Olitko huono kisoissa?

Sis. mainoslinkkejä

Tämän kertaisten kilpailujen jälkipuintien osalta on ehkä eniten yllättänyt se, ettei omiin silmiini ole kantautunut kovinkaan paljoa epämääräisiä selittelyitä ja tekosyitä kilpailijan omaan heikkoon sijoitukseen johtaneista syistä. Ehkä kisalavoilta alkaa hiljalleen löytyä yhä suuremmissä määrin sitä kokeneempaa ja valveutuneempaa porukkaa, jotka osaavat punnita asioita järkevästi sekä käsitellä myös niitä karvaitakin pettymyksiä. Toki sijoituksista (niin omista kuin muidenkin) saa olla eri mieltä ja välillä on ihan hyväkin ihmetellä, että miksi näin. Jokaisella kilpailijalla on myös oikeus olla pettynyt joko sijoitukseen tai muuten vaan lopputulokseen.
Pettymys on hyvä käsitellä, ja on tähdellistä myöntää tämä ainakin itselleen. Huonon sijoituksen johdosta ei tarvitse esittää väkisin muillekaan iloista tai tyytyväistä, ja on ihan okei myöntää epäonnistuneensa tai olevansa muutoin tyytymätön lopputulokseen. On ihan okei itkeä ja olla rehellisesti surullinen. Ilo ja positiivisuus ei todellakaan tarkoita samaa asiaa, vaikka nämä tuntuvat menevän ihmisillä joksus täysin sekaisin. Pettymyksen myöntäminen tai negatiivisten tunteiden näyttäminen ei tee ihmisestä itsestään negatiivista, ja jokaisella on oikeus olla välillä alla päin. Parempi tunteet on purkaa kuin purkittaa oman nupin sisäänsä odottaen käsittelemättömien ajatusten aikapommin räjähdystä.


Sijoitus ja lopputulema saattaa jäädä kummittelemaan kilpailijan mieleen pitkäksikin aikaa. Välillä mitään selkeää tekijää heikolle sijoitukselle ei ole kuitenkaan ole, varsinkaan jos kilpailijoita on ollut hurja määrä ja taso on ollut todella tasainen kyseisessä sarjassa. Joskus vain yksinkertaisesti muut olivat parempia tai sijoitukset ovat syntyneet marginaalisten erojen seurauksena, mutta se ei välttämättä tarkoita, että olisit ollut huono. Yhden (tai useammankaan) kilpailun sijoitus ei määritä sinua ihmisenä eikä urheilijana. Sinä itse määrität itsesi.
Jokaisella kilpailijalla on kuitenkin aina jotain parannettavaa seuraavaa kisaansa varten oli sitten voittaja tai häviäjä, ja nämä kehityskohdat on hyvä tiedostaa. Lähes yleispätevien “kireämpi ja lihaksikkaampi”-kehityskohteiden lisäksi voi olla hyvä tarkastella esimerkiksi esiintymistä, asentoja, lookkia, väriä tai jopa kisa-asun sopivuutta fysiikallesi. Missä voittaja tai kärkikolmikko oli sinua parempia? Miten voisit seuraavalla kerralla päästä lähemmäksi heitä tai jopa paremmaksi näillä osa-alueilla? Pettymyksen tai yhtälailla menestyksen käsittelyn lisäksi on siis hyvä ryhtyä hyvissä ajoin tarkastelemaan kehityskohteita ja punomaan uusia juonia kohti seuraavaa kertaa. Paikalleen ei kannata jymähtää.

Parempi ottaa jokainen onnistuminen ja epäonnistuminen vastaan sellaisena kuin se tulee, koska molempia tulee joka tapauksessa. Sitähän se elämä on.

Edellinen juttuni: Elämäni paras Nordic Fitness Expo