OPISKELU, OPISKELIJAELÄMÄ JA TAVOITTEELLINEN TREENI?

Riittävätkö rahat ja aika? Kerkeääkö käymään töissä? Jääkö ulkopuoliseksi muiden rellestäessä, jos itsellä fokus on urheilussa? Opiskelun ja treenaamisen yhdistämisestä on toivottu postausta viime aikoina todella tiuhaan, ja vaikka siitä viime keväänä kirjoittelinkin, niin ajattelin pyöräyttää tulille uuden vastaavan vähän eri näkökulmasta.
Itselläni toki on kokemusta vain tekniikan alan yliopisto-opinnoista, jossa ominaisena piirteenä on passelisti juurikin urheilua ajatellen tuo akateeminen vapaus. Lähiopetusta on yleensä vain kohtuudella, ja isoin työ yleensä tehdään käytännössä omatoimisesti ja omien aikataulujen mukaan. Läsnäolopakkoa on harvemmin, mikä myös tuonut joustavuutta etenkin kilpaurheilua ja tavoitteellista treenaamista ajatellen. Suurimmassa osassa yliopistoissa meno käsittääkseni on samankaltaista, mutta ilmeisesti monissa ammattikorkeakouluissa sekä tietyissä yliopistokoulutuksissa läsnäolopakkoa on toki huomattavasti enemmän.
Itselläni on opiskelujen ohessa kokemusta yliopistoajalta tiukalla läsnäolopakolla maustetusta joukkuetreenaamisesta sekä myöhemmin myös lähes täysin itsemääritellysti yksilöurheilun parista. Molemmat kombot toimivat kuin nyrkki silmässä, ja itse voin omakohtaisesti sanoa, että opiskeluaika oli ehdottomasti urheilemisen ja tavoitteellisen treenaamisen kulta-aikaa. Tätä on kompattu myös lähipiiristäni moneltakin suunnalta.

Parasta opiskeluaikana onkin juuri mahdollisuus määrittää omat aikataulut lähes kokonaan itse. Päivä- ja viikkorytmin pystyy säätämään itse melko näppärästi omannäköiseksi, ja varsinkaan jos jälkikasvua ei vielä ole, niin vapaus mennä ja toteuttaa on myös aika rajaton. Myös opiskelutahtia pystyi kurssivalinnoilla säätämään todella tehokkaasti, ja kovimmilla kausilla on mahdollista usein antaa itselleen hieman liekaa ja vastapainotteisesti paukuttaa kursseja tiuhemmin kun resursseja on.
Tietynlainen tavoitteellisuus myös monesti tukee toisiaan. Kun on hyvä buugi treenin parissa, niin tavoitteellisuus leviää helposti myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten opiskeluun ja tietty päinvastoin. Itse henkilökohtaisesti olen jopa saanut aina eniten opintosuorituksia sekä korkeimmat arvosanat plakkariin kisakauden ollessa kuumimmillaan, kun motivaatio ja tavoitteellisuus ovat kulkeneet käsi kädessä ruokkien toinen toistaan. Toki vastapainoksi kisakauden ulkopuolella saatoin ottaa rennompia jaksoja väliin niin urheilun kuin opiskeluidenkin kannalta, ja tällöin tuli todellakin huomattua, että treenaaminen todellakin auttoi keskittymään opiskeluun ja tuomaan tarvittavaa vastapainoa arkeen.
Opiskeluaikana kilpailumatkoille tai leirityksille lähtiessä ei ikinä ollut mitään ongelmaa, sillä jos lähiopetusta jäi väliin, niin yleensä kaikki materiaalit löytyivät netistä, omat tehtävät tehtiin muutenkin omien aikataulujen mukaan ja tenttiin sitten päntättiin homma kokonaisuudessaan muutenkin. Poissaoloja ei tarvinnut selitellä, ilmoitella tai lupia kysellä. Kunhan oli vain sen kerran pois, ja hoiti kurssilla vaaditut suoritukset kunnialla, niin homma oli kunnossa. Tässä kehittyi vahvasti oman tekemisen, aikataulun ja työtahdin hallinta, ja siitä on todellakin ollut apua näin myöhemmin elämässä.

Opintojen ohessa tuli myös tehtyä iltaisin töitä yliopiston liikuntahallin vastaanotossa, mutta tämän lisäksi kilpaurheilua tuli osittain rahoitettua myös opintolainalla. Tätä en kadu hetkeäkään, sillä urheilussa kun ei voi odottaa sitä hetkeä, kun olisi enemmän rahaa, vaan rauta on taottava silloin kun rauta on kuuma ja tietyt kulut ovat vain maksettava. Tämä päätös kyllä kannatti, ja pystyin urheilemaan sekä opiskelemaan samanaikaisesti tehokkaasti ja keskittyneesti ilman suurempia paineita ja rahahuolia, ja ottamaan tästä ajasta kaiken irti ilman kynttilän palamista molemmista päistä. Kesäisin tuli tietty kerättyä pesämunaa talven varalle kesäduuneissa, joten talouttakin tuli opittua oikeasti suunnittelemaan pitkäjänteisesti.
Mites tuo muu opiskelijaelämä urheilun ohessa? Toki joukkueurheiluaikoina väliin jäivät monet opiskelijakekkerit ja -reissut treenien vuoksi, mutta koin sen todellakin olevan sen arvoista, ja tämähän oli täysin oma valintani sekä tahtotilani. Tämä seikka ei kuitenkaan tehnyt minusta hylkiötä, yksinäistä tai eristäytynyttä opiskelijayhteisön jäsentä, sillä kyllähän sitä aina osaan pippaloista ja tapahtumista pääsi osallistumaan. Aivan jokaisessa nyt kun ei kukaan pysty eikä jaksa käymään. Monesti myös teekkarisaunalle ja muuhun juhlahumuun tuli pamahdettua suoraa päätä treeneistä näppärän pikafreesauksen jälkeen, ja meno oli taattu ihan yhtälailla tälläkin tavalla. Hauskaa siis oli, ja mukaan pääsi sopivasti aina siinä parhaassa vaiheessa, kun pirskeet olivat vasta päässeet kunnolla käyntiin. 😉
Pakko myös korostaa, etten opiskeluaikoina kertaakaan törmännyt opiskelijaporukassa kettuiluun siitä, että valitsin treenit pikkujouluristeilyn sijaan, tai että torstai-iltana (teekkareiden perjantai) kädessäni oli oluttölkin sijaan energiajuoma. Toki varsinkin fuksivuotena tuli juhlittua joskus enemmänkin, mutta silloinkin kilpaurheilun ehdoilla ja treenit meni aina pippaloiden edelle. Tämä kombinaatio onnistui kyllä todella hyvin, ja käteen noilta vuosilta jäi aivan mielettömiä muistoja sekä opiskelijameiningeistä että urheilun saralta.

Entä jos ei ole mitään tiettyä lajia tai urheiluseuraa? Monissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on myös aivan mielettömän edulliset sekä laadukkaat liikunta- ja treenitilat, joita kannattaa hyödyntää oikein olan takaa. Mukana voi olla myös erittäin laadukkaita ryhmäliikuntatunteja, todella vaihtelevia liikuntakursseja sekä lajijaostojen harrastustoimintaa. Itsellä rasti ruutuun pamahti mm. aikuisbaletista, Bollywood-tanssista, joogasta ja trikkauksesta sekä voimailuakin tuli testattua kerran Herwannan Hauiskäännön talvirankingissa, hah! Monilta olenkin kuullut, että treenikärpänen on puraissut ensimmäistä kertaa vasta opiskeluaikoina, kun olosuhteet ovat olleet fyysiseen puuhasteluun niin otolliset.
Ei siis kannata jännittää tai pelätä urheilun ja opiskelun yhdistämistä, sillä monesti asiat ovat järjestely- ja priorisointikysymyksiä. Elämässä on mahdollista keskittyä samanaikaisesti useampaankin asiaan, vaikka tietenkään kaikkeen ei aina joka hetki tarvitse pystyä, ja jokaisen elämässä vaikuttavat omat taustatekijänsä. Jos polte treenaamaan sekä oppimaan on kova, niin antaa palaa vaan!

Kivenkovaa keskiviikko-iltaa joka kypärään!

Vilkaise myös:
Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?
& Kun kaikki ovat superihmisiä paitsi sinä

Edellinen juttuni: Miksen kirjoita vegaani- ja eettisyysasioista?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen