Aikaisten aamujen hyödyt (ja kuukauden kokemukset uudesta rytmistä)

Eilen istuin iltaa ystävän kanssa maailmaa parantaen lähelle puolta yötä. Silti heräsin aamulla viiden maissa, nukuttuani putkiunen täydenkuun yönä. Minut tuntevat tietävät, etten ole varsinaisesti aamuihminen. Tai ainakaan en ole ollut sitä. Ja etten nuku juurikaan (joskus ollenkaan) täydenkuun öinä.

Vuoden alussa kerroin haluavani panostaa tänä vuonna erityisesti energisyyden pysyvään lisäämiseen elämässäni. Yksi korkeimmista rappusista näissä energisointiportaissani on parempi nukkuminen. Pari viikkoa sitten kirjoitin postauksen Kello soimaan iltaisin – uusi tutkimus vahvistaa 8 h yöunen välttämättömyyden. Siitä tuli paljon luettu ja montaa kautta kommentoitu kirjoitus. Suurin osa teistä lukijoista keskusteluun osallistuneistakin kertoi nauttivansa paljon erityisen aikaisista aamuista ja saavansa niiden avulla päivistään enemmän irti.

Kerroin kirjoituksessani aloittavani parin viikon testin, jolloin laitankin kellon soimaan iltaisin, ideana että menen nukkumaan tarpeeksi ajoissa herätäkseni aamulla ilman kelloa aikaisin ja levänneenä.

Nyt tuosta kirjoituksesta ja kahden viikon testin aloittamisestani onkin vierähtänyt jo tasan kuukausi ja olen edelleen samalla polulla. Tosin kelloa en ole laittanut soimaan iltaisin kuin pari kertaa, enkä ole mennyt nukkumaan suunnitelmani mukaan ennen kymmentä kuin muutaman kerran. Siinä on edelleen harjoittelemista. Suunta on kuitenkin parempi, olen mennyt nukkumaan lähes joka ilta viimeistään klo 23, yleensä 22.30 – eli lähellä kymmentä ollaan jo.

Aikaisten aamujen hyödyt

Merkityksellisintä on kuitenkin se, että olen herännyt lähes joka aamu aikaisin. Useimmiten klo 5 ja 6 välillä, ihan viimeistään klo 7. Joka ikinen aamu ilman herätyskelloa.

Ja mikä itselleni kaikkein tärkeintä, joka yö olen nukkunut keskeytyksettä illasta tuohon varhaisen aamun heräämiseeni. Täysin pois ovat jääneet koko aikuisikäni säännölliset aamukahden tai -kolmen pariksi tunniksi heräämiset.

Olen aloittanut aamut joogalla, lämpimällä sitruuna-inkiväärivedellä ja heti sen jälkeen pukeutunut, nautiskellut tuorepuurot ja ollut valmis uuteen päivään.

Parina poikkeusaamuna olen herännyt vasta kahdeksalta (eli mennyt takaisin nukkumaan herättyäni ensin ennen viittä) ja todennut mielenkiintoisesti, että vaikka yöuni on ollut pidempi, olen ollut koko päivän väsynyt – toisin kuin aikaisin herättyäni. Tähän löytyy mielenkiintoisia selityksiä esim. Ayurvedan opeista ja luonnon rytmeistä, mutta niistä kirjoitan myöhemmin ihan erikseen.

Oma selkeä kokemukseni kuitenkin on, että tämän säännöllisen itselleni normaalia varhaisemman rytmin aikana olen ollut pirteämpi, terveempi, keskittymiskykyisempi ja tyytyväisempi elämääni kuin yleensä helmikuussa. Vaikka töitä on ollut paljon, olen ehtinyt treenaamaan paljon ja tekemään monia asioita, jotka yleensä olen alkuvuodesta hyllyttänyt odottamaan kesää. Yksinkertaisesti aikaa on enemmän käytössä joka päivä, kun valveilla ollessani teen itselleni merkityksellisiä asoita heti aamuvarhaisesta asti, enkä tuhlaa yön tunteja sängyssä pyörimiseen hereillä keskellä aamuyötä. Herättyäni aikaisemmin olen seuraavana iltana tarpeeksi väsynyt nukkuakseni yön aamuun asti. Uneni on myös sikeämpää – koska en usko, että mies oli sattumalta tähän samaan aikaan lopettanut kuorsaamisen, jonka takia olen joutunut aikaisemmin kaivamaan korvtulpat esille joka yö.

Jotain on jäänyt poiskin. Iltaisin Netflixiä on katsottu miehen kanssa entistäkin vähemmän. Kiinnostavia kirjoja taas on luettu enemmän. Usein iltaisin avaan kirjan, tosin luomet painuvat kiinni jo parin sivun päästä ja laitan samantien kirjan pois. Huomaan, että lukeminen on väsyneelle paras nukahtamislääke. Se jotenkin ihanasti rauhoittaa nopeasti aivot nukkumismoodiin ja rakentaa pienen sillan päivän ja yön väliin, ihan täydellinen nukahtamisrituaali. Ja sängyssä on myös helppoa nukahtaa lukemiseen. Toisin kuin sohvalla Netflixin äärelllä, koska ainakin itse katson aina sarjan loppuun väsyneenäkin – eli menetän oikeastaan tunnin yöunta jo siinä.

Nyt maaliskuussa jatkan elämäntaparemonttiani. Olen ollut aina kiinnostunut kehittämään itseäni ja elämäntapojani ja nyt näyttää siltä, että aikaisista aamuista on tulossa minulle pysyvä ja mieleinen rytmi.

Maaliskuussa aion panostaa vielä enemmän iltoihin. Olen jo jättänyt pois ne terävimmät piikit eli lähes kokonaan yli puolenyön kukkumiset. Nyt aion kuitenkin aikaistaa iltoja – aina kun vain suinkin voin ja maltan – niin, että olen lukemassa (eli nukahtamassa sängyssä) jo kymmeneen mennessä mahdollisimman usein. Pian aamut valaistuvat jo aikaisemmin kuin nyt ja haluan saada kevät- ja kesäpäivistä valoisana aikana vielä enemmän irti, jolloin tarvittavat unitunnit pitää ottaa sieltä illasta.

Lisäksi maaliskuussa valmistaudun kevääseen kiinnittämällä huomiota vielä enemmän liikuntaan ja syömiseen, mm. Mahtavan maaliskuun teemalla. Tästäkin lisää kokemuksia myöhemmissä kirjoituksissa, kunhan pääsen ensin alkuun.

Onko sinullakin maaliskuuhun uutta tsemppiä tuovia uusia ideoita?