Mitä jos et aloittaisikaan syksyllä mitään uutta?

Syksy on yleensä aikaa, jolloin aloitetaan jotain uutta ja kalenteri alkaa täyttyä. Omat harrastukset. Jumppa täytyy aloittaa. Ehkä pitäisi alkaa opiskella myös jotain uuttaa kieltä… tähän päälle vielä lasten harrastukset koulun lisäksi. Syyskuussa kalenteri alkaa olla jo täysi.  Mitä luultavammin liian täysi. ”Pää kolmantena jalkana paikasta toiseen”- vaihe alkaa olla jo valmis.

Pakko olla liikkeessä

Mitä jos tänä syksynä uuden aloittamisen sijaan luopuisikin asioista. Työntäisi sivuun sen ”syksyllä pitäisi…” – ajatuksen. Mitään ei kannata tehdä sen takia, että sitä ”pitäisi” tehdä. Vaikka meille toisin uskotellaankin, niin koko ajan ei tarvitse kehittää itseään ja omia taitojaan. Paikallaan olo ja hiljaisuuden sietäminen (kyllä, luit oikein: sietäminen) ovat ovat unohdettuja taitoja. Niitä pidetään itsestäänselvyytenä, mutta käsi ylös, kuka pystyy istumaan paikallaan hiljaa edes vartin? Ei kovinkaan moni.

Itse en osaa olla paikallaan. En edes usko, että se johtuu perusolemuksestani. Lausahdus ” En osaa olla paikallani” ei oikeastaan ole positiivinen asia, joka ilmaisisi, että olen aktiivinen ihminen. Se kuvastaa aika surullista tilaa. En osaa olla paikallani. Hetkessä, hiljaisuudessa, jossa voisin antaa mieleni ja itseni levähtää.

Turhan paljon menneisyyttä

Siivosin toissapäivänä kaappeja, joista löytyi valtavan paljon niitä ” syksy tuli, uusi minä”- oheismateriaaleja. Olen jossain vaiheessa alkanut opetella kalligrafiaa. Olen ajatellut kehittyväni kuppikakkujen teossa niin paljon, että tarvitsin leivoslaatikoita viedessäni niitä tutuille syötäväksi. Olen ajatellut opettelevani neulomaan kirjojen avulla. Olen alkanut tehdä hiuskukkia. Olen aloittanut imetyskorujen tekemisen. Olen ajatellut opettelevani akryllimaalleilla taiteilun saloja…listaa voisi jatkaa edelleen. Kaikkiin edellämainittuihin asioihin innostukseni on lopahtanut huomatessani, että olen varsin kaksinkertainen ”tekijä”. Ja sellaisiahan meistä valtaosa loppujen lopuksi on (vaikka kuinka ajatellaan toisin).

Saattaisit pitää musiikkivideostani: All We Have Is Now

Ei mitään uutta, ei minkää aloittamista

Kaapin siivouksen jälkeen tein päätöksen, etten aloita enää mitään uutta. Yhtään mitään, mikä vaatisi minkäänlaisia hankitoja. En aio innostua enää mistään uusista harrastustrendeistä. En aio aloittaa yhtään mitään sen takia, että on syksy. Tai aion. Aio alkaa opetella olemaan hiljaa ja paikoillani.

Blogissa on vielä 19.8 saakka mahdollisuus osallistua Saaren Taika- tuotteiden arvontaan. Arvontapostaukseen pääset TÄSTÄ.

Seuraa blogia myös Instagramista @mariaisstrongblog

Kommentit (2)
  1. Koivulan emäntä
    15.8.2018, 20:11

    Mä lupasin itselleni, että nyt rauhoitun tämän syksyn. En tee mitään ylimääräistä. Sitten innostuin enemmän valokuvaamaan. Ja siinä sitä ollaan. Huomasin yhtäkkiä kysymäni miten saisin suoritettua näytöin valokuvaajan ammattitutkinnon. Ja taas mennään… ja eikä siinä vielä mitään… sain kuulla myös toisesta himoitsemastani koulusta, johon minut on valittu. Ja nyt tässä pohdin, että voinko tosiaan suorittaa kaksi tutkintoa yhtä aikaa. 🙈 Kyllä, otan rauhallisesti. Ehkä ensi syksynä?

    1. mariaisstrong
      17.8.2018, 15:14

      😀 monta rautaa tulessa. Täytyy myöntää, että koko ajan etsin, mitä voisi aloittaa ja miten voisi kehittää itseään. On vain tietoisesti pitänyt alkaa itseään toppuuttelemaan. Lusikoita säästöön 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *