MIKÄ HITON TÄYDELLINEN ELÄMÄ & ONNELLISUUS?

Olin niin pitkään huomaamattani porskutellut siinä hemmetin muotissa, ja kun eteeni tuli se vaihe, jossa millään muoteilla ollut enää mitään väliä, olen joutunut kyntämään läpi aika ison työmaan oman kupolini sisässä. Itsellä tämä vaihe tuli aikamoisessa rysäyksessä. Kilpaurheilun lopetus ja valmistuminen yliopistosta. Ne kaksi asiaa, joiden tuomaan turvaan on ollut aina helppo tukeutua. Urheilu sekä koulunkäynti ja opiskelu ovat olleet iso osa itseäni ja iskeneet raamit. Niiden turvaan olen melko tiukkaan voinut turvautua, ja niihin olen voinut itse vahvasti vaikuttaa. Asioita, jotka pitävät itseni ojossa, ja joihin minä voin vahvasti omalla toiminnallani vaikuttaa.
Huomasin kyllä jo pari vuotta ennen tätä alkavani “oireilemaan”. Tajusin, että valmistuminen ja “oikea elämä” uhkaa. Ei voinut vaan enää seilata huolettomana tähän opiskelun tuomaan pilariin tukien. Se kyllä iski alitajuntaan lujaa, kun näin jälkikäteen tätä kokonaiskuvaa katselee. Toisaalta suoriuduin tästä omaan makuuni kuitenkin jokseenkin mukiinmenevästi, sillä en ollut koskaan määrittänyt itseäni vain yksi- tai kaksiulotteisesti. Toki opiskelu ja etenkin urheilu olivat olleet mulle aivan järkyttävän merkittäviä aisoita, ja siten myös iso osa itseäni.
Ja älkää käsittäkö väärin. Mä nautin aiemmin niistä selkeistä linjoista, ja se oli mulle omalla tavallaan täydellistä elämää. Käytiin koulut ja vielä ihan mukiin menevästi. Koulun penkillä hankittiin ymmärrystä maailmasta, syvennettiin ajattelukykyä ja treenattiin aivosoluja sopivan kriittiseen ajatteluun sekä jatkuvan oppimisen malliin. Urheilupuolella mentiin tavoitteet korkealla ja pilke silmäkulmassa. Painettiin duunia päivästä ja vuodesta toiseen urheilun parissa, hengitettiin intohimoa, koettiin tunneskaalan kaikkia eri ääripäitä ja lopulta toteutettiin unelmia.
Ainut vaan, että kun valmistuminen siitä “viimeisestä” oppilaitoksesta alkoi uhmaamaan ja perspotku “valmistuneena” maailmaan lähestyi, niin hitto että alkoi hämmentää. Enää ei ollut niitä muotteja. Kukaan ei määrittänyt, mitä sinun pitäisi tehdä. Joka paikassa toitotettiin vain sitä, että sinusta voi tulla mitä vaan, ja pitää tehdä niitä asioita, joita elämässä haluaa. No jumankekka. Mitäs jos ei tiedä, mitä haluaisi oikeasti tehdä ja käsillä olisi lukematon määrä suuntia, joita kohti voisi lähteä purjehtimaan?

Tätä ennen on aina oikeasti halunnut lähinnä keskittyä opiskelemaan ja kilpaurheilemaan, mutta entä tämän jälkeen? Ja tätä kilpaurheilun jälkielämää vartenhan niitä kouluja on käyty, koska tiesin sen olevan “vain” minulle elämääkin suurempi polun pätkä matkan varrella. Silti se todellisuus tämän kohdatessa oli aika hämmentävä tilanne, vaikka siihen oli yrittänyt varautua etukäteen.
No miten sen täydellisen elämän voi luoda? Ensinnäkin, vihaan termiä “täydellinen elämä”. Ei sellaista olekaan. Elämä on epätäydellistä ja täynnä epävarmuutta, huolta, murhetta ja valintoja. Elämä ei ole koskaan täydellistä. Kun teet yhden valinnan, suljet aina jotain toista pois. Kun teet päätöksen, että katsot illalla Netflixiä sohvalla, suljet samalla pois mahdollisuuden, että voisit viettää tapahtumarikkaan illan ystäviesi kanssa ihan muualla. Kun teet päätöksen, että rupeat täyspäiväiseksi yrittäjäksi, poissuljet mahdollisuuden, että samaan aikaan loisit uraa täyspäiväisenä uraohjuksena toisten leivissä. Näin se vaan menee sekä pienessä että isossa mittakaavassa, mutta lähes mitä tahansa voit muutta huomista ajatellen.
Tuntuu, että nykyaikana elämä on pelkkää onnellisuuden, tasapainon, hyvinvoinnin ja täydellisyyden jahtaamista. Elämä ei kuitenkaan ole lähes koskaan mitään näistä 100%. Omasta näkökulmastani elämä on loppupeleissä aika pitkälti hyväksymistä. Et voi koko aikaa olla 100% onnellinen, hyvinvoiva ja tasapainoinen. Ja ihan totta näitä asioita kannattaa vaalia, mutta niihin neuroottisesti tarttumalla ei tule kyllä lasta eikä paskaa.
Onnellisuuden (sekä ilon ja onnistumisen tunteiden) jahtaaminen itsessään ja sellaisenaan myös on siinä mielessä ongelmallista, että onnea ei saa onnellisuudesta. Onnellisuus tulee aina tiettyjen asioiden tai tekijöiden kautta. Jahtaa siis mieluummin niitä asioita, joiden parissa tunnet syvää onnellisuutta ja iloa. Millaisissa hetkissä tunnet olevasi onnellinen, ja mitkä tekijät näissä tilanteissa tuovat sinulle sitä? Siinä on jo itsessään osuva suuntaviiva sille, mihin mieluummin kannattaisi elämässään panostaa.

Idea tähän postaukseen tulikin siitä, että eräs lukija heitti mulle kiperän kysymyksen. Miten siihen omaan täydelliseen elämään voisi pyrkiä, ja miten elää sellaista elämää, mikä on itselleen merkityksellistä? Suoraan sanottuna, hitostako minä tiedän, mutta muutamia asioita olen tässä aikuisuuden alkuvaiheilla oppinut. Miten päästä edes vähän lähemmäksi sitä itselleen merkityksellistä ja täydentävän tuntuista elämää?

• Jäätävä klisee, mutta me olemme kaikki erilaisia ja omia yksilöitämme, ja meidän ei tarvitse haluta samoja asioita kuin muut. On ihan okei toteuttaa ja vaalia elämässä eri asioita kuin muut lähipiirissäsi. Ystävällesi tärkeä asia voi tuntua sinusta ihan merkityksettömältä, eikä meidän kaikkien tarvitse tehdä samoja asioita tai pystyä samaan kuin muut.
• Mieti oikeasti, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. Kirjaa ne vaikka paperille ylös tärkeysjärjestykseen. Toteutatko näitä itsellesi tärkeitä asioita arjessasi ja oikeassa suhteessa?
• Rajoitukset ovat vain omassa päässä. Jos oikeasti haluat tehdä jotain, niin tee! Ikinä aika ei ole täysin oikea millekään, ja valintoja on aina tehtävä.
• Muut ihmiset puhuvat aina. Loppupeleissä heitä ei kiinnosta pätkääkään muu, kuin heidän oma elämänsä, ja puheenaiheet vaihtuvat aina lennosta seuraavaan. Kukaan ei ruodi elämääsi ja valintojasi loppupeleissä sen enempää, vaikka jotain saattaisi vähän ihmetyttääkin. Eihän kukaan muukaan elä elämäänsä sinun mielipiteiden ja arvojesi pohjalta. Ei siis sinunkaan tarvitse.
• Elämä on valintoja ja luopumista. Aina, kun valitset jotain, hylkäät jonkun toisen. Aina kun valitset olla valitsematta, valitset nykytilan ja hylkäät sen kaiken muun. Toisinaan paska juttu, mutta totta.
• Hyväksy se, että toisinaan saa pelottaa, ahdistaa, olla karmea fiilis, stressata tms. Eri asia on, että miten annat näiden vaikuttaa omaan toimintaasi. Nämä kaikki ovat ihan normaaleja tunteita, joita kaikki tuntevat joskus. On kuitenkin loppupeleissä jokaisesta itsestään kiinni, kuinka lujaa haluaa toimia näistä huolimatta.
• Elämä ei ole niin fataalia, kuin se monesti tuntuu. Aina kun joku ovi sulkeutuu, niin uusia avautuu. Trust me. 😉
• Kun pääset elämään juuri sinun näköistä elämääsi, niin se usein tuntuu todella palkitsevalta. Unohda siis raamit, ja muodosta oma elämäsi itse!
• Onnellisuus ei muodostu siitä onnellisuudesta, ilosta ja onnistumisista vaan juuri itselle tärkeistä ja merkityksellisistä asioista. Vaali näitä asioita elämässäsi, jotka tekevät sinut onnelliseksi. <3

Ja vaikka tämä postaus saattoi kuulostaa paikoittain aika karulta, niin eihän elämä sitä kuitenkaan ole, hah! Elämä on itsessään aika mahtavaa, kun sen oikein oivaltaa. Välillä on kuitenkin ihan normaalia, että tuntisi olevansa hukassa, ja joskus pitää vähän eksyä, että takaisin tielleen löytää. Tällöin osaakin arvostaa sitä elämää ja nykytilannetta entistäkin vahvemmin, kun tietää, että tässä ja nyt on ihmisen hyvä olla. <3

Kompasseja, karttoja ja suuntaviivoja viikonloppuun!

VILKAISE MYÖS:
Kun sun työ ei ole millään tavalla arvokasta
& Kauhuskenaario tulevaisuudestani

EDELLINEN JUTTUNI:
Virheitä salilla, joita itse tein pitkään

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram