Jaa lähtikö offikunto käsistä?

Sis. mainoslinkkejä*

Kuusi kiloa kisapainosta ympäri vuoden tekee hyvän kilpailijan? Kuka näitä sääntöjä keksii? Omat kulmani nousevat lähes aina hieman koholleen näistä maagisista säännöistä pitää kisapaino tietyn kilomäärän päästä kisapainosta ympäri vuoden. Omaksi tavoitteeksi toki jokainen voi asettaa mitä itse haluaa, mutta muille näiden tuulesta temmattujen ohjenuorien jakaminen yleispäteviksi ohjeistuksiksi on mielestäni jopa vastuutonta.
Pahimmillaan nämä ihmeelliset kilpailukautta seuraavat painonnousun ohjenuorat joko itsensä tai ulkopuolisten asettamana voivat aiheuttaa sekä henkistä että fyysistä pahoinvointia, rajoittaa urheilijan kehitystä sekä hankaloittaa tulevia kilpailurupeamia, kun sitä ruokaa ei uskalleta syödä riittävästi. Fitnessurheilija elää muutenkin jo melko kurinalaista elämää riittävän osan ajasta vuodessa, joten tarvitseeko tämä tosissaan enää enempää ohjenuoria kertomaan miten elää elämäänsä kilpailukauden ulkopuolellakin.
On toki eri asia, jos kilpailija aikoo vetää tarkoituksen mukaisesti toisen kilpailukauden putkeen, jolloin painonnousua lyhyellä tällä aikavälillä ei ole ehkä suotavinta päästää täysin valloilleen. Pidemmällä offillakin sitä vaakalukemaa voi olla jossain määrin hyvä tarkkailla silloin tällöin varsinkin, jos aiemmat kisakunnot ovat jääneet selkeästi vaadittua löysemmäksi ja kisakauden ulkopuolella on tapana ollut ottaa huomattavia määriä tatinaa ihon alle, enkä nyt edes puhu mistään kympistä.


Mietitäämpä vähän. Me jokainen olemme erilaisia. Genetiikkamme, aineenvaihduntamme, ruumiinrakenteemme, pituutemme, lihasmassamme sekä kuluneen dieettimme kulutustaso ja energiansaanti vaihtelevat hurjasti. Jotkut voivat täydellisen hyvin pienilläkin rasvoilla vuodesta toiseen, ja toisten kehon toiminta alkaa tasaantumaan vasta selkeästi korkeammissa rasvaprosenteissa. Se mikä rasvaprosentti takaa toiselle hyvinvoivan kehon ja mielen, voi toiselle olla silkkaa kärsimystä ja suorastaan mahdotonta ylläpitää ilman hermojen tai kehon romahtamista. Joillekin tämä kuusi kiloa on siis realistinen ja sopiva, mutta ei todellakaan kaikille ja kaikissa tilanteissa.
Jalostetaanpa ajatusta hieman käytännön tasolle. Kuusi kiloa on hieman eri asia kisapainossa 48 kiloa painavalle 159 senttiselle ensikertalaiselle hintelälle bikinikisaajalle, kuin kisapäivänä 60 kiloiselle 172 senttiselle bodyfitness-konkarille. Eikä edes tarvitse mennä vertailemaan kilpailijoita eri lajien tai pituusluokkien välille, kun lavalla rinta rinnan kisaavistakin löytyy iso kirjo eri kokoisia ja taustaisia kilpailijoita. Lisäksi, jos kilpailija onnistuu riipaisemaan itsensä suorastaan änkyräkireäksi kisapäivään mennessä, niin tähän sama määrä fläsää on hieman eri asia, kuin muutaman rasvakilon liian pehmeäksi jääneelle kanssakilpailijalle. Eli vieläkö kuusi kiloa kisapainosta kuulostaa sopivalta yleispätevältä ohjenuoralta?
Kilpailukunto on myös hyvin kaukana luonnollisesta tilasta. Hiilihydraattien vähyys ja viimeisten viikkojen kuivattelut ajavat merkittävän määrän luonnollisia nesteitä pois kehosta. Kilpailujen jälkeen normaalitilaan hiljalleen siirryttäessä kroppaan iskeytyy takaisin rasvan lisäksi myös sitä luontaista nestettä, joka näkyy myös vaa’an viisarin heilahduksena. Suurempi lihasmassa ja huiviin popsittu hiilarimäärä sitoo enemmän nestettä kehoon. Kun tästä maagisesta kuudesta kilosta menee vielä osa kehon nestevarastoihin, niin siinä ei paljoa tilaa luontaisilla rasvoille jokaisella kilpailijalla jää.

Fitness-lajien kilpailijan keho on jatkuvassa muutostilassa, ja se mikä pari vuotta sitten samassa painossa tuntuu ja näyttää ulospäin, voi olla tänä päivänä aivan erilainen. Omaa ajatusmaailmaa olisikin syytä kehittää oman fyysisen kehityksen mukana, vaikka se saattaa olla toisinaan melko hankalaa. En olisi ikinä ajatellut, että vajaa 60 kiloa tässä 156 senttisessä ruhossani voisi näyttää melko solakalta. Jos tuijottaisin neuroottisesti vaakalukemaa ja määrittäisin tämän pohjalta ulosantini tai jopa itseni urheilijana, niin ajatukseni voisivat olla täysin erilaisia.
Tai itseasiassa ei sittenkään. Olenhan joskus offilla ollut lähes 65 kiloinen kääpiö (no persjalkainen olen kyllä edelleen), ja ollut ihan rehellisesti sanottuna erittäin tyytyväinen itseeni ja kuluneeseen offikauteen. Olipahan mistä puristaa, treeni kulki, kehitystä tuli ja seuraava kuin vettä vaan kulkenut kisapreppi oli suorastaan helppoa kauraa palautuneella ja hyvinvoivalla keholla sekä virkeällä mielellä. Tuloksena kireä ja freesi kisakunto, Suomenmestaruus täysillä tuomariäänillä, Arnold Europe Amateurin overall-voitto sekä ammattilaiskortti. Mitä tästä opimme? Offilla saa ottaa painoa enemmän kuin kuusi kiloa.
Niin ja hei, haluatko näyttää urheilijalta ympäri vuoden? Katso peiliin, sillä siellä on urheilija oli kiloja pamahtanut sitten kuusi tai kuusitoista. Ja jos vaatteet alkavat puristamaan, niin osta isompia.

Lisää aiheesta: Millainen on hyvä offikunto naiselle?

Edellinen juttuni: Brutaali olkapäätreeni treenivideon kera