KUN AINA VOISI OLLA VÄHÄN KIREÄMPI JA KIINTEÄMPI

*Sisältää mainoslinkkejä

Tästä kun vielä vähän saisi kiristeltyä, ja tämän makkaran saisi katoamaan. Jos ne pari kiloa onnistuisin riipaisemaan pois, niin olisin itseeni tyytyväisempi. Samalla saisin nuo lihakset rasvan alta vähän paremmin esille. Silloin olisin saman painoinen kuin vielä muutamia vuosia sitten, ja sitten voisin alkaa oikeasti rakentamaan sitä lihasta. Kuulostaako edes osittain tutulta joko omien ajatuksien kätköistä tai lähipiirin keskustelun aiheista?

Itse olen kilpaurheilun kautta kokenut käytännössä aika monen moista ulkomuotoa. Toisinaan olen ollut kireäksi viritetty kuin viulun kieli kaikki lihakset komeasti verkkokalvoille paukkuen ja välillä taas kaikki lihakset ja erottuvuus on ollut piilotettuna muhkean muodokkaan rasvahaarniskan alle. Nyt ehkä olen jotain siltä väliltä, koska tähtäin ei ole enää kilpaurheilussa ja asiat ovat muovautuneet ajan juostessa oman näköiseksi. Muutenkin useat vuoden painaen lihaskasvu edellä on jättäneet ainakin jonkinnäköistä muhkuraa varteen ja painojen kanssa edelleenkin tykkään kolistella.

Että päästäisiin hommassa asian ytimeen ja pureskelemaan aihetta juurta jaksaen, niin jysäytän tähän alkuun vertailukuvan omasta kehostani näin normaalissa tilassaan ja kireäksi tiristeltynä, vaikkakin poseerauksissa ja valaistuksissa hieman eroavaisuutta.

kireämpi ja kiinteämpi
2018 60kg  VS  2017 54kg (paino ei todellakaan kerro kaikkea)

Mitä yhteistä näillä kahdella kuvalla on?

Tässä hyvä esimerkki omasta takaa. Vasemman puolimmainen kuva on viime syksyltä, jossa olen itselleni luontaisissa ja normaaleissa rasvoissa, joita pystyn ylläpitämään ilman erityistä yrittämistä. Oikea puoli taas vuodelta 2017 paria viikkoa ennen vapaaohjelmafintessin ammattilaiskisan voittoa, jossa kroppani on viritetty äärimmilleen. Molemmissa kuvissa olen yhtä onnellinen ja tyytyväinen itseeni, ja uskokaa tai älkää, niin lihasmassa on molemmissa kutakuinkin sama.

Oishan se hirveen kiva, että pystyisin näyttämään tuolta tiukalta lihaskimpulta nytkin, mutta tiedän ihan käytännön kokemuksen kautta aika monta kertaa tuohon vetäneenä, ettei se muuta mitään. Minä en ollut eri ihminen, elämäni ei ollut yhtään sen onnillisempaa, ihmissuhteeni eivät syventyneet, en ollut yhtään sen parempi tai arvokkaampi ihminen enkä pitänyt itsestäni aiempaa enempää. Eli olishan se kiva olla ”tikis”, mutta that’s it. Mitä sillä kireällä ja vähärasvaisella ihan oikeasti tekee? Mitä lisäarvoa se tuo?

Tuo kireänä porskutteleminen oli hetken hauskaa ja antoisaa, koska tiesin, että sillä oli suurta merkitystä omalle kilpaurheilulleni. Se oli hauskaa, koska tiesin, ettei mun tarvitse kohta enää olla tuossa tilassa. Sen saavuttaminen ja kilpatähtäintä kohti painaminen oli äärimmäisen mielekästä, mutta sen ylläpitäminen taas ei niinkään herkkua.

Voin tuolloin periaatteessa hyvin ja jaksoin mainiosti, koska tiesin, että kohta pääsisin isompien ja rennompien syöminkien pariin, vähentämään suorittamista ja keskittymään oikeasti kehittävään treeniin (sen sijaan, että pyrkisin lähinnä minimoimaan lihaskatoa ja pitämään kulutusta yllä). Jos olisin ”joutunut” jäädä tuohon tilaan pyörimään, niin olisin alkanut pian voimaan pahoin, tai jos olisin toteuttanut tuon huvin vuoksi ilman kilpaurheiluaspektia, niin en olisi lähtenyt leikkiin laisinkaan.

Aina voit olla kireämpi ja kiinteämpi

”Mutta kun sä näytät nytkin hyvältä”. No joo niin mustakin. Mutta kun nuo kaksi kuvaa laittoi vierekkäin, niin alkoi itseänikin parin sekunnin ajaksi hirvittämään. Äkkiä alkoi silmä löytää ”puutteita” ja ”korjattavaa”, joiden olemassa oloa en ollut edes ajatellutkaan. Sitten heräsin. Mitä hemmetin väliä sillä olisi, ja miten se muuttaisi elämääni, jos pudottaisin pari kiloa. En siltikään olisi tuossa ammattilaiskisaa ennen olevassa tikissä, koska siihen ei riittäisi enää se pari kiloa silavaa kevyesti pois siipaloiden.

Kun ensimmäistä kertaa pääset siihen ”todella tiukkaan tikkiin”, niin se tuntuu aika metkalta. Trust me I know. Siitä kuitenkin jossain vaiheessa tulee arkea, etkä jaksa enää päivien ja viikkojen kuluessa sen enempää innostua siitä, että näet jonkun lihaksen piirtyvän komeasti esiin tai et löydäkään enää makkaraa tai tatinaa sieltä mistä ennen sitä löytyi. Itseasiassa unohdat sen, että joskus siinä oli enemmän rasvaa. Siitä tulee sulle tavallista, ja ihmeellisyys ja uutuuden viehätys katoaa. Mä olen kokenut tämänkin. Monta kertaa. Tikissä oleminen on lopulta vain tikissä olemista. Ei sen enempää.

Kaikkeen siis turtuu niin hyvässä kuin pahassa, ja se korostuu erityisesti silloin, jos lähtökohtaisesti et ole pohjimmiltasi tyytyväinen itseesi. Kun pudotat sen tavoittelemasi pari kiloa, niin äkkiä huomaat kaivelevasi uusia kohtia, joihin et ole tyytyväinen, ja josta voisi vielä saada pois. Taas löytyy ihmisiä, jotka ovat paremmassa tikissä, ja vertailu jatkuu, jos olet jo lähtökohtaisesti aloittanut tämän tyytymättömyysleikin ja parannuskohteiden skannaamisen. Tyytymättömyys taas nostaa itsensä esiin äkkiä silloin siinä aiemmassa ”tavoitekropassa”, jos olet alusta asti katsellut itseäsi tällä silmällä.

Rasvattomuus ei tee sinusta tai elämästäsi parempaa

Mulla on tässä pari kysymystä takataskussa ”normaalipainoisille” ihmisille. Miten elämäsi muuttuisi sillä, että saisit pari kiloa rasvaa pois? Miten eri tavalla huominen päivä kulkisi tähän päivään verrattuna, jos vaakalukema seuraavana aamuna näyttäisikin kaksi kiloa edellispäivää vähemmän? Mikä olisi se lisäarvo, jonka se toisi elämääsi? Olisiko elämäsi onnellisempaa, parempaa, sujuvampaa tai helpompaa? Mietipä ja mutustelepa näitä oikeasti hetki.

Tarvitseeko kaikkeen tyytyä?

Ei välttämättä. Itseään saa kehittää ja muovata, eikä ulkoiseen olemukseen panostaminen ole väärin ja se voi parhaimmillaan ja oikein ja oikealla mentaliteetillä toteutettuna olla äärimmäisen antoisaa ja tuloksekasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sellainen sopiva ylpeys itsestä sekä ymmärrys ja realismi olisi kuitenkin hyvä pitää mukana. Kuinka paljon oikeasti sinuun vaikuttaa kaikki se, mitä ympärillä näet? Kuinka paljon haluat muutosta sen takia, että haluat kehittää itseäsi, oppia uutta ja olet innoissasi jahtaamassa haasteita sen sijaan, että haluaisit muuttaa itseäsi toisenlaiseksi, vähentää itsestä lähtöisin olevaa tyytymättömyyttä tai olla sopivampi, hyväksyttävämpi tai muottiin menevämpi?

Toki nämä eivät ole näin yksinkertaisia ja yksiselitteisiä asioita, ja jokaisella meillä on monimutkaiset ja monivaikutteiset ajurit, mutta ymmärtämällä ja sisäistämällä ne oikeat liikkeelle panevat voimat, näkemyksen itsestään ja realiteetit voivat helpottaa edes pikkuisen. Kaikkia kohtia itsessä ei tarvitse rakastaa. Itseään olisi syytä silti kunnioittaa ja pitää ansaitsemassaan arvossa.

Rasvamassa kehossa ei automaattisesti tarkoita epätervettä, epäurheilullista saati tyytymättömyyttä itseensä. Rasvamassa kehossa on varsinkin naiselle todella luontainen asia, ja tämä on myös syytä muistaa. Paljon (muttei kaikkea) on mahdollista tehdä ulkokuorelle, mutta sitä ei voi tehdä pitkäkantoisesti ja kestävästi, jos pääkopan merkitys ja vaikutus jätetään matkasta veks.

Korosta parhaita puoliasi

Jokaisella meistä on niitä kohtia kehossaan, jotka eivät todellakaan lukeudu parhaimpiin ja edustavimpiin osa-alueisiin. Se on ihan fakta. Toki sosiaalisen median ja Instagramin fitnessjulkkisten aikakaudella tämä usein pääsee ihmisiltä unohtumaan. Kukaan ei ole niin täydellinen, että jokaisessa asennossa ja kuvakulmassa tai jokaisessa asussa näyttäisi kuin veistokselta. Mutta eihän tällaisia kuvia usein vuodakaan sosiaalisen median julkaisuihin, paitsi satunnaisissa reality checkeissä. Ja seuraavana päivänä seuraajat ovatkin jo unohtaneet nämä ”Insta VS reality”-julkaisut, ja tuijottelevat vain niitä upeita kuvia kaihossa itseään verraten ja #bodygoals kommentteja nakellen.

Mun mielestä ”parin kilon kun pois saisi”-ihmisten ongelma ei ensisijaisesti ole kaksi (tai edes viisi) ylimääräistä rasvakiloa kehossa. Vaan se, että miten se keho voi, miten sitä katsotaan, miten sitä kohdellaan ja miten sitä kannetaan. Hartiat lysyssä ja huonossa ryhdissä ja olematon keskivartalon tukilihasten kannatus. Treenissä laatu loistaa poissaolollaan ja keskitytään pinnalliseen tekemiseen oikean fysiikkatreenaamisen sijaan. Toisinaan mennään jopa niin pitkälle, että ruokaa ei sallita itselleen tarpeeksi sen oikean hyvinvoinnnin ja urheilullisuuden saavuttamiseksi ja sitten jojoillaan tai jumitetaan aineenvaihduna jatkuvalla ”kiinteytymisellä”. Toki tämä on aika ääriesimerkki, mutta näitä löytyy ja paljon tai ainakin liipataan läheltä.

Rule number one: Opettele kantamaan ensiksi itsesi

Opettele kantamaan itsesi sellaisena kuin se on tilanteesta huolimatta. Olet kuitenkin joka hetkellä sinä. Oli rasvaa ympärillä parasta aikaa enemmän tai vähemmän. Opettele pukeutumaan sellaisiin vaatteisiin, jotka näyttävät sinun päälläsi hyvältä. Itsekin pystyn muovautumaan löysästä perunasta minuutin vaatteenvaihdoksella melkoisen sporttiseksi pakkaukseksi. Se voi olla oikeasti ihan treenitrikoiden, farkkujen, neuleen valinnasta tai näiden yhdistelmästä kiinni, että näytänkö hyväkroppaiselta atleettiselta ilmestykseltä vain löysältä ja muodottomalta sohvabataatilta.

Sormet irti niistä makkaroista. Kyllä niitä jokaiselta löytyy ja pehmoista löllyvää yhtä lailla. Ei ne sillä nypistelemällä ja kaivelemalla mihinkään katoa. Anna siis niiden jumankekka olla. Älä seiso peilin edessä alusvaatteisilla huonossa ryhdissä, koska KUKAAN ei näytä tällöin erityisen hyvältä ja hehkeältä.

Tässä alla myös yksi asiaan kuuluva ”reality check” omasta takaa arviolta noin viiden sekunnin erolta toisistaan. Jos pitäisi valita, niin varmaan moni ottaisi vasemman puoleiset reidet. Ai niin paitsi hei. Ne onkin samat, mitä tuossa oikealla.

kireämpi ja kiinteämpi
Kun taas on tullut kyselyitä siitä, että miten saisi ”kiinteytettyä” reidet niin, etteivät ne hinkkaisi toisiinsa, niin vilkaiskaapa kuvaparia yllä. Enpä osaa sanoa.

Treenipaita: TÄÄLTÄ*
Treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Se, että pohtisit pääsi puhki, että missä Instaan menevässä kuvassa tai asussa näyttäisit rasvattomalta tai miten saisit sen ärsyttävän kylkimakkaran tiristeltyä veks, ei ihan totta kiinnosta oikeasti ketään pätkän vertaa. Meinaan samaan aikaan kun sinä pohdit ja pihtiotteilla puristelet omiasi, niin kaikki keskittyvät vain oman vartalonsa ruotimiseen ja omien makkaroidensa puristamiseen.

Ryhtiä rintarankaan ja aurinkoa viikonloppuun!

Kommentit (14)
  1. Aivan äärimmäisen hyvä postaus, kiitos Piia!! ♥ Hölmöintähän tässä koko asiassa on se, että mediakanavatkin tuputtavat jatkuvasti ohjeita (ja kehotuksia, suoraan tai epäsuoraan) muutaman kilon pudottamiseen, allien karistamiseen ja vaikka mihin muuhun. Tuntuu, että tässä maailmanajassa olisi melkeinpä ”epänormaalia” olla ulkomuotoonsa ihan aidosti tyytyväinen, kun melkein kaikki tuntuvat enemmän tai vähemmän kipuilevan makkaroidensa ja muhkuroidensa kanssa — ja samaan aikaan kaiken maailman firmat rahastavat ihmisten huonolla itsetunnolla. Kyllä mä periaatteessa ymmärrän, miksi ihmiset ostavat pikalaihdutuskuureja tai jotain ostos-tv:n liikuntavälineitä, jotka on varustettu ihan katteettomilla lupauksilla, mutta toivoisin kyllä ihan kaikkien tajuavan tämän sun postauksesi pointin.

    Oon omalla kohdallani todennut, että liikunta on ainakin mulle parasta lääkettä itsetunto-ongelmiin. Ei siksi, että ne makkarat välttämättä vähenisivät, vaan siksi, että liikunta auttaa ymmärtämään, miten paljon muutakin omalla kropalla voi tehdä kuin vain kritisoida ja inhota sitä. 🙂

    1. piiapajunen
      1.3.2019, 15:56

      Kiitos sulle mahtavasta palautteesta sekä mielenkiintoisesta ja syventävästä kommentista! Meille kun tuputetaan kaikkea ja kaikenlaista, eikä välttämättä kaikki tuputtaminen tapahdu ”pahaa pahuuttaan” ja ”ahneuttaan”, vaan osittain myös turtuminen yleiseen trendiin, tiedottomuus ja ymmärryksen puute ajaa helposti vääriin toteutusmalleihin myös markkinoinnin puolesta. Kyllä mä uskon, että myös sillä oikeasti terveeseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen keskittyvällä bisneksellä riittäisi kysyntää, mutta helpointahan tässä olisi tarttua niihin ”pikafiksien” tarjoamiseen. Harmi vain, että homma menee tällä hetkellä isoilta osin nurin kurin osa ”tahtomattaan” mutta ikävä kyllä juurikin myös ainakin osittain ”tahallisesti”.

      Itse meinaan heitän aika paljon euroja tälläkin hetkellä itseni kehittämiseen hyvinvoinnin ja urheilun saralla edelleen, ja maksan mielelläni isojakin summia siitä, että pystyn kehittämään itseäni oikeasti ja kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnin ja urheilun puolella. Käytän lukuisia eri urheilu- ja liikuntatiloja/-palveluita, olen valmis maksamaan laadukkaasta ohjauksesta, huollatan kehoani ammattilaisilla ja huollan myös mieltäni. Ei mulla palveluiden käyttäminen ja maksuhalukkuus ole loppunut tyytymättömyyteen, vaan mitä tyytyväisempi olen ja mitä pitkäjänteisempiä vaikutuksia olen saanut, sitä enemmän olen halunnut (maksaa ja saada) lisää. Mitä enemmän olen saanut, sitä enemmän huomaan, mitä haluaisin vielä saada ja oppia, ja nimenomaan positiivisessa mielessä. 😀

      Täytyy sanoa myös omalta kohdalta, että eniten urheilussa mulle on omaa pystyvyyden tunnetta, itsevarmuutta ja itseluottamusta lisännyt se, että pystyn eri asioihin ja haastaviinkin vetoihin. Toisaalta tuo kireäksi vetäminen kisoja varten on myös ollut yksi tapa toteuttaa sitä, eikä niinkään se ulkokuoren muutos itsessään. Toki onhan se siistiä, että kroppa on muovautunut matkan varrella, mutta ei se ole ollut se itseisarvo, vaan se, että mihin on pystynyt itseään haastamaan ja kehittämään samalla henkisesti kuin fyysisesti. Vaikka ulkoa päin moni tavoite näyttäisi samalta, niin merkittävintä on se taustalla oleva ajuri. Oli se sitten kehonmuokkaus, kyykkytulos, taidon opettelu tai itsensä ylittäminen extremeurheilussa, niin tärkeintä on se, että se lähtee sisältä, ja pystyy arvostamaan itseään joka tapauksessa pohjimmiltaan ja kohtelemaan itseään hyvin.

  2. Tä oli kyllä tosi hyvä postaus! Kun rupesin miettimään mitä lisäarvoa muutaman kilon pudottaminen toisi elämääni, niin pakko myöntää että en kovin paljon keksinyt. Toki näyttäisin omaan silmään paremmalta mutta toisaalta olen suht tyytyväinen kroppaani nytkin. Ainoa OIKEA lisöarvo olisi että haluisin käyttää joitakin lempparivaatteita jotka istuivat vielä pari vuotta sitten😅😂.

    1. piiapajunen
      2.3.2019, 11:44

      Kiitos sulle! Melkein noista vaatteista sanoisin, että vie ne vanhat kirpparille, ja hanki tilalle uusia, jotka oikeasti sopivat sinulle ja pukevat sinua. Näin olen itsekin joutunut vuosien saatossa tekemään, ja enemmän olen saanut happea siitä, että vaatekaapissa ei pyöri vaatteita, jotka eivät edes minulle sovi ja luultavasti tule koskaan sopimaankaan. 😀 Ei mitään jakoa, että mahtuisin samoihin vaatteisiin, mitä vielä jonkin aikaa sitten käytin, hah!

Kommentointi suljettu.