Piia Pajunen
Piia Pajunen

MILLOIN JA MIKSI SKIPPAAN TREENIN?


Milloin meitsi skippaa treenin? Milloin vaihdan raskaan raudan höntsyhousuihin ja jään vetelemään lonkkaa kotisohvan uumeniin? Lepopäivät tuntuvat aiheuttavan monille suurtakin päänvaivaa, ja niistä koetaan myös aivan suotta huonoa omatuntoa. Miksi ihmeessä?
Lepo on ihanaa ja jokainen meistä sitä väkisinkin tarvitsee syystä tai toisesta. Onko muutenkaan mitään parempaa, kuin kääriytyä viltin alle ahmimaan Netflix-sarjoja kuola valuen ja kerrankin olla tekemättä sen suuremmin yhtään mitään kehittävää? No ei! Tässä siis tilanteita, jolloin tällä likalla treeni jää yleensä välistä, ja vielä ihan hymyssä suin. Oli kyse sitten kovimmasta kilpakaudesta tai tasaisesta kehitysmenosta, niin näillä periaatteilla on hyvä tullut ja aina, joten miksi hyvää muuttamaan. 😉

MILLOIN SKIPPAAN TREENIN?

Kun kroppa ei tunnu palautuneelta

Kun ruho tuntuu jyrän alle jääneeltä tai edes vähän lievemmin moukaroidulta, niin olen todennut, että parempi ottaa suoraan lepoa kehiin. Kehitys tapahtuu levossa, ja jos kroppa ei sitä saa, niin kyllä se lähtee kostautumaan. Lisäksi väsyneellä ja jumisella kropalla ei kovinkaan laadukkaita treenisuorituksia tahdo saada aikaiseksi, joten mieluummin otan yhden lepopäivän väliin ja painelen saman treenin huomattavasti paremmilla tehoilla seuraavana päivänä.
Oma nyrkkisääntöni on, että pyrin vetämään maksimissaan kaksi kovaa treenipäivää putkeen, jota seuraa aina lepopäivä. Tässä kahden kovan treenin kombossa voi olla mukana myös kolmas kevyempi veto (alussa, välissä tai perässä), mutta viimeistään tämän kolmen päivän putken jälkeen on hölläämisen paikka. Tämä periaate on toiminut mulla aivan törkyhyvin viimeisten vuosien aikana, enkä ole kokenut mitään tarvetta lähteä tätä muuttamaan. Joskus myöskään yksi lepopäivä ei yksinkertaisesti riitä palauttamaan kehoa, jolloin voi oikeasti olla ihan hyvä ottaa toinenkin lepopäivä putkeen, vaikka alkuperäinen suunnitelma olisi ollut eri.

Kun ei yksinkertaisesti tee yhtään mieli lähteä treenaamaan

Tällöin yleensä taustalla onkin jo parin päivän kovat treenit, ja mielikin huutaa lepoa. Väkisin vääntämällä ei yleensä hyvä heilu ainakaan pidemmällä tähtäimellä, ja välillä sitä omaa mieltä on yhtälailla hyvä kuunnella. Tässä kuitenkin itse olen jo oppinut tunnustelemaan, milloin on kyse laiskuudesta ja milloin puhtaasta levon tarpeesta. Jos alla on jo lepopäiviä ja fiilis on lähinnä henkisesti puutunut, niin yleensä se koneisto ja kuuppa kyllä käynnistyy, kun sinne treeniahjon pariin pääsee ja lämmittelyssä veri lähtee kiertämään.
Joskus mieli on oikeassa ja joskus väärässä, ja oikeaa ratkaisua pohtiessa onkin hyvä tsekkailla lähipäivien menoa. Onko alla jo paljon treeniä? Onko seuraaville päiville tulossa kovia treenejä? Jos vastaus on molempiin tai jompaan kumpaan kyllä, niin lepopäivästä on tuskin haittaa.
skippaan treenin

Elämän niskaan heittämä kura ja ydinjäte

Joskus uni ei ole syystä tai toisesta (tai syystä tuntemattomasta) tullut, ja alla on todella huonosti nukuttu yö, ja tällöin olen todennut ihan koholla olevan vammariskin sekä keskittymiskyvyn puutteen takia jättää treeni välistä. Välillä myös maailma heittää rattaisiin ikäviä asioita, ja meitsi on ainakin sellainen ihmissielu, että jos mieli on murtunut, niin kroppa on vetelä kuin perunavelli. Vihaisena tai kiukkuisena treeni taas kulkee mulla hemmetin hyvin (haha), mutta nuutuneena ainoa, joka toimii levon sijaan on ehkä jokin kevyt ja leppoisa liikunta.
Jos elämänvaihe on myös todella kuormittava ja stressaava, ja normipuitteissa kevyesti hanskattava treenikuormitus tuntuu vain aiheuttavan lisää harmaita hiuksia, niin tällöin olen suosiolla rauhoittanut treenimenoa. Yhdenkin viikkotreenin kevennyksellä voi saada jo vintille huomattavasti lisätilaa hengittää ja suorastaan nenästä vuotavat kortisolit aisoihin varsinkin, jos dedikset paukkuvat ja työkuorma kasvaa kukkuralleen. Ihminen on kokonaisuus, eikä sitä koskaan kannata unohtaa.

Kun tarjolla on muuta mahtavaa laatuaikaa

Kyllä! Tämä on kova! Jos kaveri pimpottaa ovikelloa lautapeli kädessä tai hanskaan pamahtaa yllättäen teatteriliput illalle, niin ei siinä muuta kuin huominen lepopäivä lennosta tälle illalle, ja tämän päivän treeni huomiselle. Elämää on elettävä välillä tässä ja nyt, eikä se tuhoa tavoitteellistakaan menoa mihinkään. Irroittelu ja rutiineista höllääminen voi kokonaiskuvan kannalta olla jopa erittäin suotuisaa, ja hyvinvoiva vintti on aika ykkösase pitkäjänteiselle ja kehitystä puskevalle menolle.
Myöskään lomareissuilla ja ulkomailla ei tosiaankaan aina tarvitse treenata. Jos treeni reissun päällä tuntuu aiheuttavan enemmän harmaita hiuksia eikä matkaseurakaan ole treeni-intoista väkeä, niin suunnittelen tähän ajankohtaan jo etukäteen kevennyksen tai täyden lepojakson. Välillä pidempi lepo tekee oikeasti melkoista eetvarttia kovalle treenihirmulle.

Kipeänä (tai edes sinne päin)

Koska mitä järkeä siinä olisi? Ei varmaan tarvitse perusteluita. Lisäksi, jos vähänkään epäilyttää, että nyt meinaa lenssua pukata, ja edellisestä treenikevennyksestä tai lepoviikosta on pidempi tovi, niin tällaiseen väliin sopii tuo kevennyksen paikka sopii oikein passelisti.

Jos koira on joutunut olemaan liikaa yksin

Meidän Pöpö hujahtaa kyllä tässä ykköseksi. Eläin ei ole lelu, ja näihin uhrauksiin sitouduttiin miehen kanssa siinä vaiheessa, kun tämä veijari päätettiin meidän perheeseen hankkia. Jos Pöpö ei ole saanut päivän aikana tarpeeksi liikuntaa, seuraa tai virikkeitä, niin ei siinä auta, kuin fiksata kuviot lennosta siten, että koira niitä saa. Ei se ole koiran vika, jos itsellä on aikataulut ja päivän priorisoinnit vuotaneet kuin seula.
Vinkulelua viskomaan, nameja piilottamaan tai puiston nurmikolle kirmailemaan, ja eipä toki tämäkään ole yhtään sen huonompaa ajanvietettä, haha! Ainakin treeni kulkee palautuneena ja virkeällä mielellä seuraavana päivänä entistä sutjakammin!
skippaan treenin

Adidas-crop paita: TÄÄLTÄ* // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ* // Kengät: TÄÄLTÄ*

Montako lepopäivää mulle sitten tulee viikossa? Yleensä 1-3 tsipaletta, mutta sanottaisiinko että keskimäärin se kaksi. Lepopäivät ovat merkattuna yhtälailla mukaan viikon treenisuunnitelmaan, vaikka se treenisuunnitelma lähes poikkeuksetta elääkin viikon aikana kropan ja mielen tuntemusten sekä elämän sattumusten mukaan.
Lepopäivät kun ovat jo suunnitelmassa mukana, niin huonoa omatuntoa on ihan suotta potea ja treenipäivien sekä lepopäivien paikkaa voi vain tarvittaessa pyöräyttää tiukan tilanteen tullessa ympäri. Tsädääm! Joskus myös ekstralepo on oikein passeli lisä, ja jos ympäri vuoden painetaan sata lasissa, niin tästä ylimääräisestä lonkan vetämisestä voi olla nimenomaan vain ja ainoastaan valtava hyöty. 😉

Leporikasta ja joustavaa loppuviikkoa joka ruhoon!

Vilkaise myös:
Lihaskimppu vai rimpula – Kuinka kuvat hämäävät?
& Kaatuuko kehitys treenitaukoon?

Edellinen juttuni:
Mitä hyvää smoothieen? 3 x smoothieresepti

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Kommentit (12)

  1. Essi

    Moikka Piia! Hyvä kirjoitus taas, täyttää asiaa joka kohta. Itsekin pyrin noudattamaan kyseisiä periaatteita. Joskus tuli skipattua hauskat menot ystävien tai perheen kanssa treenin takia, mutta enää ei kyllä tulisi mieleenkään 😀
    Asiasta vähän poiketen, voisitkohan muuten kertoa omia näkemyksiäsi siitä, että saako yskässä treenata? Edes kevyesti? Itse olin korkeassa kuumeessa viime viikon alussa, enkä ole sen jälkeen salilla käynyt. Nyt olo olisi muuten täysin normaali, mutta rohiseva ja limainen yskä vaivaa yhä (eikä tunnu helpottavan).. Treenille tekisi niin kovasti mieli, mutta en tiedä kannattaako ottaa riski.. Yskähän saattaa kestää monia viikkoja, niin miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?
    Ja loppuun vielä suuren suuri kiiiiitos aivan ihanasta blogista! <3 Olen saanut sun ansiosta niin paljon rentoutta syömiseen, etten voi edes sanoin kuvailla kuinka kiitollinen ja onnellinen mä tällä hetkellä olen! Oikeesti haluaisin vaan halata sua ja antaa tuhat kiitoskorttia! Oot ihana! 😀

    • Piia Pajunen

      Jos susta itsestä tuntuu riskialttiilta mennä treenille, niin suosittelen jättämään vielä välistä tai valitsemaan ihan maksimissaan esimerkiksi kevyen kävelyn tai tyyliin kevyen joogan (jossa ei hengästy tai syke nouse liiemmin). Varsinkin jos alla on ollut vielä kovaa kuumetta ja yskä on vielä voimakas ja rohiseva, niin parempi ottaa vielä varman päälle lepoa. Tuolla alempana kommenteissa joku jo kerkesikin vinkata, että jälkitautiahan siitä yskästä voi viheliäisesti pukata (miten hänellekin oli käynyt), ja tämän riskin ottaminen ei ole todellakaan sen arvoista.
      Itsekin vedin kerran parin kuukauden täyslevon sairasteluiden vuoksi (ja useampia pariviikkoisia muinakin kertoina), eikä siinä käynyt kehityksen kannalta kuinkaan. Joskus siis pidempikin ”treeninollaus” voi tehdä aktiivitreenaajalle todella hyvää, ja kyllä muuten treeni puree tämän jälkeen! Eli lepoa vaan, ja fokusta nyt elämän muihin kivoihin touhuihin. 🙂
      Ja KIITOS sulle vielä aivan ihanasta palautteesta, ja ihan järisyttävän mahtava kuulla, että näistä höpinöistä täällä blogin puolella on ollut noin paljon apua! Tää on ehkä parasta palautetta, jota tämä likka voi tästä saada, eli KIITOS vielä kerran! Olet itse ihana! <3

  2. Hanna

    Koskakohan sitä on tullut vietettyä päivää, että olisi oikeasti vain levännyt 🙁 . Pitäisi tosiaan ottaa tavaksi tuo, että merkkaa myös ne lepopäivät kalenteriin, tulisi pidettyä ehkä paremmin! Helposti ajattelee, että joo, on lepopäivä, kun ei mene salille, mutta yhtäkkiä huomaatkin olevan ohjaamassa spinningiä ja se jää viikon ”Lepopäiväksi” … Yllättävän hyvin kroppa kestää ja reeni kyllä kulkee, mutta pidemmän päälle varmasti ei. Joten, kalenteria esille.
    Kiitos tärkeästä muistutuksesta ;)! <3

    • Piia Pajunen

      Nyt niitä oikeita lepopäiviä kalenteriin, jonne merkkaat myös nuo kaikki jumppaohjauksetkin mukaan. Jos noin ison osan aktiivisuudesta ”pimittää” itseltään, niin helposti juuri käy noin, että se kuormitus on huomattavasti suurempaa, kuin itse osaa ajatella, ja lepo on vain kuvitteellista. Eli suosittelen iskemään kalenteriin tästä lähtien ne kaikki jumppaohjaukset, salitreenit ja muut treenit, niin pysyt kärryillä siitä todellisesta tilanteesta, ja saat niitä todellisia lepopäiviä kehiin. 😉
      Voihan olla, että jos malttaisit oikeasti ottaa niitä lepopäiviä enemmän mukaan, niin saisit vielä aivan uuden käsityksen termille ”treeni kulkee”. Näin on meinaan itsellekin aikoinaan käynyt, ja hirveässä tykityksessä sitä vaan eli siinä uskossa, että treeni kulkee. Noh, kulkihan se, mutta enpä ollutkaan kokenut (tai muistanut sitä aikaa), kun treenissä oli oikeasti kaikki paukut käsissä, kun keholla riitti resursseja palautua tehokkaasti. Ja tässä kävi myös lopulta tuo, mitä itsekin omalla kohdallasi uumoilit, että jossain vaiheessa se kroppa pisti stopin, ja tästä pahimmasta ylilyönnistä kärsitään vielä näin 10 vuoden jälkeenkin. Hups.
      Tämän palautuneen kehon merkityksen toki voi oppia/todeta vaan kokeilemalla ja testaamalla, ja tälle kyllä iso suositus! Sulla kyllä tahtotila tämän testaamiseen näyttäisi olevan onneksi jo kunnossa, että mitäpäs tässä enää paasaamaan, haha! Nyt siis vain lonkkaa vetelemään hyvällä fiiliksellä, sillä siitä se keho ja mieli tykkää! 😉

  3. Nina

    Heippa sinä joka kyselit saako yskässä treenata.
    EI SAA! Yskässä treenaaminen altistaa sydänlihastulehdukselle.
    Lisäksi yskässä treenaamisesta saa helposti vähintäänkin keuhkoputkentulehduksen. Tämän virheen olen itse aikoinani tehnyt, kun en tuntenut olonia kipeäksi, mutta yskä vaivasi.

    • Piia Pajunen

      Vahva peukku tälle! Ei siis toki jälkitaudille, vaan sille, että mieluummin ottaa sitä lepiä kehiin, kuin nappailla niitä jälkitauteja ja pitkittää muutenkin taudista palautumista.

  4. Ilona

    Moi Piia! Tosi hyvä kirjoitus ja kiva huomata, ettäkun olen jotakin tehnyt oikein kehityksen suhteen. Alla on ollut 3 viikon lepo salitreeneistä ja tän viikon maanantaina alotettu treenit. Nyt loppu viikkoon on tullut niin paljon menoja, että olis tyhmää stressauttaa kehoa väkisin vääntämällä treeniä, kun se vaikuttaa mun paniikkihäiriöön puskemalla kohtausta päälle. Sen verran tietää jo mitä kroppani tarvitsee.
    Mukavaa viikonloppua! Käy ihmeessä tsekkaamassa myös mun blogi, olisin siitä tosi iloinen
    http://www.ilonadblog.wordpress.com

    • Piia Pajunen

      Moikka Ilona! Tuo on oikeasti todella hyvä, että olet malttanut kuunnella itseäsi, ja vielä osannut lukea kehosi ja mielesi signaaleita oikein. Ehdottomasti aina mieluummin se lepo kuin treeni ja paha olo kokonaisvaltaisesti. Tsemppiä kevääseen ja kiireiden keskelle sinne! 🙂
      PS. Ihana blogi sulla, ja piru vie kun pukkasi notskimakkaran himo noista sun kuvista! 😀

  5. Annie

    Itse aloitin noin vuosi sitten uudessa työpaikassa, jonne tulee kuljettua autolla noin tunti suuntaansa ja sitten istuttua/seistyä työpöydän ääressä se 8 tuntia tai ylikin. Eikä tosiaan tule sellaista arkista hyötyliikuntaa enää entiseen tahtiin.
    Töissä paikallaan ollessa kroppa jäykistyy ja puutuu. Kotona ollessa tulee toki aina puuhasteltua jotakin, mutta vaikka imuroisi 40 neliön asunnon joka ilta, niin ei sekään nyt varsinaisesti kompensoi tuota koko päivän liikkumattomuutta. Kun treenaamassakaan ei voi käydä joka päivä, niin nykyään oloni onkin varsinkin lepopäivinä todella ikävä, eikä edes se sohvalla löhöily tunnu kovin houkuttelevalta, kun on jo nököttänyt vähintään 10 tuntia päivästä paikallaan ja takapuoli ja selkä huutavat apua. Töissä olenkin yrittänyt käydä tauolla edes 10 min happihyppelyllä ja iltaisin venytellä sekä kävellä vähän kauempana olevaan markettiin ostoksille, mutta eipä sekään juuri auta.
    Tämän takia lepopäivien pitäminen tuntuukin nykyään aiempaa ikävämmältä, vaikka olenkin yrittänyt niitä malttaa entiseen tahtiin pitää. Välillä olen käynyt lepopäivänä vähän pidemmillä kävelyillä, mutta niin se vaan tahti meinaa aina kiihtyä ja treenistä väsynyt kroppa ei tunnu palautuvan tällä taktiikalla.
    Taitaakin olla niin, että kaikista huonoin kombo on tuo paikallaan kököttämisen ja treenin yhdistelmä, ilman sellaista luontevaa hyötyliikuntaa. Viikonloppuisin kun tulee kuljettua paikasta toiseen jalan tai pyörällä ja oltua muutenkin enemmän liikkeessä ja siihen päälle treenattua (+vähäsen löhöttyä sohvalla) palautuu ja toimii kroppakin paljon paremmin ja fiiliskin on noin sata kertaa vetreämpi!
    Kaihoten muistelen opiskeluaikoja kun töihin oli 15 min kävelymatka ja vaikka kouluun meninkin autolla, niin päivät pitivät sisällään muutakin puuhastelua kuin paikallaan kököttämistä.. Täytynee kai vaihtaa alaa johonkin fyysisempään hommaan 🙂

    • Piia Pajunen

      Heips! Onko sulla mitään tsäänssiä kinuta työpaikalle sähköpöytää (tai normipöydän päälle viritettävää seisontakoroketta koneelle)? Mulla oli yhdessä aiemmassa työpaikassa tällainen käytössä, ja piru vie oli mukavampi painaa koneen ääressä hommia, kun sai vaihdettua sen hanurin päällä rohjottamisen välillä seisoskeluun.
      Ja toi on musta todella hyvä, että olet työpäivän aikana ottanut pientä taukoliikuntaa ja viikonloppuisin otat enemmän itsestäsi irti. Voisithan kokeilla ajoittaa enemmän niitä treenejä arki-iltoihin, jolloin jähmeät arkipäivät saisivat vähän tasoitusta ja viikonloppuisin tulisi sitten enemmän sitä muuta arkista hyötyliikuntaa.
      Ja jos ne kävelylenkit vain pitää tarpeeksi kevyinä, niin ei se kropan palautuminen siitä pitäisi kärsiä, jos vain ruokaa ja unta tulee riittävästi päivien varrella muuten sitä palautumista tukemaan. Jos ruuasta saatava energia ei ole riittävä ja uni jää liian vähälle, niin sekin voi vaikuttaa palautumiseen melko radikaalisti ja jopa enemmän kuin se levon puute.
      Tsemppiä sille tämän haasteen selättämiseen, ja toivottavasti tilanne tasaantuu siellä ja ratkaisu arkeen ja liikkumistarpeeseen löytyy! 🙂

  6. Anna

    Tää lyönti ei ehkä ihan osu nyt palloon aiheen kanssa, mutta kiinnostaisi kuulla onko sulls jotain saliohjelman runkoa vai menetkö aina fiilispohjalla? 🙂

    • Piia Pajunen

      Aina saa laukoa aiheesta ohitse! 😀 Oon itse nyt 2+2-jakoisella paukuttanut meneen, mutta olen antanut rungon elää vähän normaalia enemmän parin viime kuukauden aikana. Pidän tietyt progressioliikkeet mukana, ja volyymin kutakuinkin samana, niin vähän fiilistelyäkin on mahtunut ottamaan mukaan ilman, että progressiivisuus on ottanut sen suurempaa hittiä. 🙂

Kommentoi »

Comments are closed