LEPOPÄIVIEN NÄLKÄ? YLLÄPITÄVÄ TREENI? MEITSI VASTAA!
Piupau persposket ja pinkovat päkiät! Taas on kyselty hyvällä sykkeellä visaisia kysymyksiä liittyen treeniin, ravintoon, lepoon ja kehittymiseen. Ihminen kun on kokonaisuus, jossa yllättävän moni asia on kytköksissä toisiinsa, joten turha jättää mitään tästä letkasta huomioimatta. Tässä siis neljä teidän esittämäänne kysymystä näistä aihepiireistä vastauksineen!
Tarvitseeko palkkaria juoda, jos pääsen heti treeniltä nopeasti suoraan isomman aterian ääreen? Tuo ruoka tuntuu muutenkin uppoavan hirveän huonosti, kun vatsa on vielä niin täynnä edellisen treenin jäljiltä.
Mikäli treenin jälkeen kotosalla odottaa heti kunnon sapuskat, niin palkkari ei ole mikään pakollinen eikä kokonaiskuvassa ratkaisevassa asemassa. Varsinkin, jos ruuan ääreen pääset reippaasti ja palkkari vain vie tilaa vatsalaukusta oikean ruuan tieltä, niin tällöin on syytä skipata sheikit treenin perästä. Kroppa ei muutenkaan toimi kello kaulassa, eikä treeni valu heti viemäriin, jos ravinnon saanti vähän venähtää.
Kumpana pitäisi syödä enemmän lepopäivinä vai treenipäivinä? Lepopäivinä kun on usein hirvittävä nälkä, mutta en ”uskalla” syödä silloin enempää kuin treenipäivinä, jolloin nälkää en niinkään tunne.
Varsinkin monet naispuoliset ihmisolennot tuppaavat ajattelemaan ruokaa jostain syystä ansaittavana asiana. Jos lepopäivinä on aina ihan hirvittävä nälkä, niin tämä voi johtua siitä, että viikottainen energiasaanti on liian alhainen. Lisäksi lepopäivinä kroppaa on hyvä ladata tulevia treenejä varten, ja jos varastot eivät pääse täyttymään nipistellyn ravinnon vuoksi, niin tulevista treeneistä ei pystytä saamaan kaikkea hyötyä ja tehoa irti, ja kehitys alkaa sakkaamaan.
Riittävää ravintoa ei pitäisi kenenkään kehitystä tavoitteleman aktiivitreenaajan (saati muidenkaan) koskaan pelätä. Monilla on iskostunut päähän ajatus, että ruokaa syödään enemmän vain sillä hetkellä kun kulutetaan. Kroppa ei kuitenkaan elä vain hetkessä, vaan kovan treenin aiheuttama rasitus ja mikrovauriot vaativat aikaa ja (popsittua) energiaa myös treenipäivien ulkopuolella.
Lihasmassan kehitys treenissä syntyy nimenomaan siitä, että kroppa alkaa korjaamaan treenissä syntyneitä vaurioita (johon tarvitaan ruokaa ja lepoa) ja yleensä juuri ylikopensoi näitä vaurioita korjaamalla niitä hieman enemmän kuin olisi tarvis (lihasmassa kasvaa). Jos riittävää ajallista sekä laadullista lepoa ja (lepopäivien) ravintoa ei ole tarpeeksi, niin tämä rakennusvaihe jää kesken, eikä kehitystä pääse syntymään. Tämä siis näin oiottuna selkokielisesti selitettynä. 😀
Mikä on ns. ylläpitävän treenin määrä? Jos syystä tai toisesta salitreeni jää vähemmälle ja pihvin kasvatuksen sijaan joutuu keskittymään lähinnä siihen, että saisi pidettyä tallessa ne vaivalla kasvatetut lihakset, niin miten kannattaa toimia?
Lihasmassan ylläpitoon riittää usein melko vähäinenkin ärsyke. Kerta viikkoon koko kropan läpi käymällä laadullisesti osuvalla treenillä tekee usein jo tehtävänsä, ja jonkin aikaa jopa harvempikin ärsyke voi riittää pitämään massoista kiinni. Lihasmassan katoamisen pelko tuntuu monille aiheuttavan suurta huolta, eikä se lihaskato ole usein niinkään rajua, mitä monien kupoleissa se tuntuu olevan. Lihaskadon iskiessä lihasmuisti on myös hämmentävän etevä epeli, ja huolellisesti rakennettu pohja palautuu aika vauhdilla takaisin, kun taas takaisin normaalin treenin ääreen palautuu.
Monilla huippu-urheilijoillakin voi olla pitkiä loukkaantumisia tai ylirasitustiloja, joiden aikana treeni jää jopa täysin nollille, ja lähes aina sieltä on takaisin iskuun päästy. Jos ne lihakset ja ominaisuudet sieltä sulaisivat joka kerta täysin, ja jouduttaisiin aloittamaan täysin pohjalta rakennus uusiksi, niin ei tällä planeetalla olisi yhtään kovatasoista huippu-urheilijaa.
En yksinkertaisesti tahdo saada kesähelteillä uppoamaan normaalia määrää ruokaa, ja päivittäiset kalorit meinaavat jäädä kovaan kulutukseen nähden melko alhaiseksi. En kuitenkaan haluaisi syödä mitään epäterveellistä, mutta puhtaista lähteistä syöminen tuntuu varsinkin nyt kuumalla sakkaamaan. Olisko sulla neuvoja tähän?
Nyt nyt. On oikeasti huomattavasti epäterveellisempää olla syömättä riittävästi kuin syödä ”puhtaan ruuan” ulkopuolelta täyttääkseen energiatarpeensa. Jos päivän aikana tulee mukavasti kasviksia, kuituja, pehmeitä rasvoja, vitamiinejä ja muita suojaravinteita, niin ei tähän päälle syödyt ”ei niin puhtaat” ruuat eivät maagisesti kumita näiden vaikutusta. Fiksuja valintoja on aina hyvä tehdä, mutta fiksu valinta ei ole pyrkiä syödä liian terveellisesti, jolloin ravinnonsaanti jää vajaaksi tai valintojen tekeminen alkaa jo haittaamaan omassa takaraivossa tai sosiaalisissa tilanteissa.
Terveellisen ruokavalion ensimmäinen ja merkittävin tekijä niin kehityksen, jaksamisen, yleisen terveyden ja unen laadun kannalta on nimenomaan se riittävä energiansaanti. Laatu tulee vasta hyvänä kakkosena, ja homma ei skulaa pidemmällä tähteimältä miltään kantilta, jos ykköskohta (energiansaanti) ei ole kunnossa. Lisäksi tuohan on monen unelmatilanne, että voisi nimenomaan hyvällä syyllä pistää vähän rennompaa safkaa päivien tai viikkojen varrelle säännöllisemmin mukaan, joten ilo tästä tilanteesta irti ja vaikka vähän jätksiä treenin jälkeen jälkkäriksi, jos ei muuten mikään uppoa. 😀
Näitä vastauspostauksia on tullut tehtyä tässä matkan varrella jo hyvä satsi, joten muistin virkistykseksi listasin tähän kaikki nämä treeniin, ravintoon ja kehittymiseen liittyvät vastauskoosteet tiedonjanoisille helposti näppäräksi paketiksi. Kesälukemista siis kehiin, ja jokaisessa postauksessa on vähintään neljä juuri teidän meikäläiselle iskemää kiperää kysymystä pohdintoineen. Hiiohoi, tässä ne ovat!
- Puolierot voimatasoissa? Herkkupäivät? Meitsi vastaa!
- Joka sarja failureen? Kyykkykengät? Meitsi vastaa!
- Treeniohjelman vaihto? Kalorien ajoitus? Meitsi vastaa!
- Safkailu kipeänä? Aerobinen ja sali? Meitsi vastaa!
- Iltapala treenin jälkeen? Pikasafkat töissä? Meitsi vastaa!
- Kevyet viikot? Kalorimäärä? Hyvät leffaeväät? Meitsi vastaa!
Tiedonjanoista viikon puolta väliä joka kypärään!
Edellinen juttuni:
Asiat, jotka pidän puolisoltani salassa
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Ihana postaus! Sun blogin lukeminen on urheilevan ihmisen terapiaa!:D
Itselläni on nyt flunssan ja muiden kiireiden takia tullut salitaukoa viikonpäivät ja nyt muutaman päivän ajan on jo tehnyt mieli lähteä puolikuntoisena treenaamaan, mutta sitten nipin napin järki on tullut vastaan ja on jääty vain kotiin lepäilemään. Siitä huolimatta huono omatunto on jo alkanut kolkuttamaan ja pääkoppa yrittää jo kuiskia kropan ulkomuodon löystyneen… Siihen ei auta ainakaan muisto kaikista viime viikonloppuisista ylppäriherkuista, joita uskalsi mättää kunnolla kun silloin ei vielä ollut flunssasta tietoakaan!
Mutta kuitenkin sun blogi AINA onnistuu palauttamaan tämmöset stressipäälikat maanpinnalle ja muistuttamaan niistä elämän realiteeteista ja saamaan järkeä taottua päähän. Tänään vietän lepopäivän hyvillä mielin:)
Kiitos sulle ihan mahtavasta palautteesta! <3 Ei näistä asioista kannata stressiä ottaa, ja yleensä kun vaan lähtee toteuttamaan rohkeasti sitä "järkilinjaa", niin käytännössä pääsee huomaamaan, että ne alkuperäiset pelot ja kauhuskenaariot olivat ihan turhia. 😀 Aina kannattaa ajatella asioita pitkällä tähtäimellä eikä päivän tai parin viikon syklissä, ja tähän pidempään aikajänteeseen asiat suhteuttamalla usein saa perspektiiviä pieniin "yksityiskohtiin". 🙂
Otahan sinä siis huolella lepoa, niin pääset taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa painamaan pökköä pesään ihan tuota pikaa!