Hyi sinua, kun treenaat ulkonäkösi vuoksi!

Olen taas viime aikoina törmännyt useampaan otteeseen keskusteluihin treenaamisen motiiveista ja etenkin ulkonäkötekijöiden liittymisestä asiaan. Vaikka sinne salille tai lenkkipolulle sinut ajaisikin alunperin ulkoiset tekijät, niin uskon, että kovinkaan moni tätä ulkoista ehostusta hieman pidempään tavoitelluista henkilöistä ei voi väittää, etteikö treenaamisella olisi muitakin “sivuvaikutuksia” kuin kohentunut ulkonäkö. En myöskään ihan totta jaksa uskoa, että kovinkaan moni jaksaa ravata salilla tai pururadalla lenkkitossua sudittaen monta kertaa viikossa vuosi toisensa jälkeen ihan vain pelkän paremman ulkonäön vuoksi. Jos se olisi pelkkää kuraa ja väkinäistä pakkopullaa, niin siihen se olisi jäänyt. Ja itseasiassa siihen se itseasiassa suurimmalla osalla jääkin.
Itselläni ei ainakaan ihan ensimmäisenä tule mieleen ennätyspainoja mavettaessa, että “jes, nyt mulla on varmasti pyöreämpi pakara”. Kyllä siinä endorfiinipöllyissä pistelee jalalla koreaksi voitontanssiaan ihan oman itsensä ylittämisen vuoksi, ja naama on kuin Naantalin aurinko koko loppupäivän. Itsensä ylittäminen ja oman kyvykkyyden huomaaminen käytännössä on aika metka juttu, ja endorfiiniinkin voi jäädä koukkuun, eikä se välttämättä ole huono juttu.

Ulkonäkö muuttuu huomaamattomammin, mutta tulokset ja suorituskyky muuttuvat selkeästi konkreettisemmin ja tätä on huomattavasti helpompi mitata. Tämän vuoksi ainakin itselläni nuo ennätykset vinopenkissä tai jalkaprässissä pistävät ainakin aivosolut heittelemään volttia, kun sieltä ne vihdoin pamahtavat. Tämä fiilis on toden totta melkoisen voimaannuttava, ja heijastuu kyllä usein myös elämän muille osa-alueille.
Huikea fiilis voi toki tulla myös siitä, että salilla peilin kautta omaa pientä papuaan pullistellessa huomaa tämän kasvaneen tai aiempiin tikkujalkoihin on näyttänyt tarttuneet muotoa. Se fiilis on ainakin oman kokemuksen mukaan jokseenkin erilainen, mutta silti aivan äärimmäisen palkitseva. Treeni menee verottomana ihan omaan pussiin, eikä kukaan vedä siitä välistä. Kun peilistä katsoo yhä vahvemman näköinen likka, niin kyllä siinä saa olla ylpeä itsestään, sillä tämä työ on tehty aina täysin itse. Sitä ei ole saanut rahalla ostettua eikä kenenkään muun siivessä kulkemalla. Toki joku on voinut antaa sinulle ohjeistusta ja tukea, mutta kyllä se varsinainen duuni on ollut aina jokaisen omalla kontilla.
Alunperin ulkonäkösyistä käynnistetty treeniprojekti voi myös antaa tekijälleen oppia sinnikkyydestä ja pitkäjänteisyydestä. Se voi myös tuoda mukanaan pitkäaikaisen rakkauden treenaamiseen ja opettaa pitämään huolta itsestään myös muilla tavoin. Treenaaminen toimii usein porttiteoriana järeämpiin aineisiin, kuten terveellisiin ravintotottumuksiin, parempaan uneen, vähempään päihteiden kuluttamiseen ja stressinhallintaan yhdessä muiden henkisten ominaisuuksien kanssa.

 
Lisäksi kun tuo fyysinen rasitus on nyky-yhteiskunnassa arkena vähenemään päin, niin onko sillä loppupeleissä mitään väliä mikä sinne liikkumisen pariin ajaa. Jos se ajatus pyöreämmästä pakarasta saa sinut sohvalla kököttämisen tai siideripullon sijaan testaamaan niinkin mahtavaa asiaa kuin treenaaminen, niin silkkaa huikeutta! Alkuun liikkeelle voi ajaa toive kohentuneesta ulkonäöstä, mutta ne jotka sinne treenin pariin oikeasti jäävät ja elämätavakseen sen ottavat, niin tuskin tekevät sitä enää pelkästään ulkonäön vuoksi. Eli jos ryhdikkäämpi peräsin ja kapeampi uuma kiinnostavat, niin siitä vain salille kyykkäämään! Voi olla, että jäät koukkuun 😉
BTW. Elloksella on nyt aivan valtava kasa jo alennettuja aletuotteita -50% lisäalessa merkkivaatteita myöten 26.2. asti. Nyt lähtee pilkkahintaan! Tsekkaa kaikki aletuotteet ja aktivoi Talvisekstra-alennus TÄSTÄ*!

Aiheesta lisää: Eikö ulkonäön vuoksi saisi treenata?

Edellinen juttuni: Asiat, joille sanoin “ei ikinä”, mutta toisin kävi

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen