Mökkielämän ihanuus ja läsnäolon helppous

  Tämä kuva kertoo kaiken tämä hetkisestä fiiliksestä. Tulimme miehen kanssa saaristoon viikonlopuksi. Mies ja poika ovat tehneet tänne jo tänä keväänä pari työlästä reissua, kun myrsky oli kaatanut talven aikana suuria puita, jotka piti saada raivattua. Minulle tämä kerta on tänä vuonna ensimmäinen.

Muutimme talvella kaupungissakin asumaan ihan meren äärelle, ja olemme sielläkin saaneet nauttia luonnosta ja kauniista auringonlaskuista koko kevään, mistä olemme olleet ihan superkiitollisia erityisesti tässä maailmantilanteessa.

Silti saariston kaikkialla ympäröivä luonto ja rauha pääsivät yllättämään minut taas kerran. Täällä pääsee niin helposti luonnolliseen olotilaan ja rytmiin, että tuntuu kuin kellon aikaa ei olisikaan. Mieli lakkaa vaeltelamasta ja hermo lepää kuin taikaiskusta. Ei ole todellakaan ihme, että monille suomalaisille mökki on se paras paikka rentoutumiseen ja hyvään oloon.

Mökkielämän ihanuus ja läsnäolon helppous

Kotona liian usein suuri osa ajatuksista poukkoilee joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa, vaikka kuinka tiedostaa läsnäolon merkityksen. Sen että meillä on oikeasti käytössämme aina vain tämä hetki. On sääli, jos se vilistää ohi, kun itse olemme liian kiireisiä huolehtimaan jo menneistä asioista tai stressaamaan tulevia.

Täällä luonnon keskellä aito läsnäolo on paljon helpompaa. Kun vene irtoaa mantereesta, mieli irrottautuu kaupungin ajasta ja saareen saapuminen on kuin kiireettömyyden aikavyöhykkeelle palaaminen. Yhtäkkiä aistit heräävät huomaamaan asioita paljon enemmän tässä hetkessä. Olen pysähtynyt jo monta kertaa kuuntelemaan käen kukkumista ilman mitään kiirettä. Ja katselemaan veden pinnassa kimmeltäviä auringonsäteiden timantteja. Venyttämään hetkiä ja nauttimaan niistä sellaisenaan.

Tietenkin jo se, että iso osa normaaliarjesta kuluu töissä, saa aikaan sen, että mieli on usein kotona niin varatussa tilassa. Mökille tultaessa avautuu kuin toinen todellisuus. Vaikka itsekin hoitelen työasioita myös mökiltä, on niistäkin irrottautuminen täällä helpompaa. En yhtään ihmettele, että suomalaiset ovat luonnon keskellä viihtyvää mökkikansaa.

Elämä muuttaa ulos

Tänä keväänä olemme kotonakin sisustaneet ensin kuistista ulko-olkkarin ja sen jälkeen laituristakin rennon oleskelupaikan. Niiden avulla kodista on tullut myös kesäkeidas ja ulkona viihdytään suurin osa päivästä, mikä on tehnyt kaupunkielämästäkin paljon rennompaa. Luulen, että yksi mökkielämän parhauksia on juuri reviirin kasvaminen sisältä ulos. Kotona varsinkin talvella niin paljon asioita tapahtuu seinien sisällä, kun taas mökillä koko elämisen reviiri laajenee luontoon. Ihan parasta on astua ulos ovesta teemukin kanssa paljain jaloin heti herättyään kuuntelemaan lintujen laulua ja haistelemaan raikasta ilmaa.

Tänä viikonlopuna parissa päivässä ollaan ehditty tehdä kaikenlaista. Kävelty metsässä, keräilty ja kokeiltu villivihanneksia, tavattu muita saarelaisia yhteisellä kodalla, veneilty ulkosaaressa, kokkailtu ja syöty, tiskattu käsin, saunottu  ja tehty pihatöitä, samoin niitä “oikeita” töitäkin. Olen kokeillut taulun tekemiseen uutta maalaustekniikkaa, lukenut ja kuunnellut kirjoja. Silti ei ole lainkaan sellaista tekemisen meininkiä kuin kaupungissa, eikä minkäänlaista suorittamisen tunnetta. Asiat etenevät jotenkin omalla painollaan ja niitä tehdään oikeaan aikaan, silloin kun on juuri sopiva fiilis.

Tätä naputellessa tuli muuten sellainen deja vu-fiilis, ihan kuin olisin kirjoittanut näistä ihan samoista asioista tähän samaan vuodenaikaan aikaisemminkin. Ja niin olinkin – kun selasin blogin arkistoa, löysin samalta viikolta kahden vuoden takaa kirjoituksen Läsnäolon voiman jäljillä. Ajatukset olivat ihan samanlaisia kuin nyt ja kuvatkin voisivat olla tältä päivältä. Samanlaiset linnut lipuvat rannassa ja samat rantakukat kukkivat. Taivas ja meri ovat yhtä sinisiä. Mikään koko maisemassa ei ole oikeastaan muuttunut.

Kirjavinkki kesän alkuun

Tuohon aikaan olin juuri lukenut Echart Trollen klassikkokirjan Läsnäolon voima. Samaa kirjaa aloin kuunnella eilen englanniksi, The Power of Now. Jos et ole lukenut tai kuunnelut jo tätä teosta, johon olen taas viime aikoina törmännyt monessa paikassa, suosittelen lämpimästi. Se sopii minusta juuri täydellisesti tähän alkukesän aikaan. Sitä lukiessa vaihtuu omakin ajatusmaailma sopivan rauhalliseksi.

Edelleen opettelen viemään tätä samaa hetkeen keskittymisen taitoa ja taikaa takaisin kaupunkiin. Mikä sinusta on parasta mökillä tai luonnon äärellä? Onko sinulla keinoja säilyttää samanlainen hetkessä eläminen taas kaupungissa – luonnossa vietetyn viikonlopun jälkeen ja pidempäänkin?