toki kyllähän kintut ovat mukana myös monessa muussakin tekemisessä, ja eihän rinnallevedoissa ja boksihypyissä näiden käyttöä voi poistaa. Ja mitä pystypunnerruksiin tulee, niin tulokset ovat kyllä ottaneet jo 1,5kk selkeällä kehitystähtäimellä aika mukavaa pomppua eteenpäin. Not bad!

Lihaskasvu on tekemisen oheistuote

Omana tavoitteenani on ollut oikeastaan voimatasojen kasvattaminen ja muutamien valikoitujen tekniikoiden opettelu/kehitys. Täytyy kyllä silti todeta (uudemman kerran), että etenkin jalkoihin ja olkapäihin on tarttuntu pihviä tekemisen sivutuotteena raskaiden rautojen liikuttamisen parissa, ja enhän mä tästä pahitteeksi pistä.

Pidän pyöreää lihasta esteettisenä, ja kyllä se usein myös ulospäin huokuu, kun se on rakennettu oikealla tekemisellä. Enkä tässä siis puhu nyt edes itsestäni, vaan sen, mitä oma urheiluun harjaantunut silmä nappaa ympäriltä. ”Hyvässä tikissä” oleminen ei välttämättä edes aina vaadi älyttömiä uhrauksia, vaikka ”uhrauksetkin” ovat melko subjektiivinen asia. Itse en ainakaan halua uhrata tärkeitä asioita elämässäni sille, että näyttäisin hyvältä tai ”timmiltä”. Väitän myös, ettei se ole kovinkaan kestävä ajatustapa urheilulliselle elämäntyylille.

Ja vielä aiheeseen palatakseni: Kerran viikkoon pyrin antamaan jotain ylläpitävää ja kohdistavampaa ärsykettä etenkin selälle, sillä voimatasoissa kyllä huomaa, jos tämän skippaa. Ojentajat taas ottavat jo niin rajua osumaa pystypunnerruksen ohessa, että sen enempää en ole siihen panostanut, mutta hauiksille saatan tehdä joskus pari kolme sarjaa kääntöjä, jollei leuanvedot tai muu soutuliikkeet ole sinne ohessa ohjautunut. Toisinaan siis tunnin cf-treenin perään saatan tehä pari sarjaa täydentäviä liikkeitä päälle.

paljon treenaan nyt

Puma-treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Nyt ajattelin ottaa alkuvuoteen enemmän toiminnallisemman jaksotuksen, ja panostaa peruskuntoon sekä kehon suorituskykyyn jättäen painojen kanssa leikkimistä vähän vähemmälle (muttei kokonaan pois). Tekemistä enemmän oman kehon painolla ja hieman monipuolisemmin, ja vähän fokusointia enemmän myös liikkuvuuteen. Kaikkea kun ei voi kehittää kerralla, niin tietynlainen ohjelmointi ja jaksotus vaan yleensä toimii niin omaksi iloksi treenatessaan ihan kuin huippu-urheilussakin. Noh, tällaisia vapaamuotoisia hajatelmia tähän lauantaihin. Ei mulla muuta tällä kertaa.

Huikeaa viikonloppua joka kinkkuun!

LUE MYÖS:
6 x Aktiivitreenajan yleisimmät sudenkuopat

EDELLINEN JUTTUNI:
Mikä meidän parisuhteessa ihmetyttää?

♥  MUUALLA:  ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram

Kommentit (8)

  1. Hanna

    Oi, olet todella nätissä kunnossa! Olisiko antaa keskivartalovihjeitä? Alustuksena, reilu 12 vuotta sitten mulla oli 8-päkki näkyvissä, mikä kertonee kunnosta tarpeeksi… Tulin suunnittelemattomasti raskaaksi, ja itsestä riippumattomista syistä painoa kertyi 40 ylimääräistä kiloa ja vatsa kasvoi yli 150-senttiseksi. Vatsalihaksethan siinä meni viipaleiksi, ja venymiskivut oli hirveät. Nyt kersat on jo tarpeeksi isoja, ja elämäntilanne muutenkin sallii salille palaamisen (raskauskilot tiputin tietenkin salilla ja lenkkeilemällä ensimmäisten kahden vuoden aikana), mutta pötsin alue huolestuttaa. 65cm vyötärönympärykseen tuskin on enää mahdollisuuksia, mutta haluaisin pakin niin kasaan kuin mahdollista. Mitkä liikkeet olisivat parhaita, ja mitä pitäisi ottaa huomioon, kun treenaa aikoinaan revenneitä lihaksia? Kiitos jo etukäteen, ja anteeksi romaani.

    1. piiapajunen

      Moikka! Mulla ei ole erityisosaamista raskauden jälkeisten vatsalihasten repeämisen/haasteiden kuntouttamisesta tai treenaamisesta, joten sulle ehdottomasti suosittelisin ottamaan asiaan erikoistuneeseen fysioterapeuttiin yhteyttä, jolla tähän kompetensseja löytyy. Muutenkin tällaiset asiat on hyvä katsoa aina ”hands-on” läpi ammattilaisen kanssa, sillä haasteen laajuuden tarkastelemisessa ja tähän valittavien liikkeiden suorittamisessa vaatii usein yksilöllistä toteutusta ammattilaisen vastaanotolla. 🙂

    2. Mallu

      Olen lukenut blogiasi nyt kohta vuoden päivät ja aina odotan innolla uutta postausta: täyttä asiaa ja kirjoitettu niin, että on todella mielekäs lukea! Ihanan järkevää ja realistista tekstiä treenistä, elämästä ylipäätään ja hyvinvoinnista, minkä takia blogisi on yksi niistä harvasta blogista mitä oikeasti jaksaa lukea (ja vieläpä odottaa innolla). Usein tekisi mieli kommentoida jotain, mutta en kommentoi, koska olen laiska. 😀
      Tällä kertaa halusin kuitenkin kommentoida, kun harmittavan harvoin ihmiset sanoo asianomaisille itselleen heihin kohdistettuja kehuja, eikä sen ääneen sanominen tosiaan ole itseltä pois. Mutta VAU Piia, ihan huikeassa kunnossa olet, yhtään vähättelemättä sitä, että tuossa on paljon vuosien työtä alla! Itse uskon myös vahvasti siihen, että kun voi myös henkisesti hyvin ja nauttii siitä mitä tekee, se näkyy ulkoisestikin ja hehkuu ihmisestä. 🙂
      Ihan mahtavaa vuoden alkua sinulle!

      1. piiapajunen

        Siis kiitos ihan mielettömästi näin huikeasta palautteesta, ja myös siitä, että heitit vihdoin kommenttiakin kehiin! Tunnistan kyllä itsekin tuon ominaisuuden itsestäni, että harvemmin tulee suuta aukaistua erikseen kehujen kohdalla, ellei se luontevasti tule osana muuta kommunikointia. Tähän voisin yrittää ottaa pienen perspotkun oman toimintani osalle, heh!

        Kiitos vielä sulle taas kerran, ja ihan mieletöntä vuoden alkua myös sinne!

      Comments are closed.