MISTÄ FITNESSKISADIEETEISSÄ TULISI OTTAA OPPIA?

Usein voi törmätä ajatukseen, että fitnesskisaajat tuovat epärealistista kehonkuvaa tavallisten kuntoilijoiden mieliin. Ihmiset kuitenkin näkevät vain sen mitä he haluavat nähdä, ja usein ajatuksissakin oikaistaan mukavasti sinne helpon ja simppelin toteutuksen sekä lopputuloksen puolelle. Ja joo joo, näistä on jauhettu jo iät ja ajat, mutta silti siihen malliin pamahtelee edelleen meikäläiselle niitä kysymyksiä, joista huokuu vahvasti, etteivät asiat tosiaan ole ihmisillä vielä sisäistettynä. Pakko vielä myös huomauttaa, että fitnesslajienkin kilpailijoiden joukosta löytyy porukkaa moneen junaan, mutta pääosin aika onnistuneesti tätä lajia toteutetaan.
Lähes jokaisella tavan kiristelijällä on tavoitteena se kiinteytyminen, eli saada kroppaan muotoa (kasvattaa lihasta) ja polttaa rasvaa. Fitnesslajien kisaajat eivät kuitenkaan lähes koskaan tavoittele näitä kahta asiaa yhtä aikaa, koska siinä ei ole pidemmän päälle mitään järkeä. Tämä on aikalailla fakta. Kilpailijoilla on erikseen selkeät ja pitkät kehitysjaksot, joiden aikana syödään paljon ja keskitytään nousujohteiseen treenaamiseen salilla. Se upea kroppa ei ole todellakaan rakennettu dieettaamalla, vaan dieetillä ainoastaan tuodaan säännöllisin väliajoin määrätietoisen, suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen työn tulokset esiin. Se ihailemasi veistosmainen vartalo ei ole rakennettu miinuskaloreilla ja crossaria sauhuttamalla, vaan nostelemalla raskaita rautoja muutaman (yleensä “vain” 4-5 kertaa viikossa) ja syöden riittävästi.
Keskimääräisellä fitnesslajien kisaajalla (jos sellaisen voisi määrittää) suurin osa vuodesta on nimenomaan tätä kehityskautta. Tässä rakennusvaiheessa lähes jokaisella kisaajalla löytyy myös niitä vatsamakkaroita, ja reisistä löytyy sitä rehellistä fläsää. Jos tämä vaihe olisi jätetty pois, niin lopputuloksen veistoksesta ei olisi tietoakaan, etkä sinäkään sitä kuvaa tiukan pyöreästä hanurista ja pyykkilautavatsasta silmät kiiluen tuijottelisi. Jos siis vielä mietit, miten kilpailijat pystyvät kehittymään muutamassa vuodessa niin silminnähtävästi, niin he tekevät asiat tehokkaasti keskittyen. Kun kasvatetaan lihasta, niin silloin syödään ja nostellaan rautaa salilla, mutta vain sen verran, että keho kykenee palautumaan ja siten kehittymään. Kun valmistaudutaan kisoihin, niin rasvaa poltetaan suunnitelmallisesti ammattilaisen valmennuksessa.

Fitnesslajien kisaajat kiristelevät vain osan aikaa vuodesta, ja osa ei todellakaan edes joka vuosi. Heillä on selkeä aloitus ja päätöspäivä dieeteissään, jonka jälkeen kalorit pistetään taas nousuun ja se turha kulutus (aerobiset harjoitukset) jätetään minimiin ja usein kokonaan pois. Heidän on myös oltava äärimmäisen tiukassa tikissä tiettynä ennalta määrättynä päivänä, jolloin kiristelyvaiheessa vedetään usein ruuvi aika tiukalle, koska tavoitteena on taistella fysiologiaa vastaan alittamalla hyvinvoinnin raja jossain määrin lyhyen aikajakson ajaksi hallituissa olosuhteissa. Kehon rasvaprosentti viedään siis normaaleista lukemista erittäin alas, mutta vain hetkellisesti ja tarkkaan valvoen.
Fitnesslajien kisaajat nostavat rasvaprosenttinsa takaisin normaaleihin lukemiin pikkuhiljaa kisojen jälkeen. Heillä ei ole tavoitteena pitää sixpäkkiä esillä ympäri vuoden, ja he ymmärtävät, että kehitystä ei yksinkertaisesti tule, elleivät he uskalla välillä syödä vähän reippaamminkin ja kerätä ihonalaista rasvaa kisapäivän jälkeen. Eivät he kaikki todellakaan popsi yli 3500 kcal kilpailukauden ulkopuolella, mutta he ymmärtävät, että kehittyäkseen on uskallettava syödä sen kuuluisan proteiinin lisäksi myös rasvaa sekä reilusti hiilihydraatteja. 1600 kilokalorilla ja hiilareita karkuun juoksemalla ei palaudu kovasta kisaprepistä eikä kehitystä saada aikaiseksi. Fitnesslajien kisaajat tietävät myös, että rankasta dieetistä palautumiseen tarvitaan sitä ruokaa, lepoa, aikaa ja pienennettyä kulutusta. Palautuneella kropalla on huomattavasti helpompi lähteä myöhemmin kehityskauden jälkeen uudelle kisadieetille.
Fitnesskisaajilla on yleensä taustalla ohjaamassa valmentaja tai mentori, joka katsoo, että homma toimii ja pysyy lapasessa. He eivät sovella omin päin eri metodeita ristiin rastiin vaan noudattavat suunnitelmaa, joka on luotu yhdessä ammattilaisen kanssa. Kokeneemmat konkarit saattavat toki pärjätä itsekseen, mutta usein heilläkin on jonkin näköinen takapiru matkassa mukana seuraamassa toimintaa ja edistymistä.

Tämänkertaiset pointit tiivistettynä:

• Pyöreä pakara ei oikeasti kasva rasvaa polttamalla (tai ehkä hetken, mutta tyssää nopeaan)
• Jos haluat kasvattaa lihasta, niin 3-5 suunnitelmallista ja keskittynyttä salitreeniä viikossa riittää oikeasti. Itse olen viimeiset viisi vuotta nostellut rautaa neljästi viikossa, ja hyvin on kehitystä tullut.
• Ympärivuotisessa rasvanpolttamisessa ei ihan oikeasti ole mitään järkeä
• Kehoa muokkaava treeni on pidemmän päälle aika kuraa ja ajanhukkaa, jos sapuskaa ei löydy lautaselta riittävästi. Hiilari on ystävä.
• Sinun ei tarvitse tehdä kuutta aamuaerobista tyhjällä vatsalla ja puputtaa 1300kcal vuorokaudessa kesäkuntoon tähdätessäsi. Muutama ylimääräinen rasvakilo lähtee hieman helpommallakin, sillä tavoitteenasi ei ole näyttää lysyyn vedetyltä kuivan kesän oravalta, jolta fitness-kilpailijat (minäkin) yleensä näyttävät kilpailujen alla.
• Jos et tiedä mitä teet, mutta halu saada tuloksia aikaan on todella kova, niin hanki ammattitaitoinen valmentaja.

Räväkkää keskiviikkoa ja osuvia treenejä!

Iske silmäsi myös tähän: Jatkuva kiinteytymisen tavoittelu vie vain turmioon

Edellinen juttuni: Paljastuksia minusta, joita hävettää sanoa ääneen

Seuraa minua:
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen