KEHONMUOKKAUSPROJEKTIEN KADONNUT REALISMI

Kehonmuokkausprojekti ja realismi. Miksi nämä aivan liian usein eivät vain kohtaa? Miksi jopa oman hyvinvoinnin ja elämänlaadun kustannuksella jahdataan väkisin vartaloihannetta, jotka eivät ole millään tavalla raealistisia. Treenaa kovaa ja nöyrästi, niin pääset tavoitteeseesi. Näinhän sitä joka tuutissa toitotetaan. Mutta entäs jos tuo tavoite ei ole millään tavalla realistinen tai vaikka sen voisi saavuttaa, niin olisiko siinä mitään järkeä ja voisiko siinä pidempään pysyä? Niin ja hei. Mitä tämän jälkeen?
Jos vuosia sitten teini-ikäisenä sirppanana olet painanut kymmenen kiloa vähemmän, se ei välttämättä tarkoita, että sitä samaa lukemaa olisi realistista tavoitella nyt, kun lihasmassaa on enemmän ja vartalo on kypsynyt muutenkin naisen mittoihin. Jos bongaat netin syövereistä maailman upeimman vartalin, se ei tarkoita, että sinä välttämättä voisit koskaan näyttää siltä. Kuulostaa kurjalta, mutta tiettyihin faktoihin ei voi kukaan meistä vaikuttaa, ja joillakin on lähtökohtaisesti paremmat pelikortit jo entuudestaan kädessä tiettyihin tavoitteisiin heijastaen. Joillakin tietty vartaloihanne voi olla yllättävän vaivatonta saavuttaa, ja joillekin sama voi olla täysi mahdottomuus. Kurjaa, mutta totta.
Tarkoitukseni ei todellakaan ole pirstaloida moukarilla kenenkään unelmia tuhannen päreiksi, vaan joskus ripaus realismia mahdottomuuksien ja äärimmäisyyksien keskelle ei olisi pahitteeksi. Jos sen unelmakropan ohessa haluttaisiin saavuttaa myös sitä kuuluisaa henkistä hyvinvointia ja tasapainoa, niin se olennainen ainesosa, jota realismiksikin kutsutaan, olisi aika kovaa valuuttaa tässä sopassa.

On minusta sääli, että omaa itseä verrataan jatkuvalla syötöllä kaikkiin sellaisiin vartaloihin, jotka eivät ole lähelläkään oman geeniperimän tai ylipäätään elämäntilanteen mahdollistamia kehoja. Harmitellaan, kun ei ole ammattilaistason fitnessurheilijan lihasmassoja, bikinifitnesskilpailijan kisakunnon kireysastetta tai photoshopilla tai kirurginveitsllä muokatun somejulkkiksen kurveja. Pakko myös nostaa esille, että Instagramin kansainvälinen maailma on pullollaan ihan totta niitäkin naisia, joilla sitä unelmien veistoskroppaa ei ole rakennettu ihan puhtaat proteiinijauhot pussissa, eikä silloin tarvitse olla edes mikään kehonrakentajan kokoinen mörkö. Ja kyllä. Moni upea kroppa on myös pystytty rakentamaan ihan vain kärsivällisellä duunilla oikeisiin asioihin keskittyen, mutta se ei tarkoita sitä, että jokainen pystyisi täysin samanlaiset mittasuhteet saavuttamaan.
Omia mittasuhteita ja geeniperinää kun ei vaan voi muuttaa, niin minua tosissaan hieman huolestuttaa, että miksi ihmeessä sinne jääkaapin oviin ja omaan Pinterestin unelmatauluun pinnaillaan aivan erityyppisiä vartaloita kuin itsellä on. Joo, kyllä tämä voi toimia osalle meistä, mutta uskoisin, että jos ei ole muutenkaan täysin sinut itsensä kanssa, niin tämä pistää lopulta vain nuppia sekaisin ja aiheuttaa vain harmitusta, kun oma kroppa ei ikinä muutu lähellekään tämän näköiseksi. Harmitellaan, miksi uuma ei kapene yhtään enempää, miksi reisilihakset eivät vain kasva muhkeammiksi tai vatsapalikat eivät muutu pyöreämmiksi ja pompsahda näkyviin jatkuvasta kiristelystä ja kovasta kohdistetusta treenistä huolimatta.
Et voi muuttaa omaa geeniperimääsi, et luustosi mallia, et mittasuhteitasi, et lihastesi kiinnityskohtia etkä juurikaan sitä, mistä kehostasi rasva lähtee käryämään ensimmäisenä ja viimeisenä. Et myöskään pysty määrääsi enempää vaikuttamaan kehosi ja lihaksiesi vastetta raskaaseen salitreeniin tai aerobiseen harjoitteluun. Et voi määränsä enempää vaikuttaa aineenvaihduntasi tasoon tai siihen rasvaprosenttiin, jossa kehosi voi parhaiten, ja mihin se pyrkii hakeutumaan tasapainotilassa. Fiksulla pelisuunnitelmalla ja oikeilla siirroilla voi päästä todella pitkälle ja iskeä plakkariin hurjiakin transformaatioita, mutta kaikkea niilläkään ei voida saavuttaa, vaikka asioita olisi tehty kuinka fiksusti ja huolella.


Pakko myös myöntää, että toisinaan turhauttaa ottaa vastaan kyselyitä, joissa tiedustellaan ihan tosissaan, miten saisi samanlaiset vatsalihakset kuin minulla (kisakaudella). No kun mitä luultavammin näitä ei kysyjä saisi, vaikka mitä tekisi. Omat vatsalihaksieni resepti kun on kirjoitettu merkittävissä osin ihan siellä geeniperimässäni, joista kiitos kuuluu Äiti- ja Isi-Pajuselle. Toki nuoruudessa paukuteltu lajitreeni keskivartalon voiman, räjähtävyyden ja hallinnan kanssa on varmasti vaikuttanut asiaan, mutta eihän minullakaan ne palat raastinrautana paista ympäri vuotta. Sen verran pyöreät vatsapalikat kuitenkin omaan, että ne tuppaavat pilkottelemaan vähän isommissakin rasvaprosenteissa, mutta jos ne oikeasti haluan esille, joudun kiristelemään kehoni rasvoja merkittävästi. Ja jos asiaa pohditaan yhtään sen pidemmälle, niin näissä sixpäkin upeasti paljastavissa kehonrasvoissa en minäkään pysty terveenä ja hyvinvoivana pysyä kovinkaan pitkää aikaa putkeen. Siksi tätä en erikseen pitkin vuotta tavoittele, koska tiedän, ettei siinä pysyminen ole minulle mahdollista. Se olisi minulle vain äärimmäisen typerää.
Oma luontainen setpointtini suosii vähän rasvaisempaa olomuotoa, enkä ole ala-asteen jälkeen ollut kovinkaan hintelä laiheliini. Turha siis minun olisi pyrkiä pysymään viulunkireänä fitnessminkkinä ympäri vuoden, koska siinä mentäisiin vain turmioon ja pahoinvointiin. Tsuumailen Instagramissa varsinkin tällä hetkellä rasvaprosenttia nostellessa kisakauden jälkeen mieluummin niihin naisurheilijoihin, joilla löytyy vähän enemmän kintuista pehmeyttä ja rasvaprosentti ei ole äärimmäisen alas räävitty. Naisellisia muotoja, sopivaa pehmeyttä, voimaa ja suorituskykyä. En edes tee tätä oikeastaan edes tiedostaen, vaan lähes alitajuisesti näitä edellämainittuja ominaisuuksia edustavia naisia vain päätyy seurantalistaltalleni, kun taas täysin toisenlaiset karsiutuvat vain hiljalleen pois.
En itse halua olla kukaan muu kuin minä, vaikka omat puutteeni tiedänkin niin henkisesti kuin fyysisestikin. En pysty ikinä saavuttamaan tasapainoisessa tilassa yhtään kapeampaa ja solakampaa vyötäröä, mutta voin vaikuttaa tähän mittasuhteeseen esimerkiksi ylä- ja alakroppaa vahvistamalla. En voisi ikinä saavuttaa kovinkaan hoikkia ja siroja jalkoja kisakauden ulkopuolella, koska jalkani keräävät luontaisesti sitä laardia ja lämmikettä, ja siihen kun isketään karttunut kinttujen lihasmassa, niin voidaan puhua monesta, mutta ei kevyestä ja sirosta. En pystyisi pitämään jatkuvasti kireitä olkavarsia ja vatsalihaksia, koska kehoni ei toimi pitkään niihin vaadittavalla rasvaprosentilla. Ja mitä vaakalukemaan tulee, niin minun olisi suorastaan itsetuhoista pyrkiä samaan, mitä puntari tiesi osoittaa ollessani 22-vuotias.

Summa summarum. Tavoittele kehonmuokkausprojekteissasi mieluummin itsellesi realistista tilaa, jotka sinun on nykyresursseillasi oikeasti mahdollista saavuttaa. Yritä ymmärtää, millaisen ulkomuodon pystyt saavuttamaan pysyvästi, ja tähtää ensisijaisesti siihen. Jos haluat välttämättä mennä tästä vielä pidemmälle, niin koeta jookos kookos myös iskeä kaaliisi, millaisen kehonkoostumuksen voit saavuttaa vain väliaikaisena tilana.
Yritä työstää tätä ajatusmaailmaasi ihan itsesi kannalta, koska mikään ei tapa motivaatiota yhtä pahasti kuin se, että pahoinvointi ottaa vallan tai huomaat olevasi edelleen yhtä kaukana tavoitteestasi kuin aloittaessasi, vaikka töitä olisi paiskottu ihan olan takaa. Arvosta itseäsi, omaa genetiikkaasi ja omia piirteitäsi. Arvosta niitä, vaikka ne eivät olisi välttämättä sitä, joita olisit toivonut. Pyri kehittämään sitä, mitä pystyt kehittämään, sillä näin voit ihan oikeasti päästä tavoitteeseesi ja jopa pysyä siellä.

Realistista ja yksilöllistä viikonvaihdetta joka nuppiin!

Vilkaise myös:
Voiko olla fit, vaikka kropassa olisikin läskiä?
& Miksi normaalipainoiset pelkäävät painonnousua?

Edellinen juttuni:
Osuvimmatt treenitopit – Näillä kulkee!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen