MUUTETAANKO VAI JÄÄDÄÄNKÖ? Asumiskuviot beben saapuessa

Tämän huushollin asukasluku kun ottaa prosentuaalisesti heinäkuussa aika ison harppauksen, niin luontaisesti tapetilla on ollut myös asuinkuviot. Onko tämä asunto sellainen, jossa halutaan vauvan kanssa asua? Ja entäs sitten, kun lapsi kasvaa? Pitäisikö laittaa asunto vaihtoon vai jäädäänkö tähän? Soveltuuko tämä asunto ylipäätään kuinka hyvin tulevaan elämäntilanteeseen, ja mitä toimenpiteitä asuntoon tulisi tehdä tulevaa ajatellen?

Ostettiin tämä meidän Tampereen keskustan alueella sijaitseva ensiasuntomme jouluna 2016, eli onhan tässä jo kolme ja puoli vuotta punkkailtu. Ostovaiheessa pintoja oli laajalti juuri uusittu ja parkettilattia hiottu. Lääniä tässä 1974 valmistuneessa kerrostaloasunnossa on 87,5 neliömetriä ja määritelmien mukaan neliöksi tämä lasketaan. Toiseksi ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta asunnostamme löytyy siis kolme makuuhuonetta, isompi olohuone/ruokailutila, keittiö, kylpyhuone ja erillinen wc. Tilan ja huoneiden puolesta meillä ei ole siis hätä eikä mikään, eikä ahtaaksi tämä ole heti jäämässä yhden silmäparin tupsahtaessa lisää tänne asuntoon tapittamaan.

Pohjaratkaisu ollaan todettu aivan järjettömän toimivaksi, ja tältä se näyttää. Olkaapa hyvät:

Elämä muutti suunnitelmia ja näkemystä

Kuitenkin vielä vuosi sitten oltiin vahvasti sitä mieltä, että kun lapsi tulee, niin kämppä lähtee vaihtoon. Ehkä osittain siksi, että näin kai “pitäisi”. Pidin ehkä itsekin sitä jollain tapaa elämässä edistymisenä, että “pääsisi” muuttamaan pois keskustan kerrostaloasunnosta idyliseen lapsiperheiden suosimaan taajamaan, jossa olisi oma piha ja lapsiperheitä naapurissa. Volvo (ei toki farkkuna), koira (kermainen noutaja) ja kohta se lapsikin olisi tähän palettiin valmiina. Pian pieni vauva nukkuisi lastenvaunuissa pienellä etupihalla ja takapihan terassilla pyörisi grilli kuumana.

Noh, sylin täytti lopulta lapsen sijasta tyhjyys ja suru, ja koko paletti meni uusiksi maailmankatsomusta myöten. Perustavanlaatuinen luotto elämään ja perusturvallisuudentunne otti myös aika rajun kolauksen. Siinä vaiheessa oli helpottavaa se, ettei ollutkaan isompaa asuntolainaa alla tuomassa entistä hurjempaa stressiä pärjäämisestä myös taloudellisella rintamalla. Kun kaikki voimat meni siinä vaiheessa lähinnä päivästä kerrallaan selviämiseen, vaikka ihmettelen kyllä, kuinka hyvin saatiin työtkin tuossa sumussa tehtyä ja yritys pidettyä aika hyvässäkin vauhdissa.

Alkusyksystä saapui putkiremppa (from hell). Loppusyksystä tuli myös elämäni toinen positiivinen raskaustesti. Elämä alkoi näyttää valoisampaa puolta ja hyvyyttään. Myös venynyt purkiremppa vihdoin valmistui ja samalla saatiin tuliterä kylppäri sekä wc. Näiden seinien sisälle pakkautunut suru ja epätoivo alkoi hälvetä. Tämän kodin täytti taas raikkaus, rakkaus ja toivo tulevasta.

Muuttopohdintaa ja analysointia

Vuoden vaihteen jälkeen näin kylppärirempan valmistuttua taloyhtiöstä alkoi liikkumaan asunnot nopeasti ja melkoisen hyvään hintaan. Samasta korttelista muutenkin vastaavanlaisia asuntoja tuntui liikkuvan ihan suotuisilla neliöhinnoilla, niin kaipa sitä oli lähdettävä bongailemaan tarjontaa, mitä pienellä “indeksikorotuksella” saisi, kun asunto on kasvattanut tässä ajassa jo arvoaan ihan passelisti. Etuovi.com laulamaan ja potentiaalisia kohteita kehiin.

Käytiin pyörimässä parissa asuntonäytössä tsekkailemassa omakotitalojen, paritalojen ja rivarien antia. Yhdestä rivarin päätyasunnosta hullaannuttiin aika lujaa, ja näytössä silmät pyöreänä tätä kämppää ihastellessa kuiskuteltiin jo keskenään, että nyt isketään saakeli vie tarjousta kehiin. Oli meinaan melkeinpä kaikki, mitä asunnolta oltaisiin voitu toivoa, ja kaverina messissä ollut raksapuolen dippainssi-frendi totesi, että on muuten tehty laadulla ja viimeisen päälle harkituilla materiaaleillakin. Oli helppoa nähdä meidät täällä asumassa ja olin jo kantamassa muuttokuormaa ajatuksissani sisään, mutta kummasti mieli alkoi jo kotimatkalla tasaantua. Todettiin meinaan molemmat, että tuntuupa ihan sairaan ihanalta mennä takaisin omaan kotiin.

Laskeskeltiin myös, että mitä saataisiin sillä, että laitettaisiin lisää rahaa ja lainaa kiinni seuraavaan asuntoon versus se, että pistettäisiin vaikkapa kohtuullinen budjetti tämän nykyisen remppaamiseen timanttisempaan uskoon. Käytiin koko hommaa läpi SWOT-analyysiä pyöritellen eli plussia, miinuksia, uhkia ja mahdollisuuksia myöten.

Nykyisen asuntomme vahvuudet ja heikkoudet

+ Tämä koti on vaan ihana
+ Huoneita, neliöitä ja säilytystilaa riittää, vaikka perheenlisäystä tuleekin
+ Hyväkuntoinen ja toimiva (+mahdollisuus päivittää ja rempata laajaltikin melko pienellä)
+ Valoisuus (isot ikkunat kolmeen eri ilmansuuntaan)
+ Rauhallisuus ja yksityisyys (oikeasti yllättävän rauhallinen keskustakodiksi)
+ Sijainti kaikkien palveluiden lähellä (esim. kuntosali suoraan tien toisella puolella)
+ Miehen vanhemmat linnutietä vain 800m päässä
+ Juuri rempattu kylppäri meidän toiveidemme mukaan
– Omaa pihaa ei ole (koiran pissitys, lastenrattaat, aamukahvit terdellä)
– Saunaa ei ole (toisaalta hyvin on pärjännyt ilmankin ja neliöt käytössä muuhun elämiseen)
– Vieraspaikkoja ei ole

Vaihtoehtojen vahvuudet ja heikkoudet

+ Oma piha (näppärämpi sekä koira- että lapsitaloudessa)
+ Paremmat ulkoiluympäristöt (oletettavasti)
+ Oma sauna (sekä mahdollisesti myös takka, josta haaveilen)
– Selkeästi suurempi asuntolaina (sillä jos muutettaisiin, niin vaihdettaisiin “parempaan”)
– Muuttoruljanssi (koska sehän nyt on aivan p*rseestä)
– Riski mökkihöperöitymisestä
– Kattavat palvelut ja keskusta kauempana (autolla joka paikkaan)
– Riski alueen hutivalinnasta, koska kokemusta/näkemystä Tampereelta ei laajemmin ole

Ehkä merkittävin kysymys elämämme kannalta keskustan ulkopuolelle muuttamisessa olisi, että kuinka pahasti sitä lopulta mökkihöperöityisi. Eri asia toki olisi, jos käytäisiin päivittäin töissä muualla työpaikan hälinässä, josta olisi ihana palata rauhaisan idyliseen taajamaan ja pensasaitojen suojaamaan kotiin. Mutta kun meille tämä korona-koti-office oman puolison kanssa 24/7 on ihan normaalia arkea 365.

Tällä hetkellä (jos nyt unohdetaan tämä korona-aika) ihmisten ilmoilla piipahtaminen on niin vaivatonta ja helppoa. Salille ja vakkarihierojalle kävelee 2-3 minuutissa. Lounasravintoloita ja kahviloita on ympärillä pilvin pimein. Keskustan palvelut aivan hollilla. Miehen vanhempien luokse kuluu jalan 10 minuuttia. Kampaajalle, ripsihuoltoon ja kynsihuoltoon pääsee kaikkiin käppäillen alle kymmenessä minuutissa. Neuvolaankin pääsee kävellen. Vaikkei normaalisti liikaa edes kaupungin sykkeessä pörrätäkään, niin tekee se kumman paljon, kun kaikki on aivan vieressä.

Karvamatto: *TÄÄLTÄ
Pyörällinen sivupöytä: *TÄÄLTÄ

Todellinen reality check

Mutta sitten mennään ihan niihin oikeisiin realiteetteihin. Mä olen tällä hetkellä vasta 29-vuotias. Mulla ei tarvitse olla sitä lopullista unelmieni asuntoa vielä tässä vaiheessa. Ja kun oikeastaan tämä asunto on kaiken kaikkiaan aikalailla unelmieni asunto tällä hetkellä, jossa meidän on ihan järjettömän hyvä olla. Jos jossain vaiheessa huomataankin, ettei tämä nyt toimikaan uuden tulokkaan tullessa tai kasvaessa, niin aina voi silloin lähteä tekemään siirtoja eteenpäin. Paras tilannehan se on, kun ei ole painetta mistään suunnasta tehdä siirtoa mihinkään suuntaan.

Tällä hetkellä emme edes tiedä, minne päin Tamperetta haluaisimme seuraavan tukikohtamme perustaa, emmekä oikeasti tiedä vielä miten perhearki lähtee tässä lokaatiossa pyörimään, niin päätöksen tekeminen tuntuisi hätiköidyltä ja harkitsemattomalta. Mitään oikeaa tarvetta tai vahvaa halua kun ei edes ole tästä asunnosta pois, ja tykätään tästä kodista ehkä vähän liikaakin.

Vaikka aiemmin olen pitänyt sitä omaa rivariasuntoa tai omakotitaloa selkeänä askeleena eteenpäin, niin olen todennut, että tällä hetkellä se olisi todellisuudessa luultavasti askel taakse päin. Se olisi jotain, joka näyttäisi “spekseissä kivalta” ja antaisi kuvan edistymisestä, mutta todellisuudessa meille se ei sitä olisi. Isompi asuntolaina myös tekisi elämästä enemmän “rahakeskeistä”, ja ohjaisi helposti itselle väärään suuntaan. Painostamaan tekemään vain enemmän ja enemmän töitä ja tavoittelemaan turhan suuria. Kun mulle rahan perässä juokseminen ei ihan oikeasti sovi, vaikka tykkäänkin yrittäjänä kehittää, edistyä ja tuloksellisuus myös talouspuolella viehättää. Mutta raja jossain, ja omaa hyvinvointia, elämän tasapainoa, mielenrauhaa ja valmennustyöni periaatteita en ole valmis vaihtamaan rahaan.

Vaikka omakotitalo on aina ollut yksi haaveistani, niin nyt en enää olekaan siitä varma. On se jännä, miten moni omalla kohdallaan lähes itsestäänselvyys muovautuukin elämän edetessä ihan erilaiseksi. Vaikka joskus on jotain palavasti halunnut, niin on ihan okei, että jossain vaiheessa ne omat toiveet, odotukset ja haaveet ovat muovautuneet täysin toisenlaisiksi. Ja voi hyvinkin olla, että tämän kaiken aika on joskus myöhemmin, mutta antaa sen elämän näyttää, mihin se vie ja mitä se tuo tullessaan.

Meidän rakas koti

Tässä kodissa on vaan kokonaiskuvassa niin paljon ihanaa, etten ole valmis siitä vielä luopumaan. Tästä asunnosta on ihana herätä aamuisin. Täällä on ihana tehdä töitä ja viettää rauhallisia iltoja sekä viikonloppuja. Tänne kotiin on niin helppo kuvitella tuo heinäkuussa kotiin synnäriltä kannettava pienen pieni ihminen. Tämä tuntuu kodilta. Meidän omalta kodilta.

Asunto ylipäätän vain paranee koko ajan pienten ehostusten myötä, ja paljon meillä onkin tässä viime aikoina tapahtunut. Kylppärit ja wc saatiin tuliteränä joulun alla. Seiniä on maalailtu, huonekaluja pyöritelty, pientä pintaremonttia harrasteltu ja bebelle tehty tilaa. Tämän kuun aikana saadaan mitä luultavimmin osa vaatekaapeista päivitettyä uusiin (jeejee) ja selvityksessä on myös ilmalämpöpumpun asentaminen ennen kesähelteiden porottavaa iskua. Keittiö räjäytetään ehkä sitten syksymmällä. Jos siltä vielä tällöin tuntuu, koska hyvinhän tuolla nykyiselläkin pärjää. Voi että miten rakastankaan tätä kotia.

Kotoisaa viikonvaihdetta joka osoitteeseen!

TSEKKAA MYÖS:
Kylpyhuoneremontti – Ennen ja jälkeen

EDELLINEN JUTTUNI:
13 x Random ajatuksia, joita mielessä just nyt

VALMENNUKSET:
Prove-valmennukset