Elämää pienten rintojen kanssa

Tissit, lollot, melonit, ryntäät, pamelat, kannut ja hinkit. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Sain sunnuntain koottuun skeidakommenttipostaukseen eräältä lukijaltani henkilökohtaisen kysymyksen, että miten olen oppinut hyväksymään pienet rintani. Itse en oikeastaan kyllä koe kysymystä edes kovin henkilökohtaiseksi, sillä tissi on minusta ruumiinosa siinä missä muutkin. Jollain on pitkät varpaat ja toisella lyhyet. Toisella on isot tissit ja toisella pienet.
Itselläni ei ole koskaan ollut kovinkaan kummoista rintavarustusta. Täysin olematon se ei ole kuitenkaan koskaan ollut, mutta tuskinpa kukaan niitä on päässyt koskaan isoiksi lolloiksi kutsumaan. Edustavien bikiniyläosien löytäminen on kuitenkin aina ollut haastavaa, ja syvään uurretut kaula-aukot olen voinut sivuuttaa jo lähtökohtaisesti. Urheilu on tietty ajansaatossa verottanut etumuksen täytettä, sillä se mistä rasva lähtee, ei todellakaan aina ime sitä samalla tavalla takaisin. Todettu juttu, haha!
Olen aina ollut hyvin sinut kroppani kanssa kokonaisuutena. Pystyn käsittelemään myös omia “puutteitani” huumorin avulla, ja oikeastaan en edes koe millään tasolla, että oma kroppani olisi mitenkään puutteellinen pienienkään rintojen kanssa. Jotenkin koen pienen rintavarustuksen sopivan itselleni ja omaan kehooni. Varsinkin, kun oma kroppani on kisakaudella pienemmissä rasvoissa, olen usein huomannut vähänkin ylimenevän toppaamisen omassa peilikuvassani jotenkin “sopimattomalta” omaan vartalooni. Ihan kuin siinä olisi jotain, joka ei siihen kuuluisi. Tässä samalla vastauksena muutamaan kertaan saamaani kysymykseen: en ole ottamassa silikoneja. Miksi ottaisin? Olen hyvä juuri näin.

Oma vartaloihanteeni osuu näin abstraktisesti ilmaistuna sinne atleettisen kategorian suuntamille, ja atleettisissa vartaloissa on täysin tavallista, ettei rintavarustusta juuri löydy alhaisen rasvaprosentin myötä. Ihanteeseeni ei toki kuulu todellakaan välttämättä tuo alhainen rasvaprosentti, mutta se ei myöskään itselläni vaadi muodokkaita rintoja. En todellakaan tällä tarkoita, etteikö atleettiseen vartaloon sopisi tai voisi sisältyä isommat rinnat, ja etteikö ne näyttäisi muilla hyvältä. Oma ihanteeni oman vartaloni kohdalla jollain tavalla osuu sinne atleettisen puolen toiseen lokeroon.
Entä se naisellisuus? En ole koskaan kokenut, etten olisi yhtään naisellinen ilman merkittävää rintavarustusta, en edes lähellä kisakuntoa, jolloin loputkin rasvakudoksen rippeet rintafileideni päältä huutavat soronoo ja ottavat reteästi ritolat. Naisellisuus muodostuu minusta kokonaisuudesta, eikä vain yhdestä pienestä kehon ulkoisesta osatekijästä. Ja joo, en ehkä voi käyttää täysin samoja vaatteita, kuin muhkeammat etumuksen omaavat ystäväni, mutta eiväthän hekään voi käyttää kaikkia samoja kuin minä. Jokaisen vartalo on oman muotoisensa, ja itsensä kantaminen sekä naisellisuuden esiintuominen on mielestäni hyvin pitkälle asennekysymys.
Ja mitä miesrintamalle tulee, niin omien empiiristen havaintojeni pohjalta kukaan pienirintainen tuntemani naispuolinen henkilö ei ole jäänyt ilman miesseuraa, tai ainakaan se ei ole riippunut rintojen koosta. Satunpa tietämään aika monta miesmagneettia, jolla rintavarustuksen koko ei ole se valttikortti (tai sitten itseasiassa se voi olla juurikin se, sillä makuja on monenlaisia), mutta kilpakosijoita on riittänyt vaikka millä mitalla.

Ja näin lopuksi koottuna pienten rintojen etuja omien hajatelmieni pohjalta:

• Ei ole tiellä treenatessa.
• Voi valita urheilurintsikat myös sieltä light tai medium support osastolta, joita suurinosa urkkatopeista tuntuu olevan, eli valikoima on suurempi.
• Olkaimettomat rintsikat toimivat paremmin ja pysyvät paremmin päällä.
• Kertyvän iän ja painovoiman summa ei aiheuta niin rajua inflaatiota puskureissa.
• Jälkikasvun siunaantuessa imetystouhut eivät myöskään iske niin lujaa rintavarustukseen.
• Avonaiset yläosat näyttävät lähes aina säädyllisiltä, kun tissivakoa ei yksinkertaisesti ole.
• Niistä voi heittää letkeää läppää, eikä kukaan niistä koskaan häkelly. Koetapa samaa isoista puskureista, niin johan alkaa posket lehottamaan! 😉

Leppoisaa keskiviikkoiltaa tasapuolisesti itse kullekin rintojen koosta tai kokomieltymyksistä huolimatta! ♥

Edellinen juttuni: Skeidakommenttien parhainta satoa